Mikä omassa lapsuudessasi oli niiiin paljon paremmin?

Huonoa oli se, että sain remmiä ja kuri oli kova.

Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Vanhemmilla ei ollut stressiä viedä lapsiaan huvipuistoihin tai matkoille. Lapset juoksivat pitkin kyliä ja kaikki oli jotenkin niin turvallista. Meillä kotona oli aika vapaata elämää. Ei lapsilla ollut tarkkoja kotiintuloaikoja eikä meillä harrastettu selkäsaunoja. Virikkeet etsittiin itse. Sitä olen miettinyt, että onhan ennenkin täytynyt pedofiilejä olla. Mutta ei sellaisista puhuttu. Itsekin olen ollut varmaan lähes aikuinen ennenkuin olen moisesta ilmiöstä kuullut. Pimitettiinkö sellaiset asiat ennenvanhaan vai onko maailma todellakin vasta nykyisin muuttunut pahaksi?

maalaisjärjellä ilman mitään sen kummempaa vouhotusta suuntaan tai toiseen. Olimme tavallinen perhe, jossa lastenkasvatus oli tärkeällä sijalla. Meillä leikittiin paljon kotona ja vanhemmilla oli meille aina aikaa. Kotimme ja pihamme näyttivät juuri siltä, että talossa on monta lasta. Meillä oli selkeät rajat, vanhemmille ei saanut puhua rumasti, koulu piti hoitaa kunnolla jne. Normaalit jutut, minun mielestäni. Näillä samoilla eväillä kasvatan nyt omaa lastani. Ja vaikka itse olen myös kasvatusalalla, en kasvata lastani missään nimessä kirjaviisaudella, vaan ainoastaan maalaisjärjellä. Tärkein periaate on se, että minä aikuisena huolehdin lapsestani. Siihen kuuluu ruoka, puhtaus, syli, rajat, käytöstavat, ajan antaminen, omista tarpeista joustaminen.... Omassa lapsuudessani oli moni asia paremmin kuin nykyaikana. Nykyajan lapsi on valtavan ärsyketulvan uhri ellei vanhemmat tietoisesti osaa rajoittaa niitä. Kasvatus on nykyään haastavaa, koska lapselle on monia kilpailevia roolimalleja ja suunnannäyttäjiä. Nykyaikana kasvatus vaatii vanhemmalta jatkuvaa valppaana olemista ja lasten ja nuorten asioiden seuraamista monilla foorumeilla. Kaikkein parasta olisi asua 20 kilometrin päässä kaikesta sivistyksestä, jolloin lapsella olisi mahdollisuus leikkiin ja tavalliseen lapsuuteen :)

muualla kuin tietokonepelien, videoiden tms. äärellä, yleensä ulkona pihalla kavereiden kanssa leikkien. Saimme siis rutkasti liikuntaa ilman että vanhempien olisi pitänyt autolla erikseen kuskata jonkun tietyn liikuntaharrastuksen pariin. Pihalla harrastimme talvella luistelua, hiihtoa, pesäpalloa, yleisurheilua jne. ihan vaan kaverien kanssa. Kotikasvatus oli sellaista, että vanhemmat opettivat, mikä on oikein ja mikä väärin, miten tulee käyttäytyä eri tilanteissa, miten puhutellaan vanhempia ihmisiä, miten kiitetään, pyydetään anteeksi tai syödään ravintolassa jne. Ihan peruskäytöstavat opittiin, esim. että pojat eivät ikinä pidä lippistä tai muuta hattua sisätiloissa, kadulle ei sovi sylkeä eikä bussissa ole soveliasta syödä tai juoda mitään. Esimerkiksi. Isän kuri ei ollut mitenkään ankaraa siinä mielessä että olisi erityisesti joutunut meitä lapsia komentamaan, ei koskana korottanut ääntään, uskoimme tiukkaa äänensävyä ja teimme kuten sanottiin, koska se mitä käskettiin tai kiellettiin oli perusteltua. Vanhemmat asettivat rajat (eivät esim. antaneet polttaa tupakkaa tai juoda alkoholia alaikäisenä, kotiin piti tulla ihmisten aikoihin). Koulussa opittiin paljon enemmän yleissivistävää tietoa kuin nyt, tietoa oli enemmän ja sitä opiskeltiin paljon syvemmälti kuin nykyään. Kun pääsin ylioppilaaksi, tiesin asioista paljon enemmän kuin mitä oma lapseni tietää, vaikka kirjoittikin ällän paperit Suomen parhaimmasta lukiosta.

edellisetkin luetteleva allekirjoitan, mutta en tuota että olisin oppinut enemmän asioita koulussa kuin omat lapseni, jotka eivät sentään älliä suomen parhaista kouluista kirjoittaneet, mutta kuitenkin samasta turvallisesta maalaislukiosta kuin minä. Suurin osa siitä mitä minulle opetettiin oli trivaa, joilla pärjää kyllä tietokilpailuissa.

Olin vapaa, koska kasvoin maatilalla. En koe voivani tarjota lapselleni aivan samanlaista vapautta ja kaikkea sitä ihanaa mitä maalla olemiseen liittyi. Tuskin he sitä kaipaavatkaan, ovat tyytyväisiä kaupunkilapsia. Oli ehkä liiankin löysää eli tulen olemaan tiukempi omilleni. Ei ollut ruokailupakkoa, ei ole omillekaan, ei ole ruokailuongelmia. Kasvoin vastuuntuntoiseksi. Enpä jaksa enempää pohtia.

saatiin ajaa polkypyorää ilman kypärää



ja jos opettajat jostain valittivat niin vanhemmat olivat aina opettajien puolella

mitkä koukuttaa lapset ja aikuiset. Iltapäivälehdissä ei vouhkattu seksistä ja viinasta siinä määrin kuin nykyään.

niin paljon, tavaraa oli vahemman niin sita oli tyytyvaisempi siita mita sai.



Mua ei ole pakotettu syomaan, eika piiskattu. Eika ole nolattu seksuaalisesti.

Lapsuus maatilalla oli erittäin ankea, vanhemmat välinpitämättömiä, sisarukset ilkeitä ja kouluun pitkä matka - eikä mitään koulutakseja tietenkään. Varsinaisia traumojani en nyt tässä lähde purkamaan, mutta niitäkin tuli. Terapia ja myöhemmät hyvät ihmissuhteet ovat onneksi auttaneet. Kyllä nykyajan lapsilla ja nuorilla on todella helppoa minun mielestäni.

Helsinki oli paljon pienempi kaupunki kuin nykyään, liikennettä oli vähemmän. Muuten mikään ei minusta ollut omassa lapsuudessani paremmin. Omat vanhmpani tekivät kelpo työtä, ei siinä mitään. Mutta muistan todella vahvasti 80-luvun lopun juppimeiningin kun luokkatoverit kehuivat toinen toistaan hienommilla verkkapuvuilla, laskettelureissuilla ja videonauhureilla ja mitä lie ne sen ajan jutut olivat. Ja sitten sen kamalan ahdistuksen, minkä lama toi melkein jokaisen tuntemani perheen elämään. Minusta ei todella voi sanoa, että maailma olisi silloin ollut yksinkertaisempi.

mäki muistan tuon verkkaripuvu villityksen



ja sen kerran kun sain kuulla että olivat nähneet jonkun jolla oli jopa lacoste pyyhekin



ja ne jotka väittivät käyttävän merkkivaatteita niiden paremman laadun takia



ja samaan aikaan tekivät numeron niistä jotka eivät omistaneet yhtään merkkituotetta



Minä sain ainakin kuulla että olin luokan ainoa jolla ei ollut videoita kotona - ja vuosi oli -84. Ja se tytto joka teki sen julki oli ylpeä itsestään

pienen hedelmäkarkkiaskin kaupasta. Nykyään lapsilla pitää olla megapussit karkkia, lisäksi sipsejä yms.



Ja lapset eivät arvosta nykyään mitään, koska saavat koko ajan kaikkea tuosta noin vaan.



Ei vanhemmuus ole pelkästään hukassa tänä päivänä, vaan koko yhteiskunta on hukassa.



Itse olen tätä paljon miettinyt ei-uskovaisesta perheestä tulleena ja näyttäisi siltä, että usko olisi vastaus kasvatusongelmiin. Kuljetaan tiettyä tietä, niin voidaan hyvin! Laivalle tulee kapteeni, eikä niitä ole kymmeniä, ellei satoja tästä maailmasta ja kaikki väärässä eli ne tavarat, tv-sarjat, bändit whatever?

päinvastoin, oletko huomannut, että monet uskovaiset osaavat kyllä rahan arvostamisen taidon. Pitää olla hieno auto ja kalliita merkkitavaroita.