Kysymys teille, jolla enemmän kuin 1 lapsi lyhyellä ikäerolla: millainen on/oli pikkulapsiaika?

Mutta se siitä pilkunviilauksesta.



Meillä poika ja tyttö, ikäeroa 1v4kk, en tiedä, onko nykyään niin pienikään ikäero.

Alku oli kaoottista, toinen vaipoissa ja juuri kiipeilemään oppinut, jota piti vahtia imetyksen aikanakin (kokeilepa=). Kuopus reppana taas roikkui siinä tississä samalla kun minä juoksin esikoisen perässä.

Muutama ensimmäinen kuukausi oli hankalampaa, mutta sitten helpotti, ja seuraavaan kolmeen vuoteen en lapsia juuri nähnytkään, kun leikkivät keskenään.

Sitten tuli tappelukausi, jolloin kaikki toisessa ärsytti: toinen ei saanut koskettaa sitä pöydän jalkaa, missä toisen jalka oli.



Nyt lapset 10 ja 11 ja parhaat kaverukset.

t. 2

Meillä on 3 lasta +/- 2 v ikäeroilla. Etenkin kolmannen vauvavuosi oli ihan hirveää. Nyt on jo vähän helpottanut (ovat 2,4 ja 6) mutta yhä edelleen tuntuu vaikealta revetä joka suuntaan. Olen monta kertaa miettinyt että jos saisin nyt valita uudelleen niin tekisin toisin (2+2 tai 2+1).

Esikoinen kiltti ja helppo, mutta villi muksu. Ehti aivan joka paikkaan. Kuopus huutava koliikkitapaus, tississä kiinni koko ajan. Rankkaa se oli näin jälkeenpäin ajatellen n. puoli vuotta, mutta nyt sujuu hyvin, 3v ja 1,5v leikkivät ja ovat parhaita kaveruksia.

Meilä ikäero 1v 9kk ja nuorempi vasta vuoden, joten pikkulapsiaika edelleen käynnisssä, toisaalta aika ei vielä ole liikaa kullannut muistoja :) Olen ikäeroon tosi tyytyväinen, lapsista on selvästi jo nyt seuraa toisilleen! Toisaalta saan nauttia ihanuudesta olla kotona isomman kanssa nyt, eikä ole "painetta" laittaa esikoista päiväkotiin koska äidin seura riittää isommallekin vielä. Mutta rehellisyyden nimissä, itkua ja hammastenkiristystäkin on mahtunut matkaan. Esikoinen aloitteli vauvan syntyessä pahimman uhman, joten lapset ovat kyllä joutuneet ihan eri lailla itkemään vuorotellen ja yhtäaikaa, kuin mitä esikoinen aikoinaan kun jokaiseen tarpeeseen pystyi heti vastaamaan. Arki on nyt tosi mukavaa ja helppoa, olisikohan jossain puolen vuoden kohdalla alkanut helpottamaan. Olen kyllä ajatellut, että onneksi ikäero ei ole yhtään pienempi. Nyt tuntuu että esikoinen alkaa saada sopivasti järkeä päähän saamaan tahtiin kun kuopukselle tulee lisää taitoja liikkua ja kiipeillä, joten vain yksi perässäjuostava kerrallaan. Eli nyt kyllä ihan lämmöllä ajattelen asiaa :) vaikka kyllä on alkuvaiheessa käynyt mielessä että kuka hullu suosittelee lapsia pienellä ikäerolla!!!

Eka vuosi kahden kanssa oli aika ikävää, vaikka vauva oli helppo. Kaikki aika meni mekaaniseen työhön, kun toiselle piti pistää ruokaa pöytään viisi kertaa päivässä ja toista imettää alussa tunteja + vaihtaa vaipat molemmilta, siivota sotkut jne. Esikoinen oli tosi mustasukkainen, mikä ilmeni äitivihana.

Nyt lapset 1,5 v ja 3,5 ja elämä on jo mukavaa.