Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttäjä ei saa huutaa ja kiroilla kuin merimies?
22.01.2010 |
Minä ainakin huusin vittusaatanaprkelettä aina kuin supistus tuli ja jos en olis saanut huutaa, olisin jättänyt synnyttämisen siihen ja odottanut lahnana sektioon kärräämistä tai imukuppia.
Kommentit (60)
ei tarvinnut edes huutaa saatikka kiroilla, vaikka sitä en olisi tehnyt siellä kun en tee sitä muutoinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enpä vain pidä kiroilevia naisia erityisen fiksuina. En anna lastenikaan kiroilla enkä käyttää rumaa kieltä, joten on omituista oikeuttaa oma kiroilu sen enempää synnytyksessä kuin muuallakaan. Enkä yhtään ihmettele kätilöitä, jotka eivät pidä kiroilusta tai älämölöstä synnytyssalissa.
Ei se tee äidistä sen enempää hurjimusta vaikka hän kiroilisikin siinä missä sinä ehkä puret huultasi ja ponnistelet ilmeettömänä.
Eikä se ole synnytyskokemuksen positiivisuudesta pois vaikka vähän ääntäänkin käyttäisi.
Mutta kukin tavallaan.
Idiootilta minusta vaikuttaa synnyttäjä joka koko ajan kiroilee ja huutaa.
Sen ymmärtää jos vähän kiljasee muttei sentään koko aikaa.
todella pitkään meni etten kiroillut,mut sit alkoi voimat ehtymään ja tyttö ei vaan syntynyt ja epdiuraali ei enää vaikuttanut. Mieheni sanoi et ponnista, kyllä sä jaksat.. siihen oli pakko sit jo sanoo et, vittu ponnista itse jos näyttää niin helpolle.
Kätilö purskahti nauramaan, ilmeisesti mieheni ilmeelle.
asiakaspalveluammatissa ei siedä kiroilua, vaihtakoot alaa. Kiroilen synnyttäessä tasan niin paljon kuin tarve vaatii ottipa siitä joku tiukkapipokätilö nokkiinsa tai ei.
Ja muahan ei kielletä huutamasta, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en normaalisti kiroile mut synnytyksessä kiroilin. Kyllä teki hyvää! Ja ihan oikeasti helpotti, suuttuminen antaa aina enemmän tsemppiä kuin voivottelu.
Seuraavassa synnytyksessä aloitan kiroilun paljon aiemmin, se jotenkin niin sopi siihen tilanteeseen.:)
Minä huusin supistusten välissä, kun oli pakko päästää paineita pihalle. Ei se mitään voimia vienyt, päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä huusin supistusten välissä, kun oli pakko päästää paineita pihalle. Ei se mitään voimia vienyt, päin vastoin.
2 nuorinta on synnytetty ulkomailla, joten henkilökunta oli onneks autaan tietämätöntä, mitä maman huuteli
joku näkee sen heikkoutena tai sivistymättömyytenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aukesin siis puolessa tunnissa neljästä kymmeneen senttiin ja vauva vaan punki itsensä ulos ilman ponnistusta! : O Huusin sellaista eläimellistä "aaaaaaaaa" -huutoa tuon puolituntia, ei voinut muuta. Kiroilla en olisi edes pystynyt.
Onneksi oli kuitenkin kaikenkaikkiaan siis tosi nopea synnytys, ei jäänyt traumoja eikä pahoja repeämiä tullut. : )
kyllä mäki siellä synnärillä kiroilin ja karjui (varsinkin ponnistaessa) ja toitonin moneen otteeseen etten tule enään ikinä synnyttämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiroilin ja karjuin : D
Tuntui, että se auttoi.
lapsi saa huonon kasvatus alun, kun raukka joutuu kirosanojen saattamana tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi synnyttäjä ei saa huutaa ja kiroilla kuin merimies?
Ai miksi? No siksi, että kunnon av-mamma hoitaa synnytyksen täysin äänettömästi, täydessä tällingissä, alapää sheivattuna ja tuunattuna. Supistusten välissä av-mamma lisäilee ripsaria ja huulikiiltoa ja kampailee hiuksiaan. Ainoa ääni mikä av-mamman suusta synnytyssalissa pääsee, on riemun kiljahdus, kun Nico-Petteri nostetaan hänen syliinsä! Synnyttäneiden osastolla mamma kulkee silkkiaamutakissa ja pitsisissä mustissa stringeissä. Vauvakiloja av-mamma ei tunne, vaan kiskoo lähtöpäivänä tuumakoon 24 pillifarkut ylleen.
;)
lapsi saa huonon kasvatus alun, kun raukka joutuu kirosanojen saattamana tähän maailmaan.
Siitä tulee koulukiusaaja, kolutappaja tai vähintään sillä on ADHD, jos noin hirveät synnytysmuistot :) Minäkin kiroilin, en sitä lasten edessä nyt kyllä tee tai ole juurikaan tehnyt (vahinkoja sattuu...), ei vaan ole ollut tarvetta.
Olen äiti 39 v. ja silloin kätilö paheksui ja paljon, mutta meitä vaan huvitti sen tiukkapipoisuus, oli muutenkin vähän nuttura tädillä kireellä.
Mulle ainakin sanottiin synnytyssalissa, että kyllä täällä saa kiroilla. En paljon kiroillut, mutta huusin sitäkin enemmän. Suppareiden välit sattuivat viimeisen kolme tuntia, joten ei ollut hetkenkään helpotusta kivuista. Supistuksia vielä jaksoi, mutta ilokaasua tarvitsin, jotta selvisin niiden välit.
Miksi synnyttäjä ei saa huutaa ja kiroilla kuin merimies?
Ai miksi? No siksi, että kunnon av-mamma hoitaa synnytyksen täysin äänettömästi, täydessä tällingissä, alapää sheivattuna ja tuunattuna. Supistusten välissä av-mamma lisäilee ripsaria ja huulikiiltoa ja kampailee hiuksiaan. Ainoa ääni mikä av-mamman suusta synnytyssalissa pääsee, on riemun kiljahdus, kun Nico-Petteri nostetaan hänen syliinsä! Synnyttäneiden osastolla mamma kulkee silkkiaamutakissa ja pitsisissä mustissa stringeissä. Vauvakiloja av-mamma ei tunne, vaan kiskoo lähtöpäivänä tuumakoon 24 pillifarkut ylleen. ;)
=D
Kyllä minäkin huusin. Ja kovaa. Supistukseet oli todella kivuliaita ja ponnistusvaihe kesti aika pitkään. Kätilöt olivat naureskelleet kun vakiohokemani "voi jeesuksen v***u" pääsi ensimmäistä kertaa. =D
En kiroillut mutta huusin. Kätilö sanoi ettei saa huutaa, kaikki voimat menee siihen huutamiseen.
Kyllä sitä kirotakin saa, mutta minulla ei ollut voimia siihen. Ihan oikeasti minua auttoi avautumisvaiheessa aaaaaaaaa tai uuuuuuu, jota tasaisesti lauloin tulemaan, kun supistus tuli. Se jotenkin auttoi hallitsemaan kipua ja itseä. Opin tämän mammajoogassa ja oli yksi hyvä apu (kaikkien mahdollisten kivunlievitysten lisäksi). Olen synnyttänyt pitkään ja hartaasti.
kiroillut enkä edes huutanut yhtään. Molemmat synnytykset nopeita ja melko helppoja. En voinut antaa kivulle periksi, muuten en olisi saanut kontrolloitua itseäni lainkaan.