Ero tuli! Nyt olen 27-v epätoivonen sinkku, enkä koskaan saa perhettä :( :( :(
Oltiin 4 v yhdessä ja suhde oli aivan mahtava, mut kaatu käytännön ongelmiin. En voi kuvitella kiinnostuvani ikinä kenestäkään muusta miehestä ja sen myötä saan hylätä ajatukset perheestäkin, josta olin haaveillut. Kohtalotovereita?
Kiitos kun sain purkaa!!
Kommentit (17)
Mutta tietty tuolla surun hetkellä siihen ei usko:(
t. eronnut ja uuden rakkauden löytänyt
Tule yksinhuoltajien olohuoneeseen. Pääset purkamaan tuntoja ilman lapsia!
Kannattaisi miettiä miten olisi voinut ratkaista ettei sitten jos/kun olet uudessa suhteessa ne toistu.
Mä en itse ymmärrä ihan kaikkia näitä eroja.... Siks että toimiva pitkä parisuhde vaatii aina kompromissejä kummaltakin
Nyt tiedät kai mitä haluat? Älä sure, paras on vielä edessä!
Nyt se tuntuu täysin utopistiselta. Suhteen käytännönongelmat liittyivät mm. siihen, että miehen työ vei hänet toiseen maahan. Jos hän ei olisi lähtenyt olisi hän joutunut luopumaan unelmiensa työstä. Mulla taas ainoa mahdollisuus harjoittaa ammattiani täällä, tosin olin jopa valmis luopumaan siitäkin miehen vuoksi, mutta mies ei halunnut että teen niin (ja olisinkin ehkä katkeroitunut jos olisin niin tehnyt, kyseessä toiveammattini jota varten olen opiskellut 7 vuotta). Ja sitten on vielä perheisiimme liittyviä syitä joita en ala tässä erittelemään. Siispä... Järki sanoo, että tämä oli järkevä ratkaisu mutta sydän itkee :( ap
Te olette nyt priorisoineet elämänne näin ja se oli varmasti oikea ratkaisu. Aikaa sulla uuden miehen löytämiseen ja perheen perustamiseen on. Kaverinin oli 39v. kun löysi miehen :-) Nyt on kaksi lasta ja urassa tauko.
Epätoivoiseksi sinkuksi ei oikeastaan " saa" kutsua itseään kun on vielä noin nuori ja vasta eronnut. Sitten kun olet ollut toistakymmentä vuotta yksin ja biologinen kello alkaa olla täynnä, silloin vasta must saa käyttää sanaa " epätoivoinen" - varsinkin kun olet itse aiheuttanut tilanteesi.
Anna ajan kulua ja rauhoitu.
t. eräs 20 v omasta perheestä haaveillut!
Vierailija:
Te olette nyt priorisoineet elämänne näin ja se oli varmasti oikea ratkaisu. Aikaa sulla uuden miehen löytämiseen ja perheen perustamiseen on. Kaverinin oli 39v. kun löysi miehen :-) Nyt on kaksi lasta ja urassa tauko.
Epätoivoiseksi sinkuksi ei oikeastaan " saa" kutsua itseään kun on vielä noin nuori ja vasta eronnut. Sitten kun olet ollut toistakymmentä vuotta yksin ja biologinen kello alkaa olla täynnä, silloin vasta must saa käyttää sanaa " epätoivoinen" - varsinkin kun olet itse aiheuttanut tilanteesi.
Anna ajan kulua ja rauhoitu.
t. eräs 20 v omasta perheestä haaveillut!
Kyllä ero on niin rankka juttu, että sattuu missä iässä tahansa. Ap on pistänyt tulevaisuutensa tämän suhteen varaan ja nyt kaikki romahti hetkeksi. Ei toista voi kivutta repiä sydämestä.
Tapasin nykyisen mieheni kun olin 33.
Ei ollut tarkoitus. Otan osaa erosta.
Se vaan, että välillä ihan oikeasti ottaa päähän, että noin nuori ihminen, jolla on elämää edessä vaikka kuinka, heti eron jälkeen, elämättä sinkkuna ja yksin vielä yhtään.
Ja kun eron syy on vielä noin priorisoiva. Työt meni nyt suhteen edelle. Minkäs sille voi.
Ap, sulla ei ole mitään hätää. Nyt surettaa mutta jonain päivänä huomaat, että elämä jatkuu ja olet valmis uuteen rakkauteen.
Enkä pahoittanut mieltäni tosta eron " vähättelystä" , hyvä vaan että joku yrittää palauttaa mieleen ettei tässä maailmanloppu ole kyseessä vaikka siltä tuntuukin... Pystyisipä itsekin ajattelemaan noin. ap
tsemppiä ap... kyllä vielä kerkeät!
Ei kukaan täysjärkinen mies huoli kerran jo naimisissa ollutta.
Olet vielä sen verran nuori, että ehdit hyvinkin löytää miehen ja saada lapsia. Olet vielä kuumaa kamaa miesmarkkinoilla, kun sinulla ei ole lapsia.
Mikä ihme on vanha piika? Nainen, joka ei saa miestä? :D
Sain hänen mukanaan myös perheen, sillä hän on yksinhuoltajaisä.
Mutta onneksi jo puolen vuoden tai vuoden kuluttua kaikki voi näyttää ihan toisenlaiselta. Tsemppiä!