Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttäjä ei saa huutaa ja kiroilla kuin merimies?
22.01.2010 |
Minä ainakin huusin vittusaatanaprkelettä aina kuin supistus tuli ja jos en olis saanut huutaa, olisin jättänyt synnyttämisen siihen ja odottanut lahnana sektioon kärräämistä tai imukuppia.
Kommentit (60)
...ja mukana tuli kirosana. Kätilö älähti tiukasti, että en minäkään tule sinun työpaikallesi kiroilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä #11 se synnytyslaulelija. Ihan oikeasti, jos joku kätilö kieltää huutamasta kannattaa vaihtaa kätilöä. Jos äiti saa helpotusta vaikka tanssimisesta tai käsien läpyttämisestä, muulla ei ole väliä. Tietty täytyy turvallisuus ottaa huomioon. Jos mieskätilö olisi sanonut minulle, ettei saa tehdä sitä tai tätä, olisin varmasti kuristanut tyypin napanuoraan:))(tämä on siis huumoria). Tekisivät äännieristettyjä synnytysaleja ja kätilöille kuulosuojaimet päähän, jos joku häiriintyy.
en yleensä kiroile ja yritän käyttäytyä hyvin. olen tarkka "kasvojeni menettämisestä". mutta kyllä se helvetti pääsi valloilleen synnytysalissa. huusin kaikkia kirosanoja putkeen ihan koko ponnistusvaiheen ajan joka kesti yli tunnin. kätilö sanoi ettei saa huutaa, mutta huusin sitten hänelle, että tiedän kyllä mitä minä teen, että pitää sen päänsä kiinni. eikä edes hävettänyt. no synnytys menikin täysin luomuna ja kauhealla kivulla 3 ja 4 asteen repeämillä, että koin ihan oikeudekseni huutaa ja kiroilla. seuraava tulikin sitten sektiolla. synnytys oli elämäni kauhein ja kivuliain kokemus. vieläkin ärsyttää se tollo kätilö.
huutakaa ja kiroilkaa! siis jos siltä tuntuu.
mutta huusin kyllä. Viimeisimmässä synnytyksessä oli ihana kätilö, joka vastasi ääntelemällä tyynnyttävästi kuin pienelle lapselle, kun vaikeroin ja kiljuin supistuksia. Tuli sellainen olo, että hän sekä ymmärtää miltä tuntuu että seuraa tilannetta ammattilaisena.
enpä vain pidä kiroilevia naisia erityisen fiksuina. En anna lastenikaan kiroilla enkä käyttää rumaa kieltä, joten on omituista oikeuttaa oma kiroilu sen enempää synnytyksessä kuin muuallakaan.
että synnytys ei ole "normaali" tilanne, jossa pitäisi noudattaa normaalielämän käytöstapoja. Synnytykseen pitää heittäytyä mukaan eikä miettiä, osaako olla riittävän kohtelias tai vaikkapa osaako jättää kakkaamatta synnytyspöydälle. Jos kätilö ei kestä synnyttäjän taantumista, hän on väärällä alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekassa synnytyksessä pääsi kerran yks "vittu". En yleensä puhu rumia kuin tietynlaisessa porukassa, eli muutenkin käytöstavat mielestäni ovat moitteettomat.
Mutta synnytys on kyllä sellainen tilanne, että kivut tavallaan ottavat valtaansa ja ne vaan pitää kestää. Siinä on mielestäni asiattomampi se, joka viitsii kivuissaan vaikeroivaa ojentaa kuten minulle kävi. Lääkäri sähähti vihaisesti että tuollaisia sanoja ei täällä käytetä. Vaikka synnytykseni oli pitkä ja tuskallinen, siitä olisi jäänyt silti positiivinen mielikuva ilman tätä siveydensipulia. Vieläkin harmittaa.
vähän kun kunnon kuulantyöntäjä. Meillä kiroilun hoiti kätilö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta omat synnytykseni eivät vaatineet kiroilua. Enkä edelleenkään ymmärrä, miten kiroilu helpottaisi. Mutta sehän tulee yhteiskunnallekin halvemmaksi, jos osa äideistä pärjää kiroilun turvin, eikä tarvitse kivunlievitystä. Kiroilu on ylipäätään minusta merkki aggressiosta, jota voi ilmaista muutoinkin. Mitä tulee kakkaamiseen, sen fysiologinen mekanismi on aika erilainen kuin puheen/kiroilun.
enpä vain pidä kiroilevia naisia erityisen fiksuina. En anna lastenikaan kiroilla enkä käyttää rumaa kieltä, joten on omituista oikeuttaa oma kiroilu sen enempää synnytyksessä kuin muuallakaan.
että synnytys ei ole "normaali" tilanne, jossa pitäisi noudattaa normaalielämän käytöstapoja. Synnytykseen pitää heittäytyä mukaan eikä miettiä, osaako olla riittävän kohtelias tai vaikkapa osaako jättää kakkaamatta synnytyspöydälle. Jos kätilö ei kestä synnyttäjän taantumista, hän on väärällä alalla.
mutta todellakin on tilanteita, joissa se pitää sallia ihmiselle. Synnytys on yksi tällainen. On erittäin inhottavaa ja ajattelematonta, jos ulkopuolinen ei pysty näkemään kiroilun taakse ja ymmärtämään sen syitä, vaan puuttuu muotoseikkoihin ja moittii toista niistä.
Tavan vuoksi kiroilu ("mä vittu menin kauppaan ja ostin vittu banaaneja") on ihan eri juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta omat synnytykseni eivät vaatineet kiroilua. Enkä edelleenkään ymmärrä, miten kiroilu helpottaisi.
ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Itse olen synnyttänyt kaksi kertaa, toisen aivan hiljaa ja toisen huutaen. En minäkään ensimmäisen synnytyksen jälkeen ymmärtänyt, mitä se huutaminen muka auttaa. Mutta nyt ymmärrän!
Kohta menen synnyttämään kolmatta. Jos siellä tuntuu että pitää kiroilla, niin sitten kiroilen. Ei näitä juttuja voi etukäteen tietää, eikä varsinkaan sanella ulkopuolelta, miten toisten pitäisi tai ei pitäisi käyttäytyä.
Eläinten synnytyksiä nähneenä tiedän, että eläimetkin huutavat synnyttäessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiroillut enkä edes huutanut yhtään. Molemmat synnytykset nopeita ja melko helppoja. En voinut antaa kivulle periksi, muuten en olisi saanut kontrolloitua itseäni lainkaan.
Tosin synnytykset ei mistään nopeimmasta päästä olleet (n. 16 h).
Tutkimuksen mukaan kiroilu todella lievittää kipua!
http://www.iltalehti.fi/elintavat/200907139919314_el.shtml
Tutkija uskoo, että manailu on osa kauan sitten kehittynyttä itsesuojelumekanismia.
Englantilaisessa Keelen yliopistossa tehty psykologinen tutkimus paljastaa, että kiroilu lievittää kivuntunnetta, The Daily Telegraph -lehti kertoi.
Tutkimus toteutettiin testaamalla vapaaehtoisten koehenkilöiden kivunsietokykyä. Kiroilu auttoi koehenkilöitä sietämään kipua kauemmin.
Tutkimusta johtanut tohtori Richard Stephens uskoo, että kyseessä on ikivanha suojelumekanismi, joka on auttanut esi-isiämme taistelemaan petoja vastaan ja pakenemaan näitä.
- Kiroilu lisäsi aggression määrää. Aggression on jo aiemmin todettu vähentävän kivuntunnetta, Stephens sanoi The Daily Telegraphille.
Koe toteutettiin pyytämällä opiskelijoita panemaan kätensä jääkylmään veteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että koitapa ymmärtää pikku-Mikon isää, jonka on lyötävä lastaan kun harmittaa niin vietävästi.
mutta omat synnytykseni eivät vaatineet kiroilua. Enkä edelleenkään ymmärrä, miten kiroilu helpottaisi.
ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Itse olen synnyttänyt kaksi kertaa, toisen aivan hiljaa ja toisen huutaen. En minäkään ensimmäisen synnytyksen jälkeen ymmärtänyt, mitä se huutaminen muka auttaa. Mutta nyt ymmärrän!
Kohta menen synnyttämään kolmatta. Jos siellä tuntuu että pitää kiroilla, niin sitten kiroilen. Ei näitä juttuja voi etukäteen tietää, eikä varsinkaan sanella ulkopuolelta, miten toisten pitäisi tai ei pitäisi käyttäytyä.
että koitapa ymmärtää pikku-Mikon isää, jonka on lyötävä lastaan kun harmittaa niin vietävästi.
mutta omat synnytykseni eivät vaatineet kiroilua. Enkä edelleenkään ymmärrä, miten kiroilu helpottaisi.
ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Itse olen synnyttänyt kaksi kertaa, toisen aivan hiljaa ja toisen huutaen. En minäkään ensimmäisen synnytyksen jälkeen ymmärtänyt, mitä se huutaminen muka auttaa. Mutta nyt ymmärrän!
Kohta menen synnyttämään kolmatta. Jos siellä tuntuu että pitää kiroilla, niin sitten kiroilen. Ei näitä juttuja voi etukäteen tietää, eikä varsinkaan sanella ulkopuolelta, miten toisten pitäisi tai ei pitäisi käyttäytyä.
Itse en kyllä tullut kiroilleeksi missään synnytyksessä. Keskiyin synnyttämisen etenemiseen eikä kiroileminen vaan tullut mieleen. Kukin tyylillään.
todella pitkään meni etten kiroillut,mut sit alkoi voimat ehtymään ja tyttö ei vaan syntynyt ja epdiuraali ei enää vaikuttanut. Mieheni sanoi et ponnista, kyllä sä jaksat.. siihen oli pakko sit jo sanoo et, vittu ponnista itse jos näyttää niin helpolle. Kätilö purskahti nauramaan, ilmeisesti mieheni ilmeelle.
Itselläni oli siskoni mukana salissa. Hän oli synnyttänyt pari kuukautta aiemmin ja hoki että "kyllä sinä jaksat. Ponnistat vain ja kohta se on ohi" Spinaalin vaikutus oli hävinnyt ja sattui ihan oikeasti se ponnstusvaihe joka kesti 36min. Tokaisin rakkaalle siskolleni että "Helppohan se sinun on huudella!"
=D
Mutta jälkeenpäin kyllä pyytelin anteeksi. Kaikki vain naureskelivat että ei tuo mitään.
Joskus vain on tilanteita, että täytyy keskittyä olennaiseen, eikä ole aikaa miettiä, että mitähän noi kaikki muut minusta ajattelee, voi hitsinpitsiläinen sentään! Tällaisia tilanteita on kaikki äärimmäiset ponnistukset, kuten synnytys.
heti torui. Tuli hieman sellainen olo, että öh öh, mitenkä sivistyneesti tämä pitäisi osata hoitaa??
Mulla paloi aivan kiinni sen kanssa; koitapa kuule itse työntää ulos vesimelonia takapuolestasi ilman huutamista...