Kyllä mua v****taa tämä jatkuva taistelu ex-miehen kanssa!

Mutta älä sinäkään vaadi luisteluita sun muita, lapset näkevät isäänsä melko vähän joten varmasti riittää ihan vaan oleminenkin.

anna isän hoitaa se puoli. Uskon, että olisi todella ärsyttävää jos ex-puoliso yrittäisi ohjelmoida mitä tehdä viikonloppuna lasten kanssa.



Itse ymmärrän myös leffan siirtämisen, joskus vain sitä joutuu muuttamaan ohjelmaa.

että joko mummo hoitaa tai sitten katsotaan koko päivä TV:tä/videoita ja pelataan Wiillä. Tänäkään viikonloppuna eivät ole olleet kertaakaan ulkona. Kuulin asiasta, kun juuri äsken soitin tyttärelleni. :(



Ap.

anna isän hoitaa se puoli. Uskon, että olisi todella ärsyttävää jos ex-puoliso yrittäisi ohjelmoida mitä tehdä viikonloppuna lasten kanssa.

Itse ymmärrän myös leffan siirtämisen, joskus vain sitä joutuu muuttamaan ohjelmaa.

Mutta kun erosimme, isä lupasi maat ja taivaat, että jäisin lasten kanssa asumaan samalle paikkakunnalle lähelle häntä. Silloin uskoin ja ajattelin, että tämä ratkaisuhan on meidän kaikkien etu. Nyt tässä vuosien varrella on alkanut ottaa päähän ex-puolisoni asenne lapsiin: he ovat kiva olla olemassa, mutta heistä ei saisi olla mitään haittaa kiireiselle elämälle. Isä on luvannut lapsille vaikka mitä, mutta koskaan hän ei näitä lupauksiaan täytä. Siitä tässä on kyse.

Ap.

Olet jo kertonut toiveesi ja ajatuksesi, nyt ei auta muu kuin istua ja odottaa. Et voi hoitaa isyyttä ex-miehesi puolesta, sillä on ihan hänen oma valintansa, onko lastensa elämässä kunnolla läsnä vai ei.



Jos mies ei saa lapsia vietyä edes luistelemaan, niin älä turhaan stressaa asiasta. Ei lasten kanssa tarvitse aina tehdä jotain "kivaa", vaan tärkeintä on olla läsnä arjessa. Jos se on miehelle alkujaankin vaikeata, niin tilannetta ei paranna se, että sinäkin ns. painostat miestä tekemään ekstrajuttuja.



Kuten sanoin, on lasten isän oma valinta, onko hän mukana lastensa elämässä vai ei. Viimeistään murkkuikäisten keskellä käy ilmi, miten on siitä isyydestään vastannut. Ei ketään voi pakottaa vanhemmaksi, jos ei siitä tykkää. Ole tyytyväinen vaikka siitä, että lapsilla on ilmeisesti hyvä suhde isän puolen isovanhempiin?

sinun on vain hyväksyttävä se vaikka ei viikonlopun ohjelma sinulle mielusta olisikaan.

Ihan kokemuksesta tiedän, että pääset henkisesti helpommalla kun hyväksyt, että isä määrää tahdin tapaamisviikonloppuina.

sinun on vain hyväksyttävä se vaikka ei viikonlopun ohjelma sinulle mielusta olisikaan.

Ihan kokemuksesta tiedän, että pääset henkisesti helpommalla kun hyväksyt, että isä määrää tahdin tapaamisviikonloppuina.

Kyllä mä puuttuisin, jos mun lapset katsois isänsä luona vaan leffoja ja pelais pelejä. Ja kai ap:n pointti oli siinä, että jos on jotakin lapsille luvattu, ne lupaukset pitäis myös pitää?

Myös mä olen todella eri mieltä. On äidin asia puuttua jos lapset vain pelaavat.

Sekö on kutosen mielestä normaalia perhe-elämää? Mun mielestä luistelu yms on sitä. Vai tosiaanko joku laskee luistelun joksikin kivaksi extratekemiseksi?

viikonloppu pelaillessa. Pelaamisen lisäksi ovat mummon kanssa jne. Puhuin ekstratekemisestä, eli kaikesta sellaisesta joka vaatii jonkinlaista vaivannäköä ja tämä koskien _sellaista_ aikuista, jolle pelkkä arjen läsnäolo on vaikeata. Pelaaminen ei kuitenkaan ole vaarallista ja hyvässä lykyssä se isäkin saattaisi välillä pelata yhdessä lastensa kanssa.

jos lapsien turvallisuus ei ole vaarassa - tämän voitte vaikka tarkistaa sosiaaliviranomaisilta jos niin haluatte. Normaalia perhe-elämää ei ole pelaaminen, mutta eipä viikonlopputapaaminen pari kertaa kuussa nyt muutenkaan ole normaalia perhe-elämää.

Monilla lähivanhemmilla on järjetön tarve kontrolloida kaikkea, myös sitä aikaa kun lapset ovat etävanhemalla. Asiat pitäisi tehdä niinkuin lähivanhempi haluaa.



Lapsi ei mene rikki siitä, että pelaa silloin tällöin isäviikonloppuna enemmän jos lapsi siinä normaalissa arjessa ulkoilee ja liikkuu normaalisti. Tottakai se ottaa päähän jos itse panostaa ulkoiluun ja liikkumiseen ja lapset istuvat pelien äärellä isäviikonlopun - mutta se nyt vain täytyy niellä, eron jälkeen ei voi enää kontrolloida toista tai sen toisen vanhemman ja lasten yhteistä aikaa.

meillä 3 lasta, mut exälle aivan liian raskasta hoitaa kaikkia kolmea kerralla, vie aina kakarat äidilleen, joka viimesillä voimillaan yrittää auttaa poikaraukkaansa. Ja lapset todella toivottuja, mies ei vaan jaksanut arkea.

jos lapsien turvallisuus ei ole vaarassa - tämän voitte vaikka tarkistaa sosiaaliviranomaisilta jos niin haluatte. Normaalia perhe-elämää ei ole pelaaminen, mutta eipä viikonlopputapaaminen pari kertaa kuussa nyt muutenkaan ole normaalia perhe-elämää.

Monilla lähivanhemmilla on järjetön tarve kontrolloida kaikkea, myös sitä aikaa kun lapset ovat etävanhemalla. Asiat pitäisi tehdä niinkuin lähivanhempi haluaa.

lapset ovat isällään kahden viikon aikana 5 yötä ja minulla 9 yötä, mikä kuukaudessa tekee 10/18-20. Jos tuosta lasten ja isän yhteisestä ajasta isä on ensinnäkin puolet pois, jolloin mummo hoitaa ja loppuaika isän kanssa menee pelatessa ja videoita katsoessa, niin eikö minun siis oikeasti kuuluisi olla huolissani? Olen kuvitellut tekeväni lapsilleni palveluksen, mutta ei se siltä aina tunnu.

Ap.

ja hänelläkin on jo ikää ja sairauksia, joten sitä suuremmalla syyllä...



Ap. (edelleen)

elämässä aktiivisesti mukana? Itse pitäisin sitä hyvänä asiana. Esittämäsi laskelman mukaan lapset eivät todellakaan ole paljoa isän luona joten en olisi siitä pelaamisesta huolissani - isoäidin luona tuskin pelaavat jatkuvasti?



En nyt näe mitään kummallista tai vahingollista tuossa kuviossa - asiat eivät mene ihan sinun halusi mukaan, mutta eipä niiden aina tarvitsekaan mennä, eihän?

Erotilanteessa joutuu myös tietyssä mielessä luopumaan kontrollista, joutuu hyväksymään sen, että lapset ovat osan ajasta jonkun toisen vastuulla, sen toisen säännöillä. Mitä nopeammin tämän ymmärtää ja hyväksyy eron jälkeen, sitä helpommaksi elämä käy. Tällä hetkellä käytät ilmeisesti kauheasti aikaa ja energiaa siihen, että mietit ja yrität jollain tasolla hallita sitä aikaa kun lapset ovat etävanhemman vastuulla. Päästä irti, asia ei kuulu sinulla kun lapsilla ei ole vaaraa.



Ja ihan kokemuksesta puhun =)

En nyt näe mitään kummallista tai vahingollista tuossa kuviossa - asiat eivät mene ihan sinun halusi mukaan, mutta eipä niiden aina tarvitsekaan mennä, eihän?

Erotilanteessa joutuu myös tietyssä mielessä luopumaan kontrollista, joutuu hyväksymään sen, että lapset ovat osan ajasta jonkun toisen vastuulla, sen toisen säännöillä. Mitä nopeammin tämän ymmärtää ja hyväksyy eron jälkeen, sitä helpommaksi elämä käy. Tällä hetkellä käytät ilmeisesti kauheasti aikaa ja energiaa siihen, että mietit ja yrität jollain tasolla hallita sitä aikaa kun lapset ovat etävanhemman vastuulla. Päästä irti, asia ei kuulu sinulla kun lapsilla ei ole vaaraa.

Ja ihan kokemuksesta puhun =)

että isä hoitaisi lapset huonosti tai että lapsilla olisi huono olla isänsä luona. Enemmän olen harmissani siitä, että lapset eivät saa kivoja lapsuudenkokemuksia tai normaaleja lapsuuteen kuuluvia virikkeitä isänsä kanssa... Näitä luisteluja, hiihtoja, uimisia, leffassa käyntejä, sun muuta, kun elämä rajoittuu neljän seinän sisälle videoiden ja pelien maailmaan. Jos oikein exäni tunnen, niin isä istuu sen aikaa tietokoneella tai puhuu puhelimessa. Ei hän siis ole edes läsnä lapsille.

Itse en pysty harrastamaan kaikkia noita em. juttuja lasteni kanssa, sillä minulla on esteenä tietynlainen fyysinen sairaus. Siksi olen jotenkin toivonut, että isä tämän tilani tietäen panostaisi noihin asioihin enemmän. Mutta ei niin ei.

Ap.

Olisihan se kiva, että olisi niitä ja näitä kokemuksia, mutta kaikkea ei voi saada. Vaikka olisi _mahdollisuus_ johonkin, ei se tarkoita sitä, että asia tapahtuu. Mitäs jos olisitkin yksinhuoltaja ilman tukiverkostoa, silloinkin lapset jäisivät paitsi luistelua vanhemman kanssa jne.



Tilanne ei kuulosta liian pahalta, sillä lapset eivät varsinaisesti kärsi tai ole vaarassa. Tylsäähän se varmasti on, mutta lapset eivät mene rikki tuosta. Tärkeää on se isovanhemman kanssa oleminen ja isä on sentään jollakin tavalla olemassa lapsille.



Ehkä se isä jossain vaiheessa hokaa vanhemmuuden merkityksen ja sen mitä kaikkea hyvää se antaa. Jos ei ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää, ei voi pakottaa. Sitten kun lapset ovat vähän vanhempia, he kyllä osaavat sanoa kiinnostaako heitä mennä isälleen vai ei...

Kuule, näitä isiä on paljon jotka työntää lapset mummolle omilla viikonloppuvuoroillaan ja se tulee jatkumaan ihan siihen asti ku lapset isoja. Voin kertoa.

siihen miten isä viettää aikaa lastensa kanssa JOS kyse ei ole mistään vaarallisesta, kuten että isä on humalassa tai jättää lapset yksin. Luisteleminen nyt ei ole mitään extrahienoa, mutta muuten olen ehdottomasti sitä mieltä, että vähä yhteinen aika pitää viettää muuten kuin leffassa tai uimassa tai huvipuistossa. Oletko ihan varma, että isä on koko ajan puhelimessa tai koneella vai kuvitteletko vaan? Jos lapset kertovat pelanneensa tai katsoneensa dvd:ta, niin eihän se tarkoita että niin on tehty koko ajan. Isä on sitä tiiviimmin lasten kanssa kun kerran ovat kotona ja vielä sisällä koko ajan. Eihän lapsille ydinperheessäkään koko ajan viihdykettä järjestetä tai perheneuvotteluja. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, joten anna isän tehdä asiat tavallaan, niin hän tekee joka tapauksessa. Äläkä utele lapsilta viikonlopun ohjelmasta, etenkään jos vedät siitä johtopäätöksiä. Lapsilla sentään on isä ja mummokin vielä.

Ja siksi exät, sen tosiaan tiedän, että rakkaus on sokea. Siksi en kai enää edes uskalla rakastua tms...



Meillä lapset ovat isällään joka toinen vkl. Ja kyllä se menee sitä tv:tä katsellessa ja pelatessa. Pienpinä tuntui, että lapset kiipeilivät aina isävkl jälkeen seinille ja vaeltalivat rauhaattomana ympäriinsä.



Itselleni on ollut vaikea hyväksyä se, että exäni ei ole yhtään sellainen isä, jonka olisin lapsilleni toivonut...

moni ex-vaimo haluaa määrätä kaikesta myös eron jälkeen ja kun ei voikaan enää vaikuttaa ex-miehen elämään lasten kanssa niin kriisiä pukkaa