Miten reagoisitte jos tyttärenne perustaisi ensin

Säälisin vävyäni lapsenlapsiani ja yrittäisin turvata heille mahdollisimman normaalin elämän.

tämä ap:lle mieleen erään netissä olevan blogin takia?



Itse olisin aika kauhistunut ja tietysti perheen hajoaminen syystä kuin syystä on aina surullista.

Anna mun kaikki kestää! - Tuohan on vähän kuin kysyisi, mitä tekisit, jos yksi päivä sinun kissasi muuttuisi koiraksi...



Siis lesboksi ei muututa. Yhteiskunnan painostuksesta, epävarmuudesta ja identiteettiongelmista kärisessään moni homoseksuaali on toki yrittänyt elää standardi heteroelämää, mutta se onkin aina traagista ja surullista kaikille osapuolille. Jos oma lapseni päätyisi tällaiseen tilanteeseen olisin:

a) onnellinen, että hän vihdoinkin voi vapaasti olla oma itsensä ja varmasti näin ollen tyytyväisempi ja onnellisempi elämässään ja parisuhteessaan

b) olisin huolissani lasten sopeutumisesta perheen hajoamiseen ja muutokseen ja yrittäisin tukea heitä parhaani mukaan

c) kääntäisin kriittisen katseen itseeni: miksi en ole onnistunut kasvattamaan lapsestani niin itsetuntoista ja - tietoista, että hän olisi alunperinkin voinut toteuttaa seksuaalisuuttaan avoimesti hänelle ominaisella tavalla. Olenko painostanut ja rajoittanut häntä?

äitinä tehnyt väärin että lapsestani on tullut semmoinen. Tuntisin varmasti syyllisyyttä.

kääntäisin kriittisen katseen itseeni: miksi en ole onnistunut kasvattamaan lapsestani niin itsetuntoista ja - tietoista, että hän olisi alunperinkin voinut toteuttaa seksuaalisuuttaan avoimesti hänelle ominaisella tavalla. Olenko painostanut ja rajoittanut häntä?

Olisin onnellinen lapsenlapsista ja siitä, että tyttäreni uskaltaa olla onnellinen ihminen.

Jos lapseni olisi onnellinen, niin fine with me. Toki ehkä vähän empisin lastenlasten puolesta, miten he asian kokisivat, miten se vaikuttaisi heidän elämäänäs, kiusattaisiinko heitä jne.