Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan ystäväni takaisin..
24.03.2010 |
Ystävästäni tuli äiti 3 vuotta sitten ja vuosi sitten syntyi toinen lapsi. Ongelmana on se, että kolmeen vuoteen emme ole ystäväni kanssa keskustelleet YHTÄÄN keskustelua ilman, että hän häärää ja puuhaa ohessa lapsiinsa liittyviä asioita. Jos menemme kylään, ei mikään heidän rutiineistaan saa muuttua, tällä tarkoitan lähinnä ulkoiluja yms.. Vieraat siis ulkoilevat perheen mukana.
Ulkoilua vastaan ei minulla varsinaisesti ole mitään mutta harmittaa, että ulkona äiti osallistuu kaikkiin lasten leikkeihin, eikä huomioi meitä vieraita ollenkaan. Tämä kolmevuotias keskeyttää aina jos yrittää jostain puhua ja kappas kappas hän saa sen tehdä. Lapset menevät kaikessa edelle, eikä heille edes yritetä opettaa vuoronodottamista. Kahvipöytäänkin tässä perheessä tämä kolmevee menee oikein isänsä kanssa ensin vieraat odottakoon vuoroaan.
Joskus yksivuotiaalta meinaa ruoka unohtua kun tämä 3 vee vie perhettä kuin pässi narussa..
Puhelutkin tämän ystäväni kanssa on sitä, että (vaikka siis pienempi nukkuisi) hän puhuu puolet ajasta kolmeeveelle ja itse en saa asiaani edes sanottua. Ja tämä toistuu myös hänen soittaessaan. Olen kyllästynyt siihen, ettei enää ole mitään muuta kuin tämä kolmevee, jonka perässä kävellään koko ajan ja jota leikitetään koko ajan, vaikka olisi vieraita.
Toivottavasti ette nyt saa käsitystä, ettei lapsella olisi mitään arvoa, kyllä on! Joku raja sentään voisi olla.. Eihän se lapsi tule pärjäämään päivähoidossa tms. kun ei kukaan ole HÄNTÄ varten paikalla. On kiva, että vanhemmat käyttää aikaa lapsiinsa mutta mun mielestä olisi tärkeää oppia myös, että kaikki ei voi aina mennä niinkuin lapsi sattuu haluamaan. Ja tosiaan, miten lapsi oppii kunnioittamaan muita ihmisiä, jos ei vanhemmatkaan siihen kykene.
Mitäs ajatuksia herättää?
Kommentit (6)
Vaikka mulla itsellänikin on kaksi lasta, en (ainakaan toivottavasi!!) ole hurahtanut tuollaiseksi.
Parissa ystävässäni on samanlaista "vikaa". Erään kanssa ystävyys on jo loppusuoralla, koska 6 vuotta sitten, kun hänestä tuli äiti, alkoi hänen puheensa pyöriä vain ja ainoastaan lastensa ympärillä. Häntä ei oikeasti kiinnosta mikään muu asia kuin lastensa tekemiset, sairastamiset, tai omien lastensa kanssa höpöttäminen ja hääriminen.
Hyvänä esimerkkinä sekin, että tämä nainen oli meillä kylässä lapsineen silloin, kun oli tämä toinen kouluammuskelu. Tieto tuli ekan kerran televisiosta ja telkkari sattui olemaan meillä auki. Minä tietysti jäin katsomaan telkkaria ja kauhistelin asiaa ystävälleni, ystävä kuittasi asian olankohautuksella ja jatkoi kertomistaan lapsensa löysästä kakasta kuin ei olisi mitään koko ammuskelusta kuullutkaan! (ja lapset olivat toisessa huoneessa)
Häntä ei siis todellakaan kiinnosta yhtään mikään muu mikä ympärillä tapahtuu. Enkä tarkoita että ammuskelun olisi pitänyt mitenkään erityisesti kiinnostaakaan, kauhea negatiivinen asiahan se on, mutta jos tuollanenkaan "pommi" ei saa havahtumaan lasten asioista niin mitä luulette, jaksaako hän kiinnostua minunkaan asioistani.. ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jo tosin 6 vuotias joka olisi yhtä paljon mukana joka puhelussa kun sun kaverin kolmevee. Mutta, mä sanon että nyt puhun sinä odotat. Itseasiassa jokanen asia mitä mainitsit olisi meillä myös noin, jos en olisi opettanut, että muillakin voi olla asiaa ja välillä ei tarvitse heti ensimmäisenä huutaa omaa asiaansa. En kyllä osaa auttaa sinua.
Luulin, että minut kivitetään lapsivihaajana, joka ei ymmärrä, että myös lasten on oikeus kuulua ja näkyä.. Kyllä lapsien kuuluu näkyä ja kuulua, mutta se ei tarkoita että KAIKKI pyörii heidän ympärillään.
Ja en minäkään lapseton ole, kolme mukulaa meilläkin, joista kaksi isompaa osaa jo odottaa vuoroaan kohtuullisen hyvin. Pienin vasta vauva, mutta samaa kaavaa noudatetaan hänenkin kohdallaan, toivotaan sen kantavan hedelmää..
Poikkeatteko te koskaan totutuista rutiineista sen vuoksi, että teillä on vieraita? Vaikka se ehkä pikkaisen haittaisi iltaa tai seuraavaa päivää?
Ihmeellistä on, että ennen lapsia tämä ystäväpariskuntani vieraili meillä usein klo 20:n jälkeen, vaikka siis meillä lapsia oli jo tuolloin. Ihmettelin tätä usein, mutta en halunnut antaa vaikutelmaa, että nämä vieraat eivät ole tervetulleita ja, halusin, että he tuntisivat olonsa tärkeäksi, vaikka meillä ne lapsetkin olivat.. Toki lapset silti nukutettiin ajallaan, ehkä vain hieman lyhyemmin iltamenoin. =)
Hän ei varmaan suhtaudu niin virallisesti visiiteihisi, että ajattelisi, että sinua pitää kohdella kuin oikeasti vierasta, vaan olet hänen kaverinsa joka piipahtaa visiitillä heidän arkensa keskellä, ja sitä arkea määrittelee kaksi pientä lasta.
Relaa ja odottele useampi vuosi - hänen lapsensa ovat tosi pieniä - tai sitten tapailet häntä vaikka kahvin merkeissä illalla, kun lasten isä hoitaa lapsia sillä aikaa.
Ihmeellistä on, että ennen lapsia tämä ystäväpariskuntani vieraili meillä usein klo 20:n jälkeen, vaikka siis meillä lapsia oli jo tuolloin. Ihmettelin tätä usein, mutta en halunnut antaa vaikutelmaa, että nämä vieraat eivät ole tervetulleita ja, halusin, että he tuntisivat olonsa tärkeäksi, vaikka meillä ne lapsetkin olivat.. Toki lapset silti nukutettiin ajallaan, ehkä vain hieman lyhyemmin iltamenoin. =)
Heillä ei ollut tuolloin käsitystä lapsiperheen arjesta.
Toisaalta, moni sinun sijassasi olisi sanonut, ettei niin myöhään enää ole hyvä kyläilyaika teille.
Alue: Aihe vapaa
Ai eikö ennen kokemusta lapsiperheen arjesta voi ymmärtää, että lapsiperheissä lapset menevät ajoissa nukkumaan?
Mun mielestä pitäisi ihan normi kohteliaisuus/käytöstapoihin kuulua nämä vierailuaikaan liittyvät asiat..
Ja ehkä olisi pitänyt mainita asiasta, olin aika nuori ja en halunnut kavereiden luulevan, että unohdan heidät heti kun "pää on ulkona".. Ja loppujen lopuksi, eipä ne meidän lapset varmaan kärsineet asian vuoksi..