Kyllä mua v****taa tämä jatkuva taistelu ex-miehen kanssa!
Muuten eläisimme elämäämme ihan rauhassa, minä ja lapset omassa kodissamme, mutta kun olen fiksuna (!) ihmisenä saanut päähäni sen, että lasteni tulee tavata ja olla isänsä kanssa säännöllisesti tekemisissä. Eikös tämä nyt ole joku ihannetilanne eronneilla vanhemmilla, vai kuinka?
No, isä on kyllä lasten kanssa silloin, kun on hänen pidennetty hoitoviikonloppunsa, mutta eipä se "oleminen" häntä juuri kiinnosta. Sopii reissunsa ym. juttunsa yleensä tuohon hoitoviikonloppuun niin, että voi pyytää äitinsä hoitamaan lapsia. Lisäksi, kun olen yrittänyt kannustaaa exääni viemään lapset luistelemaan, uimaan, leffaan tai tekemään jotakin muuta kivaa oman isänsä kanssa, niin koskaan sille ei tahdo löytyä aikaa. Nytkin lapsille oli luvattu uuden Risto Räppääjän katsominen elokuvateatterissa, mutta sitä pitää taas kuulemma siirtää, kun hänellä on loppuviikosta niin paljon menoja. Leffaan menoa on siirretty jo kolme kertaa!!
En tajua, että miten olenkaan tuollaiseen vätykseen joskus haksahtanut. Mies vielä itse halusi lapsia, eikä se käynyt helposti. Minulle on helpompaa olla yksinhuoltaja kuin olla naimisissa tuollaisen ihmisen kanssa, mutta lasteni puolesta minä silti jaksan surra. Hän on kuitenkin heidän ainoa isänsä, jota he rakastavat.
Onko minun päässäni jotakin vikaa, kun jaksan aina elätellä näitä turhia toiveita paremmasta...
Kommentit (25)
Ei hän voi kontrolloida, mitä isä lapsiensa kanssa tekee, mutta ottais muakin päähän ap:n tilanteessa!!! Isä pääsee helpolla istuttamalla lapset tv:n eteen ja siinä vaiheessa kun lapset alkavat oikeasti hyppiin seinille, lapsien onkin aika palata äidin luokse! ARGH!!
kerroin vain sen faktan, että eron jälkeen toisen vanhemman olemiseen lapsen kanssa ei voi puuttua mikäli lapset ovat turvassa eikä mitään todellista vaaraa ole. Lähivanhempi pääsee huomattavasti helpommalla kun tajuaa tämän. Miksi ihmeessä uhrata energiaa sellaiseen, mille ei oikeasti voi mitään.
ja missä lapset ovat hänen tapaamisaikoinaan ja sun on turha siihen puuttua, jos ei lastensuojelukaan puuttuisi. Isä saa antaa pelata pleikkaa vaikka 10 tuntia päivässä, syöttää hamppareita ja laittaa nukkumaan kello 12 yöllä. Mikään näistä ei ole vielä sellainen asia, johon lastensuojelu puuttuisi eli siten et sinäkään voi puuttua.
ja missä lapset ovat hänen tapaamisaikoinaan ja sun on turha siihen puuttua, jos ei lastensuojelukaan puuttuisi. Isä saa antaa pelata pleikkaa vaikka 10 tuntia päivässä, syöttää hamppareita ja laittaa nukkumaan kello 12 yöllä. Mikään näistä ei ole vielä sellainen asia, johon lastensuojelu puuttuisi eli siten et sinäkään voi puuttua.
Rajat on vedetty ja rakkautta on annettu.
että isäviikonloppuina lapset hoitaa mummo ja silloin kun isä sattuu olemaan lastensa kanssa, niin nämä pelaavat ja tuijottavat videoita koko päivän? Eikö isän siis tarvitse muulla tavoin viettää aikaansa lastensa kanssa?
Minä ainakin olisin toivonut isän, joka on oikeasti läsnä minun lapsuudessani ja hänen kanssaan olisi tehty jotakin kivaa... Hänellä oli aina kiire, liikaa töitä ja silloin kun hän oli vihdoin kotona, hän ei ollut oikeasti läsnä. Me lapset vaan oltiin koristeita, sen hulppean elämän jatkeita tms.