Miksi synnyttäjä ei saa huutaa ja kiroilla kuin merimies?

ja olen kyllä huutanut. Kätilöt ovat kieltäneet. En kuulemma ole ensimmäinen nainen, joka on synnyttänyt, eikä ole mitään syytä käyttäytyä niin lapsellisesti.

radio suomelle kun minä olin yksin synnyttämässä ja kätilö lähes koko ajan huoneessa. en antanut lupaa, halusin synnyttää radio suomipopin soidessa ja piste.

joten en synnytyksessäkään, eikä mulla olisi ollut voimia tuottaa järkeviä tai edes vähemmän järkeviä sanoja :D Sen sijaan karjuin kyllä kuin leijona varsinkin ekasta, jos yritin olla karjumatta, koko kroppa jännittyi. Eli mieluummin huuto. Toisessa synnytyksessä yritin edes vähän hillitä, mutta olihan se pakko pitää aika hiton kovaa aaaaa-vaikerrusta aina supistusten aikaan, kun tuntui että joku olisi repinyt jokaisen soluni palasiksi selästä ja mahasta. Onneksi molemmista epiduraali hiljensi meikäläisen :)

Ei tullut ees mieleen noituu,ois menny liikaa siihen energiaa.

mutta ponnistaessa pääsi pari perkelettä suusta, siis kuulemma hyvin rauhallisella äänellä. Tästä sain kätilöltä nuhtelut. Mies kuuli nämä nuhteet, itse en, sillä olin muissa maailmoissa kun yritin puskea lasta synnytyskanavasta ulos.



Käsittääkseni kiroamisesta on tehty joku tutkimuskin, että kirosanat todella lievittävät kipua. Siksi minusta on vähän tympeää käskeä synnyttäjää sulkemaan kitansa.

Mulla oli yhtenä kätilönä mieskätilö ja se sanoi, että älä huuda

Mulla paloi aivan kiinni sen kanssa; koitapa kuule itse työntää ulos vesimelonia takapuolestasi ilman huutamista...

HAHAHHAHAHAHAHAHAHHAHHAHAAAAAAAA!!!!!!! :D :D

Ei vitsit vähänx HYVÄ hei!!!!! Tuota pitääkin kokeilla sanoa jos joku äijä urputtaa.

AIVAN MAHTAVAA!!!

mutta ponnistaessa pääsi pari perkelettä suusta, siis kuulemma hyvin rauhallisella äänellä. Tästä sain kätilöltä nuhtelut. Mies kuuli nämä nuhteet, itse en, sillä olin muissa maailmoissa kun yritin puskea lasta synnytyskanavasta ulos.

Käsittääkseni kiroamisesta on tehty joku tutkimuskin, että kirosanat todella lievittävät kipua. Siksi minusta on vähän tympeää käskeä synnyttäjää sulkemaan kitansa.

Ei JUMALAUTA.

Vittusaatana mä aion kyl iskee niille verbaaliset Perkeleet ja Helvetin Kyrvät päin PLÄSIÄ !!! Tämä tyttö ei sanaista arkkuaan säästele kun poltot iskee!!!

:) Tuo on yks hauskimpia mitä oon kuullu, tuttu kätilö kertoi. Itte vasta ensimmäistä odotan, mutta varmaan tulee sananen ja toinenkin päästettyä, jos tarvis vaatii.



Toivottavasti tulis radiosta sopivasti merisää, se rauhottaa jotenkin ihmeellisesti :)

ei kannata käyttää energiaa huutamiseen vaan keskittyä ponnistamiseen. Huutamalla saa vähemmän voimaa ponnistukseen.. Ja kyllä sitä sit pystyi olemaan huutamatta, kun keskittyi ponnistamiseen..

Vähentää siis kivun tuntemusta. Tätä oli mitattu jääpala-astian avulla. Käsi astiaan ja hiljaa vrt. käsi astiaan ja sai kiroilla. Kiroilu vähensi ainakin tuossa tutkittavien joukossa heidän kokemaansa kipua.

Eli eikun kiroamaan!!!

mitä kätilöt ovat mieltä aiheesta!



Musta muuten tuntu kummalta, että joku kätilö kieltää kiroilemasta. Eihän se nyt varmaan kenestäkään ole ihanaa kuultavaa, mutta eiköhän se nyt ole jokaisellle kätilölle aikovaksi selvää, että varmasti ne äiteet ovat kovissa kivuissa ja herkässä tilassa, että siinä saattaa joku ärräpää jyrähtää. Ja jos ei sellaista kestä, niin sitten alkaa vaikka puutarhuriksi.

mäkin huusin js kiroilin ja jossai välissä anteeksi pyysin, kätilö naurahti ja sanoi että antaa mennä vaan, mä olen jo tottunut tohon =)

ei kannata käyttää energiaa huutamiseen vaan keskittyä ponnistamiseen. Huutamalla saa vähemmän voimaa ponnistukseen.. Ja kyllä sitä sit pystyi olemaan huutamatta, kun keskittyi ponnistamiseen..

Mutta avautumisvaiheen aikana kyllä kiroilin, huusin, ulisin, uikutin ja taisin vähän itkeäkin.

Minulle synnytykset ovat kivusta huolimatta olleet positiivisia kokemuksia, eikä kiroileva hurjimus kuulosta minusta kovin symppikseltä. En usko kiroilun edes helpottavan synnytyskipua.

Ei se tee äidistä sen enempää hurjimusta vaikka hän kiroilisikin siinä missä sinä ehkä puret huultasi ja ponnistelet ilmeettömänä.

Eikä se ole synnytyskokemuksen positiivisuudesta pois vaikka vähän ääntäänkin käyttäisi.

Mutta kukin tavallaan.

ekasta synnytyksestä mutta toisesta enää kiljaisin pari kertaa kun ponnistin. Kohdunkaulapuudutus molemmissa ja kyllä se aika kipeää teki. Se on kyllä totta että huutaminen vie energiaa ponnistukselta.

Kaikki pitää tehdä kylmän tehokkaasti, nätisti ja sievistellen.

kun aina saa lukea naista! kaksi olen synnyttanyt ulkomailla eika kukaan ole kieltanyt huutamasta tai kiroilemasta, en ole koskaan kuullut moista. Itse en kiroillut mutta huusin supistuksissa matalaa ooo aaa saundia - joku sanoi sita synnytyslauluksi. siita on ihan todisteitakin, etta matalat aanet auttaa avautumaan, eli kannattaa ennemmin huutaa matalalta kuin kirkua korkeita aania.

Tosta vesimeloni perseesta -jutusta - mun mammajoogaope kehotti ponnistuksen aikana kuvittelemaan etta on vesimeloni tulossa pyllysta. Nain tein, toisen lapsen kohdalla, ja ponnistusvaihe meni tosi sujuvasti, nopeasti ja kivuitta. Suosittelen!

Mutta toisilla se huutaminen vie kaiken voiman ponnistamisesta, toiset pystyy huutamaan ja silti ponnistamaan oikein tehokkaasti. Kyllä se klö näkee kummasta on kysymys. Jos ajattelett niin kumpi parempi, äiti saa huutaa sydämensä kyllyydestä ja lapsi vedetään väkisin kupilla, tai äiti koittaa keskittyä ponnistamiseen, huutamisen sijasta ja synnyttää lapsen ilman kuppia joka lapselle hellempi vaihtoehto.

Järjen käyttö sallittua ei siellä kukaan v******e työkseen...

sairaalaan mentäessä. Huutanut en, voimat muutenkin vähissä. Kätilökin suositteli olla huutamatta ja keskittyä supistuksien aikana hengittämiseen. Ihan hyviä vaihtoehtoisia neuvoja sain huutamisen sijaan ja otin jokaisen supistuksen vastaan keskittyen hengittämiseen silmät kiinni. Ponnistaessa ääni koveni väkisin voimakkaaksi ärinäksi, mutta hengitykseen keskityin edelleen.