Lue keskustelun säännöt.
omat vanhemmat&sisarukset ja tasa-arvoinen kohtelu
14.03.2010 |
Hei, kohtelevatko teidän omat vanhemmat teitä ja sisaruksianne tasa-arvoisesti? Sekä raha-asioissa että lastenhoitoavussa yms?
Minä koen, että muut sisarukseni saavat enemmän huomiota ym kuin minä. Syytä tähän en tiedä....ahdistavaa, kun asiaa alkaa välilä oikein ajattelemaan. Minulle ei soitella niin usein kuin muille, minun luona ei kyläillä yhtä usein, minulle ie myöskään osteta mitään, ellen erikseen sitä pyydä (toiset saavat vaikka eivät pyydäkään).
Toivottavasti pystyn itse olemaan omille lapsilleni tasapuolinen, että he eivät joudu kokemaan samaa.
Kommentit (4)
Toisia avustettiin auton ostossa, toisia opiskelussa. Sen mukaan mitä kukakin halusi tehdä.
Mutta lastenhoidossa se ei ihan onnistu. Meidän lapset on lapsenlapsista nuorimmat, ja ne saa murto-osan siitä huomiosta mitä muut lapsenlapset. Isovanhemmilla ei kertakaikkiaan enää riitä aikaa meidän lapsille, kun muut on tottuneet saamaan niin paljon.
Oletan myös, että vanhemmat ajattelee mun pärjäävän hyvin, ettei mua tarvi niin auttaa. Ainakin äiti on ihan suoraan mulle sanonut, ettei luota mun siskoon niin paljon, joten hoitaa sen lapsia aina, kun sisko vähänkin pyytää, ettei lapset joudu olemaan keskenään.
Mulla ei oo ollut minkäänlaista sisaruskateutta ennen omia lapsia, mutta nyt se tunne on tullut tosi voimakkaana. Ja ihmetyttää sekin, miten minut voidaan "hylätä" näin. Enkä minä itse koe mitenkään edes pärjääväni hyvin. Välillä ollaan oltu aika kovillakin, kun miehellä on sesonkiaikaan paljon työtä ja minä käytännössä yksinhuoltajana. Ja samaan aikaan oma äiti hoitaa veljen lapsia, että vanhemmat pääsee viihteelle tai siskon lapsia, jotta sisko pääsee viikonloppureissulle. Ihan selvää on, että katkerakin olen tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nuo raha-asiat oli silloin nuoruudessa, nythän ollaan oltu rahallisesti omillamme jokainen jo 15 vuotta. Nyt on ajankohtaista tuo lastenhoitoapu.
minä olen se, johon vanhemmillani on vähäisimmät suhteet. Ei häiritse minua mitenkään, sillä hyväksyn tilanteen. En ole koskaan ollut sellainen lapsi/nuori, jonka äitini olisi toivonut itselleen (isä ok, hänen mielestään lapset saavat olla sellaisia kuin ovat). Ei ole tapanani ängetä seuraan, joka ei minua täysin hyväksy.
Isovanhempien plussaksi luettakoon se, etteivät he millään tavoin syrji/väheksy lapsiani.
Mä saan vanhemmiltani paljon enemmän lastenhoitoapua kuin veljeni. Ai niin, veljeni on lapseton, ainakin virallisesti