Kerro sektiosta- pelottaa.

Muakin pelotti ihan älyttömästi, mut se olikin aika nopea ja kivuton juttu.

Ensin laitetaan epiduraali, ja mulle annettiin jotain rauhoittavaakin kun tärisin niin etten meinannut pysyä siinä kapealla "pöydällä". Sit ne laittaa sermin kainaloiden alapuolelle, ilmoittavat että nyt leikataan ja kohta kuuluikin parkaisu! Sit vauva lähti isän ja kätilön mukaan toiseen huoneeseen, ja mä jäin ommeltavaksi ja siitä heräämöön jossa makoilin muutaman tunnin että jalkoihin palasi tunto. Sit osastolle tutustumaan pienokaiseen... Haava oli muutaman päivän tosi kipeä, käveleminen ja istuminen oli hieman hankalaa. Pissakatetri otettiin pois sitten kun pääsi itse vessaan, eikä sekään tuntunut missään vaikka jotkut mua siitäkin pelotteli... Tsemiä! :)

hieman outo olo oli operaation jälkeen, oli vaikea saada henkeä parin tunnin ajan kun nenä oli tukossa, mulla oli spinaalipuudutus. Oudolta tuntui myös, kun pöytä jolla makasin heilui, kun kohtua paineltiin kasaan tms. Näin vauvan, joku hoitohenkilökunnasta ihasteli hänen paksuja poskiaan, toinen "käski" antaa suukon äidin poskelle. Noin tunnin päästä näin isin, joka istui typertynyt hymy huulillaan vauva sylissään. "Arvaa mitä, me saatiin tämmöinen". Isähän pääsi heti seuraamaan, miten vauvaa putsattiin ja kapaloitiin, kun itseäni vielä parsittiin kokoon. Jälkeenpäin mies on myöntänyt, että oli ihmetellyt poikavauvamme tulipunaisia ja turvonneita palleja, mikä kuulemma on ihan normaalia sektiovauvoilla - ja kaiketi muillakin. Muistan myös, että vauva jo heräämössä asetettiin rinnoilleni, josko imisi. Ei huolinut silloin rintaa, myöhemmin kyllä. Mitäs vielä? Hirveät pieruvaivat tulivat sektion takia, sain siihen lääkityksen, sekin normaalireaktio. Päivän ajaksi sain käyttööni kipupumpun, mutta en muista juuri käyttäneeni sitä. Kävely ja ennenkaikkea ylösnouseminen makuuasennosta oli aluksi hyvin vaikeaa, mutta parin viikon kuluttua olin entiselläni. Olin itse myös katkera siitä, etten saanut synnyttää "oikeasti", mutta turhiahan nuo tunteet ovat. Lapsen paras on myös äidin paras.

mutta aivan turhaan. Kaikki meni todella hienosti ja kivuttomasti. Vauvaa sain pitää hetken aikaa sylissä syntymän jälkeen ja sitten vauva oli isällä kenguruhoidossa kaksi tuntia, kun olin heräämössä. Ainoa erikoisuus oli, että heräämössä palelsi aluksi niin, että tärisin. Sain lämpöpeiton ja se auttoi. Lisäksi puudutuksen poistuminen aiheutti kutinaa ihoon (anestesialääkäri varoittikin tästä etukäteen). Paraneminen oli nopeaa ja yllättävän kivutonta. Edes ekaa kertaa sängystä nouseminen ei pahemmin kirpaissut. Hyvin se menee, älä suotta pelkää!

Oli vielä oikein hellepäivä, kun sain kuopuksen, ja tärisin aivan horkassa vielä osastolla. Mulla oli kaksi peittoa päällekkäin ja tärisin ja tärisin. Sama oli eka sektion jälkeen.



Mun oli tokassa sektiossa tosi vaikea hengittää, kun puudutus nousi niin ylös. Verenpaine taas laski kahdesti leikkauksen aikana niin alas, että taju meinasi mennä. Onneksi lääke auttoi nopeasti. Mulle eka sektio tehtiin epidiraali- ja toka spinaalipuudutuksessa. Epiduraali oli paljon miellyttävämpi.

eka oli suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Kaikki sujui hienosti ja rauhallisesti koko ajan. Itse asiassa meinasin nukahtaa osastolla sektiovuoroa odottaessa, kun tuli hätäsektio meitä edelle ;-). Eli ei tarvinnut hermoilla. Henkilökunta oli ihanaa, rauhallista ja tukea antavaa. Leikkaussaliin mentiin porukalla, mulle kerrotiin koko ajan mitä tapahtuu, mies istui vieressä ja tippa linssissä oltiin kun kuultiin että tyttö tuli. Sain vauvan jo heräämöön rinnoille, kun mies oli hänet ensin käynyt pesemässä ja näyttämässä pienelle (2,6kg 46cm) hiukan lisälämpöä ja valohoitoa ensin.



Toisella kerralla alatiesynnytys ei edennyt toivotusti ja tehtiin jälleen sektio. Tunnelma oli tälläkin kertaa hyvä ja rento, toinen sektio kesti kauemmin kun ekasta oli tullut aika paljon kiinnikkeitä.



Kummallakaan kerralla en tarvinnut juurikaan särkylääkkeitä, ekana päivänä jo kävin itse vessassa ja suihkussa. Nukkumaan meno ja nouseminen/sängyssä kääntyminen oli vähän hankalaa pari päivää, mutta muuten mennä porskutin tosi mukavasti. Samana päivänä kun kotiuduin tokasta, nostelin jo 3v.isosisko keinumaan jne.