Miten suhtautua kateelliseen ja katkeraan ihmiseen
johon ei voi kokonaan välejä katkaista, mutta joka aina tavatessa heittelee ilkeitä katkeria kommentteja sinulle?
Kommentit (12)
AP, älä ole tekemisissä, jos vaan mahdollista. Sellainen ilkeä piikittelijä on niin raukkamaista tekoa, että vaikeata se jonkun mukavamman onkin ymmärtää että kuinka joku viitsiikin olla sellainen ku..pää.
kepeään iloiseen tyyliin: "No jopas oli katkera kommentti :)". Eiköhän se kateellinen jossain välissä tajua lopettaa, kun huomaa, ettei pysty sinun onneasi pienentämään kommenteillaan.
kepeään iloiseen tyyliin: "No jopas oli katkera kommentti :)". Eiköhän se kateellinen jossain välissä tajua lopettaa, kun huomaa, ettei pysty sinun onneasi pienentämään kommenteillaan.
en niin kateellinen mutta katkera ihminen tietyille, joiden kanssa on pakko olla väleissä. En kyllä itse välittäisi vaikkei oltaiskaan. On ihan syytäkin, paljon petettyjä lupauksia ja velvollisuudentuntoni hyväksikäyttöä. Aina jos mainitsen jostain menneestä tai vetoan siihen kieltäytyessäni, minulle sanotaan että älä nyt ole noin katkera, menneet on menneitä. Eli toiselle saa tehdä kuinka rumasti vaan mutta silti pitäisi vaan aina niellä ja unohtaa. Menneet kun on menneitä.
en niin kateellinen mutta katkera ihminen tietyille, joiden kanssa on pakko olla väleissä. En kyllä itse välittäisi vaikkei oltaiskaan. On ihan syytäkin, paljon petettyjä lupauksia ja velvollisuudentuntoni hyväksikäyttöä. Aina jos mainitsen jostain menneestä tai vetoan siihen kieltäytyessäni, minulle sanotaan että älä nyt ole noin katkera, menneet on menneitä. Eli toiselle saa tehdä kuinka rumasti vaan mutta silti pitäisi vaan aina niellä ja unohtaa. Menneet kun on menneitä.
Erityisen hupaisaa on, miten joku toitottaa toisen kaunankantamisesta vaikka kymmenien metrien päähän loistaa, että on itse kahta kaunaisempi...
Pystyisitkö puheillasi jotenkin ilmaisemaan, ettei ole aihetta olla kateellinen, ruoho ei ole vihreämpää teidän puolella aitaa tms?
Omassa tilanteessani tämä ei ole mahdollista. Elämänpiirissäni on yksi kateellinen ja katkera ihminen, kroonisesti onneton ja elämäntaidoton ex-poikaystäväni. Olen rakentanut itselleni sellaisen elämän kuin hänkin olisi halunnut itselleen, mutta ei ole onnistunut, vaan hänen tiensä on kulkua angstista angstiin ja toisille aiheutetusta pahuudesta toiseen. Hänen kateuteensa todella on aihetta, ja molemmat hyvin tiedämme sen. Tässä tapauksessa on hyvää se, että tekemisissä ei tarvitse olla, enkä olekaan antanut exälle mitään yhteystietojani.
tosi musta-valkoisesti ajatteleva katkeroitunut äiti-ihminen, joka muistaa aina välillä sanoa, että en mä tänne tulis, jos mulla ei olis asuntovelkaa.
ilkeämielisen kadehtijan kanssa, jonka käyttövoima elämässä tuli toisten vastoinkäymisistä ja katkeruudesta. Sinänsä oli ihmisenä hauska, avulias ja aina valmis kaikkeen mukavaan vaivoja säästämättä. Mutta kääntöpuolena sairas uteleminen ja tietojen avulla selkeät vahingoitusyritykset. Lisäksi typeryydessään hihkui mulle aina kaikkia ilkeyksiä muista kavereistaan, joten oli helppo päätellä, että samaa kai tekee musta selän takana. Esimerkiksi miehensä siskosta (jonka kanssa oli niin hyvää pataa ulospäin) sanomiset oli painokelvottomia ja totesi kerran suoraan, että "toivottavasti Maija saa potkut töistä, niin ei tarvi enää nokka pystyssä kulkea..." Siis miehensä siskosta noin? Ja tää Maija oli niin tavis ja töissä ihan tavisduunissa.
kauhean vaikea välejä olisi katkaista, hän on tosi avulias ja auttavainen, ja järjestää kaikenlaista kivaa välillä lapsillekin. Mutta joka kerta pitää piikitellä, sitä en ymmärrä, tätä on jatkunut vuosia.
helpoin keino on vain tuntea sääliä tätä onnetonta ihmistä kohtaan ja jättää hänen kommenttinsa täysin omaan arvottomuuteensa.
Ei voi päättää ruveta tuntemaan sääliä. Sain vaikutelman että ap:n tunneilmasto ei ole juuri säälinsekainen. Tällaiset säälimisjutut ovat pelkkää av-rehentelyä, vailla kytköstä todelliseen elämään ja oikeisiin tunteisiin.