Koulun opet ja päiväkodin työntekijät, huomaako lapsista oireilua kun vanhemmilla on eroprosessi?

On myös muita oireita, mutta nyt ei ehdi kirjoitella. Omat lapset on menossa nukkumaan...



Päiväkodissa siis näin.

Passiivinen, uhmakas, haastaa riitaa...



Siinä tärkeämmät "Oireet".

että miten hoitolapsien/koululaisten käytöksestä huomaa, kun hoitotädillä/opella on elämässään ero meneillään tai joku muu henkilökohtainen kriisi tmv.?

että miten hoitolapsien/koululaisten käytöksestä huomaa, kun hoitotädillä/opella on elämässään ero meneillään tai joku muu henkilökohtainen kriisi tmv.?

käsitellään tässä ketjussa nyt vain tätä alkuperäistä asiaa.

että miten hoitolapsien/koululaisten käytöksestä huomaa, kun hoitotädillä/opella on elämässään ero meneillään tai joku muu henkilökohtainen kriisi tmv.?

Eiköhän ammattilaiset osaa käyttäytyä ammattimaisesti vaikka olisi henkilökohtainen kriisikin menossa. En usko, että se näkyy työssä millään tavalla, saati sitten vaikuttaisi lasten käytökseen.

maton alle! Kyllä lapset oireilevat, vaikka "ammattikasvattajat" muka yrittävät ongelmansa peittää. Kyllä vaan paistaa henkilökohtaiset ongelmat työssäkin läpi.



Valitettavasti!

maton alle! Kyllä lapset oireilevat, vaikka "ammattikasvattajat" muka yrittävät ongelmansa peittää. Kyllä vaan paistaa henkilökohtaiset ongelmat työssäkin läpi.

Valitettavasti!

esim. opettajan pitäisi tehdä, jos sille tulee henkilökohtainen kriisi (vaikka lapsi tai puoliso kuolee yllättäen), josta saa sairaslomaa kaksi viikkoa? Jättäytyä työttömäksi vai?

maton alle! Kyllä lapset oireilevat, vaikka "ammattikasvattajat" muka yrittävät ongelmansa peittää. Kyllä vaan paistaa henkilökohtaiset ongelmat työssäkin läpi. Valitettavasti!

esim. opettajan pitäisi tehdä, jos sille tulee henkilökohtainen kriisi (vaikka lapsi tai puoliso kuolee yllättäen), josta saa sairaslomaa kaksi viikkoa? Jättäytyä työttömäksi vai?

nyt kysyttiin, sitä, että miten ne lapset oireilevat. Tee oma avaus tuolle asialle, jos haluat.

Jotkut lapset koittavat pitää viimeiseen asti kiinni tutusta ja turvallisesta, eli kodin ulkopuolellakin koittavat pitää paketin kasassa. Aika usein lapset kuitenkin koittavat viestittää oloaan aikuisille tavalla tai toisella.

jos haluaa työttömäksi jäädä henkilökohtaisen kriisin vuoksi, niin siitä vaan! Lapsien etuhan se lienee, jos ammattikasvattaja ei työhönsä enää kykene! Vai?

mun lapsen kaveri alkoi varastaa.



Psykiatrituttavani sanoi, että heidän on tapana pitää viikko (vai oliko se kaksi) vapaata, jos läheinen kuolee. Tuskin päikyn henkilökunta mitään erityisiä lomia pitää. Sen verran, kun tarvii, jos tarvii.



Mun psykiatrituttavalta kuoli isä ja hän piti sen viikon lomaa, mutta sanoi, että ei kyllä olisi tarvinnut, mutta piti, kun se on terapiatyössä tapana.

lapset oireilevat samalla tavalla kuin vanhempien eron aikana ja sen jälkeen.

Mitään tiettyä kaavaa ei voi antaa, lapset ovat yksilöitä ja reaktiot ovat yksilöllisiä: yksi sulkeutuu itseensä, on apaattinen ja surullinen, toisella taas tulee esiin hyvin aggressiivista ja hyökkäävää käytöstä. Uhmakkuus lisääntyy myös monilla. Useimmiten näissä tilantessa lapsi suhtautuu kouluun välinpitämättömämmin, läksyt usein tekemättä, ei lueta kokeisiin. Todella monella väsymystä.



Ja ikävä kyllä oireet ja oireilu jatkuvat sitä pitempään mitä riitaisampi ero on.



t. itsekin eronnut ope

Lapset mm. kokeilevat rajojaan, haastavat riitaa, takertuvat muihin aikuisiin. Joillekin voi tulla esim. tic-liikkeitä, jotka voivat olla kuitekin lähes huomaamattomia (esim. silmien räpyttely voimakkaammin tai tiheämmin kuin yleensä). Joskus oireilu on ollut sellaista, ettei lapsi yhtäkkiä haluakaan mennä eskarissa yksin vessaan vaan toivoo, että aikuinen tulee mukaan tueksi oven taakse seisomaan. Tai hän ei keksi millään leikkiä mitä leikkisi vaan pyörii aikuisen lähettyvillä ja seuraa kuin hai laivaa. Tässä oli muutama esimerkki eskainopelta.

vai miksi koko ajan vastataan johonkin ihan muuhun?

millaista oireilua olette lapsissa tällaisissa tapauksissa huomanneet?

Lapset päivähoidossa oireilee tänä päivänä runsaasti.Perheiden ongelmat ovat myös lisääntyneet ja tämä pahoinvointi nähdään myös päivähoidossa ei ainoastaan ero-perheiden kohdalla vaan ylipäänsä tuntuu siltä että vanhemmilla ei ole jaksua riittävästi olla lastensa elämässä läsnä ja silloin kyllä lasten hätä päivähoidossa näkyy. Hoitajat tuntevat itsensä melko avuttomiksi kun eivät pysty vanhemmiksi muuttumaan.

aggressiivisuutena tai vetäytymisenä.



Tämä ei liity työhöni, mutta seuraan tässä tuttujen eroprosessia. Esikoispoika oireilee niin, että kertoilee äidilleen valheita ja juoruja luokkatovereistaan ja tuttujen lapsista. Mitä hullumpia ja kaueampia niin läpi menee. Äitinsä haluaa, että muilla menisi huonommin kuin heillä ja kannustaa siten huomaamattaan poikaa näissä juoruissa. Poika saa siten äitinsä hyväksyntää kun kertoo, että naapurin tyttökin yritti itsaria.



Äiti sitten soittelemaan kaikki tutut läpi, että tiedättekö, kuinka niilläkin menee kulissien takana huonosti kun tyttö on yrittänyt itsaria. Poika saa näin huomiota ja kiitosta.



Ja todella tiedän tämän tytön, että ei ole mitään itsaria yrittänyt. Samanlaisia juoruja poika kertoo muistakin luokkakavereistaan ja äiti innoissaan niitä levittelee eteen päin.



Kyseessä riitainen ero.

oli riitaisa ero.



Meidän tytöt olivat noin 4- 4,5 kun tää tapahtui. Huomasin kun kaveri oli leikkimässä meillä, että kaveri oli muuttunut, vaikken tiennyt mitään erosta. Ennen oli iloinen tyttö, nyt kävi nyrkein mun tytön päälle jostain leikin jutusta ja oli ihan erilainen.



Tyttöni kertoi sen jälkeen, että se kaveri oli sanonut, että hänellä on uusi pikkuveli. Ihmettelin, kun vaikkei olla sen kummemmin kavereita, niin kyllä mä tätä toisen äitiä näen eikä mun mielestä ollut raskaana? Ajattelin että höpöttää. Mutta se oli totta, isä oli pannut jonkun muun paksuksi + muutti sinne.



Edelleen, vaikka tästä on jo lähes vuosi, ne näkyy tytön käytöksessä. On apea ja tosiaan aggressiivisempi kuin ennen.

Hän muuttui erittäin vihaiseksi ja kouluasiat jäi hoitamatta. Selvisi, että heillä oli todella rankka ero meneillään ja vanhemmat tappelivat huoltajuudesta. Poika itse kertoi, että vanhemmat eroavat koska eivät kestä häntä!!! Siis hän kuvitteli eron syyn olevan itsessään ja näki että asia oli hänelle todella vaikea.

rupesi ihan jatkuvasti piikittelemään kuopustamme kun vanhempansa olivat asumuserossa. Sitten kun taas muuttivat yhteen (on-off pariskunta) niin oli koko ajan minussa kiinni? Se oli jotenkin hassu reaktio minusta, siis ihan kamala "aikuisennälkä" . Olisi ängennyt meille leikkimään vaikka lapset olivat mummulassa. Ehkä vanhemmilla oli taas sellainen rakastumisen huuma päällä, eikä lapselle jäänyt aikaa. Turvallisempiko (=ennustettavampiko) aikuinen minä siinä tilanteessa hänelle?

Kyllä lapsista näkee, ja aina!

millaista oireilua olette lapsissa tällaisissa tapauksissa huomanneet?

kouluikäisillä keskittymisvaikeudet ovat tavallisia, kun kotitilanne on kriisissä. Aggressiivisuutta, levottomuutta,uhmaa esiintyy usein, toisaalta lapsi saattaa oireilla väsymyksellä, apatialla, sisäänpäinkääntymisellä.



Oma lapseni ei oireillut koulussa mitenkään, kotona sen sijaan melko voimakkaasti, oli ahdistusta ja raivokohtauksia, pelkotiloja, surumieltä. Oireilu meni kuitenkin ohi n. kuukaudessa, kun jaksoi selittää ja olla läsnä, auttaa lasta vaikeiden tunteiden kanssa. Riitoja ei ollut, eikä ole, molemmat vanhemmat vetävät lapsen suhteen yhtä köyttä.