Miksi ihmiset menee naimisiin?
Onko se jotenkin pakollista ku voi olla ilmanki.
Kommentit (29)
1. uskonto
2. taloudellinen turva mahd. lapsille
3. päivä prinsessana
4. kiva viettää sukulaisten kanssa iloista juhlaa eikä aina hautajaisia
kunnolla ja osoittaa sen myös muille. Lisäksi avioliitossa perimysasiat on automaattisesti kunnossa.
Joka tulee voimaan kuoleman tai erotapauksissa.
(Sinkkuelämän tekijältä) liittyvään kirjaan on haastateltu useita miehiä, ja enemmistö miehistä oli sitä mieltä että jos löytää naisen jota TODELLA RAKASTAA, niin mies haluaa mennä naimisiin ja näyttää kaikille julkisesti, että katsokaa miten upean naisen olen saanut omakseni. Avoliitossa "roikutaan" sillä periaatteella, että on helppo lähteä jos löytäisi vielä paremman naisen. Avoliitto ei ole oikeaa sitoutumista ja varsinkin jos nainen on tehnyt aloitteen..
Kun rakastetaan toisiamme ja halutaan perustaa perhe, siinä vaiheessa mennään naimisiin. Mielestäni on typerää tehdä lapsia jos ei olla avioliitossa.
Minulle (naiselle) nimenomaan se julkinen "tahdon" oli tärkeä todiste siitä, että mieheni on todellakin sitoutunut minuun, parisuhteeseemme ja perheeseemme. No, mies itsekin on sen verran fiksu, että tiesi varsin hyvin, että nykyisellään yhteiskunnassa elämä on suunniteltu helpommaksi aviossa oleville - oletusarvoisesti aviossa olevilla lapset tulkitaan aviomiehen lapsiksi, eikä tarvitse erikseen tunnustaa niitä, ja mahdollisissa kuolemantapauksissa aviopuolison asema on turvattu. Mies itse oli sitä mieltä, että parempi mennä naimisiin juuri siksi - meille kun on molemmille sattunut sellaiset äidit ja /tai isät, jotka olisivat haukkana "hoitamassa" perinnönjakoa tms. jos jompikumpi meistä kuolisi. Jos emme olisi naimisissa, ja minä kuolisin, äitini olisi välittömästi mun haaskallani repimässä itselleen kaiken, mikä irti lähtee, välittämättä hittojakaan lapsenlapsistaan ja miehestäni. Sama pätisi myös mieheni vanhempiin.
Jos on lapsia, ei ole perinnön kannalta paskankaan väliä, onko naimisissa vai ei.
Aviopuoliso perii puolet ja lapset toisen puolen.
Jos on lapsia, ei ole perinnön kannalta paskankaan väliä, onko naimisissa vai ei.
Meneppäs kotiis kasvamaan. On tainnut jäädä yhteiskuntaopin ja uskonnon tunnit väliin kun noin hömelöjä kyselet.
Onko se jotenkin pakollista ku voi olla ilmanki.
Mitäs luulet: tietysti naimisiinmeno on PAKOLLISTA, varmasti kaikki laitetaan vankilaan jotka eivät mene naimisiin :D
ihan lainopillisista syistä ja lasten takia. Minulle olisi avioliitto kelvannut vasta myöhemminkin, samoin miehelleni. Se on lopulta pala paperia, mutta tärkeä silloin kun on yhteistä omaisuutta ja lapsia. Meille avioliitto on lopulta pikku juttu verrattuna siihen että olemme tehneet kolme lasta jo yhdessä.
Aviopuoliso perii puolet ja lapset toisen puolen.
Jos on lapsia, ei ole perinnön kannalta paskankaan väliä, onko naimisissa vai ei.
Jos on lapsia, ei ole perinnön kannalta paskankaan väliä, onko naimisissa vai ei.
mutta kun lapset ovat alaikäisiä ja pieniä, eivät osaisi pitää huolta tai vaatia perintöänsä, eivätkä tietäisi lainkaan, paljonko tai mitä heidän pitäisi periä. Jos emme olisi mieheni kanssa naimisissa, mun lähin omainen olisi äitini, jolloin hän voisi siihen seikkaan vedoten ruveta huolehtimaan perinnön jaosta ja sen sellaisesta. Siinä sivussa hän myös nyhtäisi itselleen niin paljon kuin mahdollista, ja varmasti ainakin yrittäisi huijata itselleen kaiken voivotellen lapsille, että harmi kun äitinne kuoli tyhjätaskuna. Tietysti mieheni voisi asioille yrittää tehdä vaikka ja mitä, mutta se olisi tosi paljon hitaampaa, kun avoliitosta ei yleensä ihmisillä ole mitään sopimuksia tai sellaista, kuten avioliitosta on. Mutta nyt, kun olemme naimisissa, mieheni voi hyvin haistattaa äidilleni kukkaset, vaikka varmasti hän joka tapauksessa yrittäisi mun mahdollisen kuoleman kohdalla hyötyä niin paljon kuin mahdollista. Ei tarvinnut ruveta testamentteja tai muita sopimuksia kirjoittelemaan, kunhan käytiin sanomassa "tahdon".
AVIOpuolisot perivät automaattisesti toisensa, vain AVOpuolisoilla pitää olla erikseen testamentti tai muuten leski ei saa penniäkään. Juuri tämänhän takia naimisiin mennään!
Puolisot eivät peri toisiaan, ellei ole keskinäistä testamenttia
Aviopuoliso perii puolet ja lapset toisen puolen.
Jos on lapsia, ei ole perinnön kannalta paskankaan väliä, onko naimisissa vai ei.
Jos toinen meistä kuolee ja olemme naimisissa, niin aikuiset lapsemme (joita nyt kaksi ja heillä avopuolisot) eivät voisi vaatia elossa olevaa muuttamaan muualle eivätkä siten pääsisi vaihtamaan tätä kämppää rahoiksi. Leskellä siis oikeus asua asunnossa elämänsä loppuun. Jos asunto myydään, niin lesken luovuttava puolikkaasta lapsille. Myös kaikesta yhteisestä omaisuudesta puolet kuuluu leskelle jos ovat siis olleet aviossa.
Lisäksi tulee lesken eläke.
Jos sinä kuolet ja miehesi on virallisesti lasten isä, on hän myös heidän edunvalvojansa. Tällöin hänen juridinen velvollisuutensa ja oikeutensa on huolehtia lapsenne edusta ja perinnön saamisesta. Sama tietysti koskee sinua jos miehesi kuolee. Näin on juuri siksi, ettei kukaan toimisi alaikäisen puolesta väärin.
automaattisesti mitään JOS on lapsia. Testamentilla voi periä puolet. Älkää sekoittako pesän jakamista osituksessa, tottakai puoliso saa oman osansa, muttei peri toisen osaa. Jopa lapsenlapset perivät ennen puolisoa, jos lapset siitä välistä ovat kuolleet.
Lisäksi puolison perintäoikeuden voi kokonaan syrjäyttää testamentilla, toisin kuin lasten, mutta harva varmaan niin tekee jos on yhdessä.
haluttiin vaikeuttaa eroamista. Molemmilla oli tiettyä lyhytjännitteisyyttä taustalla, ja pidimme siitä ajatuksesta että nyt sitten sitoudutaan ilman että tästä voi noin vain lähteä. Eihän se avioliitto nyt oikeasti ketään pidättele, mutta meille se on ollut jonkinlainen "muistutus" siitä että tässä nyt ollaan ja näillä korteilla pelataan. Sen jälkeen kun saimme lapsia, avioliitto menetti kyllä tämän merkityksensä, nykyään lapset pitävät meidät ruodussa.
Juridisesti huoltaja on alaikäisen lapsensa edunvalvoja, ei siihen anopit tai äidit pääse väliin.
itselleen tai lapsellee, sitoutuakseen... onhan noita syitä. Useimmat samoja kuin avoliitossa elämiseen.