Tekisitkö lapsen jos tietäisit, että joudut hänet hoitamaan ihan yksin?
Tilanne on se, että mies tekee töitä joissa joutuu matkustamaan paljon ja työpäivät ovat pitkiä. Sukulaisia ei lähellä asu. Eli hoitovastuu lapsesta olisin melkein pelkästään minulla. Ulkopuolista apua tuskin minun luontellani tulisi käytettyä.
Kommentit (20)
en ehkä tekisi.
Nytkin on ollut tarpeeksi raskasta kun ollaan kaksistaan mies ja minä, eikä sukulaisista ole yhtään saanut apua.
Ihan yksin en siihen ryhtyisi.
Helpompaa olisi jos arjessa olisi kaksi läsnäolevaa ja osallistuvaa vanhempaa. Miettisin siis toisen kerran.
ja olen aina ollut yksin lapseni kanssa. Lapsi täytti juuri 6 v. Vastaan, että jos voisin palata taaksepäin, niin tekisin kyllä lapseni, mutta toista en enää tekisi. Rankkaa se on, mutta siitäkin selviää. Tosin sinä et olisi yksin lapsesi kanssa. Vai onko miehesi ilmoittaut, että katkaisee välit sinuun kokonaan, jos tulet raskaaksi?
raskaaksi mutta tyyppi kerkis jättää mut ennen kuin raskauduin. Olisin ihan tietoisesti yksin hoitanut.
mutta tiedän, että työ ei muutu lähivuosina. Eli matkustuspäiviä hyvinkin parikymmentä kuukaudessa. Joten arjen pyörittäminen tulisi oleman minun harteillani.
Tilanne on se, että mies tekee töitä joissa joutuu matkustamaan paljon ja työpäivät ovat pitkiä. Sukulaisia ei lähellä asu. Eli hoitovastuu lapsesta olisin melkein pelkästään minulla. Ulkopuolista apua tuskin minun luontellani tulisi käytettyä.
On hirväen tärkeää kaikin tavoin, että mies on kaikessa mukana. Se on lapsellekin rikkaus, ainakin meillä.
Siihen ei voinut varautua enkä tiennyt jääväni yksin lapsen kanssa. En jälkeenpäin osaa sanoa olisinko tehnyt hänet jos olisin tiennyt, mutta ainakaan en tätä lasta mihinkään vaihtaisi.
kaksikin. Molemmat olen hoitanut alusta asti yksin vaikka ukko jonkun aikaa jaloissa pyörikin.
Ei se nyt niin rankkaa ole.
Olisiko miehen mahdollista saada toisenlaista töitä? Yhden lapsen kanssa sitkeällä luonteella varmaan onnistuu yksinkin, mutta kahden tai useamman kannssa voi olla jo rankkaa. Riippuu tietenkin myös lapsesta - esim. koliikkivauvan kanssa on rankkaa, vaikka on usemapiakin hoitajia. Samoin on huomioitava sekin, että lapsella saattaa olla jokin sairaus tms.
vauvan kanssa mutta en sitä raskaaksi ole kokenut. Vauva aikana nukuin silloin kuin vauvakin ja valvoin öisin. Kaikki on aina mennyt ihan hyvin aina ja ei ole ainakaan tullut kiistaa kenenkään kanssa miten kasvatetaan kun itse kaikesta päätin.
Nyt lapsi jo iso koululainen ja vieläkin ihan menee tosin murrosikää odottelen välillä kauhulla.
Ja ensimmäisenä vuotena olin lapsen kanssa 24/7 paitsi oman jälkitarkastuksen ajan oli äitini kävelemässä vauvan kanssa.
exä jätti mut lapsen kanssa yksin. Siis ei osallistunut oikein mihinkään.
Ja tätä painotin nyksälle. Kävi vähän huonosti, mutta onneksi vauva on helppo ja minä vanha ja viisas, joten elämä sujuu näin.
Mietin otsinkon perusteella vastaustani ja avasin aiheen ajatellen, että lapsen kanssa olisi todella yksin, siis yksinhuoltajana ilman sukulaisia. Vasta ap:n tekstin luettuani tajusin, että minähän myös olen samanlaisessa tilanteessa vaikka en ajattele olevani yksin. Mieheltä saan henkistä tukea ja rahaahan hän tuo perheeseen minun keskittyessäni arjen pyöritykseen.
Näin:
Mielestäni se, että isä on matkoilla tai työpäivät on pitkiä, ei tarkoita kasvatusVASTUUTA yksin ja todellisissa hätätapauksissa olisi isä varmasti käytettävissä. Ja jos arki käy raskaaksi, mahdollistanee isän (ja myöhemmin myös omasi) palkka ulkopuolisen avun ostamisen (siivous, lastenhoito jne).
heidän isänsä tai sukulaisteni apua.
En ymmärrä tuota kysymystä!
Kun ei käytä ehkäisyä niin pitää olla valmis 24/7 äitiyteen tai palkkaa ulkopuolista apua.
Sukulaisten varaan (tai edes isän) ei pidä laskea!
arjessa jaksamisesta. Mietin jaksaako sitä, jos joutuu luopumaan omista harrastuksistaan ja vapaasta menostaan, kun isi ei tule kotiin neljän jälkeen ottamaan huolehtiakseen oman osanasa lastenhoidosta. ap
mies paljon pois jne. Meillä on 4 lasta enkä koe tätä erityisen rankaksi. Eli minä tekisin.
eli eihän se ainut lapsenvahtimahdollisúus ole se oma isä. Mun mielestä on tärkeää että äidillä on joku oma juttu, etenkin kun isä on paljon poissa. Hommaatte vain lastenvahdin niiksi sun harrastusmenoiksi.
arjessa jaksamisesta. Mietin jaksaako sitä, jos joutuu luopumaan omista harrastuksistaan ja vapaasta menostaan, kun isi ei tule kotiin neljän jälkeen ottamaan huolehtiakseen oman osanasa lastenhoidosta. ap
Mutta sitä siskoa tai veljeä en enää tekisi, jos ihan yksin olisin lapsista vastuussa. Ikäeroa pitäisi olla vähintään 5 vuotta.
Itse tein sen virheen, että 2 peräkkäin ja rankkaa oli, liian rankkaa. Aloin jo tosissani pelätä, että jossain vaiheessa napsahtaa ja teen jotain pahaa lapsilleni tai sille yli mustasukkaiselle esikoiselle. Tietenkin riippuu lapsitakin, mutta en suosittele jos on yksin vastuussa. Onhan siinä tietty se vaara, että saakin kaksoset.
Kyllä sitä yhden vauvan kanssa jaksaa, vaikka se huutaisi paljon. Sitä voi nukkua silloin kun vauvakin nukkuu ja kun ei vaadi itseltään liikoja.
Sama juttu taaperon kanssa. Kai se jaksamisen kannalta tuo valvottaminen olisi pahinta tai lapsen jatkuva sairastelu.
Olemme siis kahden lapsen kanssa, mutta saan tarvittaessa (tähän mennessä tarve ollut muutaman kerran kuussa) apua sukulaisista.
Mielestäni se, että isä on matkoilla tai työpäivät on pitkiä, ei tarkoita kasvatusVASTUUTA yksin ja todellisissa hätätapauksissa olisi isä varmasti käytettävissä. Ja jos arki käy raskaaksi, mahdollistanee isän (ja myöhemmin myös omasi) palkka ulkopuolisen avun ostamisen (siivous, lastenhoito jne).
Mikäli siis molemmat haluatte lapsen, niin siitä vaan yrittämään ;)