Tokaluokkalaisen kaveriasiaa. Soittaisitko lapsen kaverin äidille?
Pojallani on mukava luokkakaveri ja ovat samassa porukassa koulussa. Kaverin käytös ei kuulemma ole koulussa erilainen mutta jostain syystä ei tule enää meille leikkimään. Kävi vielä syksyllä usein, sitten harveni ja nyt ei ole käynyt pariin kk ollenkaan. Sanoo aina, ettei käy.
En tunne äitiä kovin hyvin mutta ajattelin soittaa ja kysyä, onko jotain syytä, miksi kaveri ei enää käy. Vai onko turhaa? Jospa vain se kaveri on kyllästynyt poikaani mutta koulussa välkkisin kuitenkin voivat olla samassa porukassa.
Kommentit (16)
harrastuksia ja muita menoja iltaisin ettei kerkeä? Niin meille kävi kunnes karsittiin vähän. Eli ei aina kannata tuijottaa sitä omaa napaa kun syy voi olla ihan muuallakin...
mulla tilanne ett tyttö tokal luokal ja hänen parhaan ystävän äiti on minun ystävä myös:)
eli soittaisin varmaan...tosin tytöt nyt ravaavat joka päivä jomman kumman luona.meillä enempi täl hetkel koska tämän toisen tytön äiti on leikkauksesta kipeänä kotona...
kyllä sä voit ihan hyvin soittaa.ei se toinen äiti sua pure
itse olen aina tykännyt näistä vanhemmista joiden kanssa voi jutella ja jotka ottavat yhteyttä.
En sotkeutuisi lapsen kaveriasioihin jos ei ole kiusaamisesta kyse. Lapsen on hoidettava ihmissuhteensa itse.
Sillä pojalla on ilmeisesti vapaa-ajallaan muuta tekemistä.
Ja jos sun pojalla silti riittää kavereita ja tekemistä koulun jälkeen, niin en mä ymmärrä miksi pitäis lähteä soittelemaan kenenkään äidille sen takia että sen lapsi ei enää kyläile teillä niin usein kuin ennen.
En soittanut kun meille kävi noin. Toki avoimuus voi olla hyväkin juttu, mutta mutta...
Mietin jotenkin niin, että jos kaveri ei halua leikkiä lapseni kanssa, niin sitten ei. Tulee muita kavereita ajan myötä ja on sisarensa kanssa.
Jos hänen vanhemmat eivät jostain syystä päästä, eli lähinnä ajattelin, että joku on jauhanut selän takana pashkaa, niin mitä hyödyttää minunkaan soitella tällaisille vanhemmille, jotka uskovat pashkaa?
se vanhempien tehtävä ole hankkia lapsille kavereita. Tästähän psykologit varoittaa että vanhemmat pyrkii suorittamaan ja elämään lapsensa elämää vaikka lapsen pitäisi mm hankkia kavereita omista sosiaalisista tarpeistaan lähtöisin. Miksi soittaisit pojan äidille? Mitä hän voisi tehdä asian hyväksi?
Nyt on alkanut taas hakea lastani leikkimään. tauon jälkeen.
Pojan on sovittava kaveriensa kanssa itse. Itse ainakin pitäisin outona, jos joku soittaisi ja kysyisi, miksi teidän Kalleville ei enää käy meidän Heikkijuhanin luona leikkimässä. Ikäänkuin äiti kinuisi kaveria lapselleen, tyyliin, sano nyt sille teidän pojalle, että leikkisi meidänkin pojan kanssa...
Ehkä jossain koulun vanhempainillassa tms. törmätessä voisi sanoa, että harmi, kun se teidän poika ei enää meillä käy, kun pojilla oli niin hauskaa keskenään tms. Mutta en ryhtyisi erikseen soittelemaan asiasta.
Järjestä saman kaveriporukan lapsille vaikka vappukekkerit teillä, jos siten saisit jatkossa enemmän poikasi kavereita teilläkin kyläilemään. Voit kutsua myös vanhempia.
Poikasi joutuu kyllä koulunpihalla naurunalaiseksi, jos leviää tieto, että hänen äitinsä soittelee kavereiden perään... Mammanpojan leima siitä tulee.
vaikka varmaan mieleni tekisi. Mulla on tokaluokkalainen jolla ei ole kovin monta kaveria, ja jos yksi ei jostain syystä kuukauteen pääse meille, lapselle saattaa helposti tulla parikin viikkoa, ettei koulun jälkeen ole ketään kaveria. Sikäli kun tiedn syynä näihin "taujoihin" on yleensä ollut joko harrastussuma (eli matseja ja turnauksia) tai sitten vaan sattuma. Joku muu on aina ehtinyt pyytää ensin luokseen tai perheellä sattuu olemaan paljon menoja tms.
Kaveri ei varmaan edes tajua, ettei ole käynyt meillä kuukauteen, mutta meillä se kyllä huomataan :-( Silti en soittele perään, koska epätoivo (äidin eikä lapsen) ei ole hyväksi kaverisuhteille. Pikeminkin sitä, joka on paljon yksin, aletaan entisestään karsastaa. Sen sijaan olen kyllä vihjaillut pojallen, että voi kertoa koulussa uudesta pleikkapelistään tai potkulaudastaan tms, mikä houkuttaisi kaveria välillä meillekin.
Meillä siis tilanne, että lapsi viihtyy lähes vaan tämän yhden lapsen kanssa ja silti en soittanut. tosin ei ole vielä koulussa, joten se piiri josta kavereita voi hakea on pienempi,
En soittanut kun meille kävi noin. Toki avoimuus voi olla hyväkin juttu, mutta mutta... Mietin jotenkin niin, että jos kaveri ei halua leikkiä lapseni kanssa, niin sitten ei. Tulee muita kavereita ajan myötä ja on sisarensa kanssa. Jos hänen vanhemmat eivät jostain syystä päästä, eli lähinnä ajattelin, että joku on jauhanut selän takana pashkaa, niin mitä hyödyttää minunkaan soitella tällaisille vanhemmille, jotka uskovat pashkaa?
voitko kertoa yhtään tarkemmin? meidän tokaluokkalainen tyttö on alkanut jäädä porukoiden ulkopuolelle, on kaikki illat kotona samanaikaisesti kun muut kyläilevät toisillaan. kukaan ei koskaan soita mihkään eikä pääse meille kun tyttö soittaa. on illat kotona vanhempien ja pikkuveljen kanssa. ei tarvikaan joka ilta mennä mutta edes kerran viikossa olisi kiva löytää kaveriseuraa.
Molemmilla lapsilla on ollut kavereita jotka on ensin kyläillyt meillä paljon ja siten pikkuhiljaa lopettaneet kyläilyn melkein kokonaan. Onneksi lapsilla on muitakin kavereita. Ei tulis mieleenkään soitella että "miks teidän pekka ei enää tuu meille kylää, meillä käy muutkin joten kyllä pekankin pitää".
En viitsi siis kertoa tarkemmin, sillä liittyy perheen asioihin, ei siis kiusaamista tms. Kaverin äiti oli iloinen, kun soitin ja asioiden tasaannuttua, pojat varmaan taas ovat vapaa-ajallakin.
Ja puhelun sävy oli aivan erilainen: "kun miksi pekka ei käy meillä, kun muutkin käyvät ym." Jotkut osaa ottaa asian siten, kun se on tarkoitettu eikä pyörittele niitä päässään toisenlaiseksi.
ap
toisia kavereita.