Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

syrjähypystä alkanut vakava suhde

Vierailija
03.08.2006 |

Tapasin nykyisen mieheni kun olin vielä naimisissa ja hän varattu, ja meille kehkeytyi pian intohimoinen seksisuhde. (Joo, omastakin mielestä törkeää. Syrjähypyn syy oli klassinen: erittäin huono parisuhde.) Tämä oli ensimmäinen kerta, kun menin loppuun asti vieraan miehen kanssa yli kymmenen vuotta kestäneen liiton aikana. Aiemmin olin vain suudellut, enkä sitäkään vuosiin.



Kumma kyllä, mukaan tulivat pitkät keskustelut. Sitten aloimme viihtyä yhdessä arkisissa puuhissa, ja yhteiselämä alkoi suht nopeasti ja jotenkin luonnostaan, samaan aikaan kun erosimme entisistä puolisoistamme.



Tuntuu että tän miehen kanssa olen vihdoin löytänyt itsestäni sellaisen seksuaalisuuden, mistä onnekkaat naiset aina puhuvat. Alkuaika oli aikamoista ilotulitusta seksihommissa, mutta aikuisia kun ollaan, tiedettiin että ei se ihan sellaisena tule jatkumaan. Jotenkin se alun hullu himo tuntuu vaikuttavan edelleen - se on helppo sytyttää uudelleen kun tilaisuus tulee. Ex-miehen kanssa sellaista ei ollut missään vaiheessa.



Hankalat ihmissuhdekuviot, syyllisyyden tunteet ja tieto siitä ettei voi luottaa toiseen sataprosenttisesti (kukaan ei voi, mutta me tiedämme sen konkreettisesti) ovat vaivanneet meitä molempia. Se ei ollut mikään yllätys, kun suhde alkaa näin. Ollaan puhuttu paljon näistä asioista, vaikka ei se helppoa olekaan. On ollut helpompi sopia esimerkiksi uskollisuuden pelisäännöistä, kun ei ole illuusioita toisen täydellisestä uskollisuudesta.



Onko palstalla muita, joiden pitkäaikainen suhde olisi alkanut syrjähypystä? Miten on mennyt, sängyssä ja muuten? Onko suhteen moraaliton alku vaikuttanut haitallisesti?



Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
04.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En mene vielä hehkuttamaan asialla, sillä avioeromme ovat vielä meneillään, joten asiat eivät todellakaan ole vielä selvät.



On tietenkin selvää, että luottamus toiseen on aika oleellinen kysymys. Miten voi luottaa pettäjään? Olemme puhuneet näistä paljon. Meidän mielestämme tärkeää on se, että emme kumpikaan ole olleet sarjapettäjiä, vaan se oli tämä yksi juttu, josta tuli todellista rakkautta. Emme varmasti olisi sortuneet siihen ensimmäiseen kertaan, jollemme olisi jo ennestään tunteneet voimakasta vetoa toisiimme henkisellä tasolla. Oli vaihe, jossa mies oli kovin mustasukkainen minusta ja epäili kaikenlaista ja myönnän, että itsekin kerran epäilin hänen pettävän minua työmatkalla (perusteettomasti kylläkin, en tiedä mistä sen edes keksin). Mutta sovimme, että tällaiset epäilyt sanotaan HETI ääneen ja asiat selvitetään. Koska tiedämme millä " tempuilla" kumpikin peitteli tekemisiään silloin aluksi, tiedämme myös ettei niitä samoja voi enää tässä meidän suhteessamme yrittää, koska toinen tietäisi heti.



Seksi on meillä ollut aina upeaa. En edes tiennyt sellaista olevan olemassakaan ennen tätä.

Vierailija
2/6 |
05.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuota asiaa. Sanoisin että riski on aika suuri että asiat ei korjaannu tuolla tavalla vaan ihminen kantaa ne edellisen suhteen ongelmat vain seuraavaan suhteeseen jossa ne sitten myöhemmin tulevat eteen jollakin ehkä toisella tavalla. Suuri osa eroista taitaa nykyään johtua juurikin siitä että lähdetään karkuun muka sopimatonta kumppania vaikka vika löytyisikin peilistä kun vaan pystyttäisiin sinne vilkaisemaan. Puoliso vaan on helpompi vaihtaa kuin oma tyhmä pää.

Ihmiselle olisi ihan kasvattavaa olla yksin itsensä kanssa edes jonkin aikaa eron jälkeen niin löytäisi ehkä mahdollisesti oman kusipäisyytensä kun ei olisi vierellä toista ihmistä josta koko ajan etsiä niitä vikoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
05.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sanoisin, että tässä uudessa suhteessa samoja perussyitä ei ole kummallakaan. Tämä on aivan eri tilanne. Asioita, joista eromme välillisesti tai välittömästi aiheutuivat, ei yksinkertaisesti ole.



Tietenkin aikaisemmassa suhteessa tuli tehtyä virheitäkin ja niiden asioiden osalta tiedän nyt toimia paremmin. Mutta vaikka en olisi niitä silloin tehnytkään, en usko että silti avioliittoni olisi pelastunut. Tietyt perustavanlaatuiset asiat olivat siinä vialla ja niitä oli mahdoton muuttaa.



Tiedän, että on monia, jotka lähtevät uuden kumppanin matkaan suurelta osin kyllästymisen takia ja vaihtelunhalusta. En voi ymmärtää sitä, koska helppoa tällainen ei ole ollut. Täytyy olla todella vahvat ja kestävät tunteet toista kohtaan, että laittaa elämänsä tällaiseen remonttiin kuin mitä omalta osaltani jouduin tekemään. Ehkä niitä on helpompiakin tapauksia, joissa kaikki käy kivuttomasti.



t: 2

Vierailija
4/6 |
05.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

salarakkaana puolisoa pettäen ja silti niistä on tullut hyviä ja pysyviä suhteita. Mä olen ainakin sitä mieltä, että jos nuorena menee yhteen, niin kyllä ihminen vaan muuttuu vuosien aikana ja sitten sitä vaan ehkä huomaakin, että ei tuo toinen olekkaan se, jonka kanssa koko loppuelämäni haluan elää ja viettää.

En minä ainakaan halua mitenkään tuomita noita tuollaisia suhteita. Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja aina ne on ne muut, jotka ovat molarisoimassa. Meillä on kuitenkin vaan tämä yksi elämä ja tarkoitus kait olisi elää se mahdollisimman onnellisena, eikös vaan :-)

Vierailija
5/6 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyinen suhde alkoi, kun seurustelin vielä toisen kanssa. Suhde veteli viimeisiään ja muutenkin oli erittäin pahoja ongelmia. Tuskin olisin varmaan enää edes hengissä jos olisin jäänyt entisen kanssa yhteen. Tietty alussa oli vähän epävarmaa, et onko tämä uusi suhde vain keino päästä irti vanhasta, mutta aika näytti, että meillä oikeesti oli paljon yhteistä sekä viihdyttiin tosi hyvin keskenämme ja rakkaus oli aitoa. Nyt ollaan oltu 4,5 vuotta yhdessä, vauvaa yritämme ja ensi kesänä menemme naimisiin. Ollaan molemmat kasvettu ihmisinä suhteena aikana ja parasta on, että se on tapahtunut yhdessä eikä olla menty eri suuntiin, niinkuin monesti voi käydä. Elämä hymyilee.

Vierailija
6/6 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun ex-miehellä on alkoholiongelma ja kaksisuuntainen mielialahäiriö (=maanis-depressiivinen). Yritin parantaa sitä yli kymmenen vuotta, tuloksetta. Eli en nyt ihan seikkailun vuoksi ottanut eroa. Nykyisellä miehellä oli aika lailla samanlainen tilanne edellisessä liitossaan.



Mutta sen voin myöntää, että ihan aluksi meidän suhde oli laastarisuhde ja pakoa edellisestä suhteesta. Ollaan puhuttu asiasta paljon ja se on ihan tiedostettu juttu molemmilla.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme seitsemän