Lue keskustelun säännöt.
Mihin maahan muuttaisimme? Kyseessä moku-perhe.
22.03.2010 |
Tilanne on se, että olemme avioliittomme alusta asti asuneet mieheni kotimaassa. Tähän asti kaikki on mennyt suurin piirtein hyvin, mutta nyt meillä molemmilla alkaa mitta täyttyä erinäisistä syistä.
Mun puoleltani haasteeksi on muodostunut puutteellinen kielitaito (kielitaitoni vain englanti, ruotsi, espanja ja surkea ranska), yksinäisyys tai paremminkin ulkopuolisuuden tunne, joka johtuu pitkälti kielimuurista; "pelko" siitä, etten pysty kehittymään tässä maassa ja saavuttamaan täyttä potentiaaliani, mitä tahansa se onkaan (en voi täällä edes avata pankkitiliä ja mennä töihin, mikä lie byrokraattinen juttu); jatkuva huoli tulevaisuudesta ja kuinka varautua, jos ja kun maan talous romahtaa (jo nyt inflaatio on syömässä säästökapasiteettiamme).
Miehelläni on akateeminen koulutus ns. huippuyliopistosta ja opiskeluaikanaan hän työskenteli yliopistossa professorin apulaisena (opiskeli tutkinnot tekoälyssä ja bisneksessä). Opintojen jälkeen hänet palkattiin kansainväliseen yritykseen ja vuodessa hänet ylennettiin päälliköksi useampaan maahan. Tässä asemassa ja työssä mieheni on ollut nyt 6 vuotta ja hän kokee seinän tulleen vastaan, ettei työ enää tarjoa haasteita ja että jatko-opinnot menee siinä hukkaan. Ja vaikka palkka on hyvä, se on alakantissa mitä hänen koulutuksellaan ja työllään yleensä tienataan. Meillä ei myöskään ole varaa useampaan lapseen näillä tuloilla, sillä asuinmaassamme asuminen, elinkustannukset ja koulutus on todella kallista (esim. perheasunnon vuokra voi olla jopa 5 000 dollaria/kk).
Ja asiat, jotka vaivaa meitä molempia: turvattomuus ja jatkuva valppaana olo kadulla liikkuessa; turhauttava inflaatio, joka syö ostovoiman ja säästöt; vaikeus ostaa omistusasuntoa (parhaillaan vain 1 % koko kansasta on kykenevä ostamaan omaa ja tämä lähinnä käteisellä; pankit eivät hevillä myönnä lainaa ja jos myöntävät, tyyliin 5 vuodeksi 30-40 % korolla); ja suurimpana huolena lasten tulevaisuus, sillä emme ole vakuuttuneita, että tässä maassa olisi tarjolla paras mahdollinen koulutus.
Tänään lopulta keskustelimme aiheesta avoimesti ja sanoimme sen ääneen, jota tahoillamme olemme jo pyöritelleet mielessämme: muutto toiseen maahan, jossa meillä olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.
Kokosimme listan asioista, jotka ovat meille tärkeitä ja jotka haluamme saavuttaa, jos se ylipäänsä on mahdollista:
-Hyvä terveydenhuoltojärjestelmä (miehen työn kautta meillä on huipputason terveydenhuolto ja sellaisena haluamme sen pitää, maksoi mitä maksoi).
-Hyvä koulutusjärjestelmät ja monipuoliset koulutusmahdollisuudet.
-Mahdollisuus ostaa omistusasunto kohtuullisilla lainaehdoilla
-Paljon luontoa ympärillä
-Turvallisuus
-Korkea teknologia
-Vahva ja rikas korkeakulttuurin tarjonta
-Hyvin organisoitu yhteiskunta
-Kansainvälinen elinympäristö
-Kieli (siis kieli, joka käy meille molemmille)
Tässä meidän "testissä" Suomi sai korkeimmat pisteet, mutta mies ei puhu suomea kuin vain auttavasti (kielitaito englanti, espanja, ranska, italia ja portugali ja seuraavaksi aikoo opiskella japania suomen ohella) ja ymmärtääkseni ulkomaalaisella on ylipäänsä vaikeata löytää työtä Suomesta (?). Ja mies ei mitä tahansa työtä voi edes tehdä, ettei se näytä huonolta CV:ssä ja heikennä uramahdollisuuksia jatkossa.
Jos kukaan jaksoi lukea sepustustani tänne asti, niin keksittekö muita maita, joita meidän kannattaisi laittaa harkintaan?
Kommentit (7)
Olemme vasta haaveilu-asteella, pian tulee kuvioihin mukaan realiteetit. Päätös lähtemisestä on järisyttävä, jonka jälkeen ei ole paluuta enää entiseen. Miehelläni on hyvä, vakituinen työpaikka, jossa on erityisetuja, kuten paljon vapautta (esim. mieheni voi lähteä "lomalle" toiselle puolelle maapalloa tuosta noin vain ja sopia, että työskentelee osa-aikaisesti netin varassa tai jos lapsi on kipeänä, mies jää kotiin ja työskentelee etänä; yritys on myös perhehenkinen ja esim. työmatkoille perhe on tervetullut mukana ja työpaikka maksaa hotellikulut). Jos mieheni lähtee, halukkaiden jono tuohon työhön tulee olemaan pitkä. Työ on sinänsä kuin unelma, päällikötkin kannustavia ja he ovat jo tuoneet esille, että tietävät mieheni olevan ylikoulutettu ja kenties haluavan lähteä, kunhan sopiva tilaisuus tulee kohdalle.
Mutta se ratkaisevan askeleen ottaminen pelottaa, se ihan kirjaimellisesti salpaa hengityksen :) Ja jos ryhdymme tuumasta toimeen, realiteetit on vastassa saman tien ja eiköhän toisarvoiset jutut listaltamme karise saman tien.
Mutta hei, kiitos teille kaikille ehdotuksista! Mieheni ei ole kotona ja yksin tässä hölisen, mutta hänet tuntien osaan jo nyt sanoa, että näistä ehdotuksista häntä kiinnostaa Kanada (kollega ilman tietoa meidän muutto-aikeista jo ehdotti Kanadaa ja sanoi hänen voivan suhteidensa kautta auttaa työn löytämisessä), Sveitsi ja Singapore (Singaporesta hän on itse asiassa puhunut jo pidemmän aikaa, mutta lähinnä uteliaisuudesta, kuinka köyhä maa nousi rikkauteen ja kuinka he sen tekivät).
Kyllä teidän varmaan kannattaa priorisoida miehen työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei edes harkitse Suomea. Totesin vain, että toistaiseksi se sai korkeimmat pisteet tässä "testissämme", mutta vastaukset ja pisteet annoin tietenkin minä (vertailimme kolmea maata ja aina kun vastaus oli "kyllä" johonkin kysymykseen, maa sai yhden pisteen). Olen lähtenyt opiskelijana Suomesta vuosia sitten, kun se taisi elää vielä nousukauden huippua, joten mulla on aika romantisoitu kuva, millaista elämä Suomesssa oli. Tuohon aikaan vielä oli helppoa edetä ja vaikka tosiaan olin vain opiskelija ja jalka vaivoin työelämän oven rauon välissä, olin ihan menestynyt. Tuo Suomen mainitseminen oli vain mun nostalgiaa, mies ei ole kiinnostunut.
Toinen maa, joka tuossa testissämme oli, on Kanada. Suurimpaan osaan kysymyksistä jouduimme vain laittamaan kysymysmerkin, koska emme tunne maata kovin hyvin. Tällä viikolla alan ottamaan paremmin selvää ja vierailemme myös Kanadan suurlähetystössä. Teimme jo netissä sen Kanadan "kelpoisuustestin" maahanmuuttajiksi haluavia varten, josta saimme hyvät pisteet (molemmilla korkeakoulututkinnot ja kielitaito jne.).
Joku mainitsi Sveitsin. Tuota maata emme edes ajatteleet, mutta tosiaan, voisi olla sitä, mitä etsimme :) Mieheni päällikkö ennen tätä nykyistä työtänsä, työskenteli Sveitsissä ja hänellä voisi olla vielä kontakteja jäljellä (päällikkönä multiglobaalissa yhtiössä), tosin olemme kiinnostuneet lähinnä non profit-organisaatioista, kuten YK ja Unicef ja etenkin YK:ta varten on varmaan huikeat hakijamäärät ja ranskamme ei ole sujuvaa (ruosteesssa ;)
Yhdysvalloista emme ole kiinnostuneita. Kuulostaa kai lapselliselta, mutta olemme asuneet Etelä-Amerikassa ja siellä mitta tuli täyteen tuota maata. Yhdysvallat hääräsi mukana kaikessa, järjesti rahoitusta sodankäyntiin, kohteli latinoita kuin toisen luokan kansalaisia jne. Ymmärrän, että tämä nyt ärsyttää ja on mustavalkoista, mutta mulla nyt toistaiseksi on brrrr-reaktio Yhdysvaltoja kohtaan. Mies on jo asunut siellä ja koska yritys on amerikkalainen, hän voisi saada sieltä kai aika helpostikin työpaikan. Toistaiseksi olen parhaiten tullut juttuun ihmisten kanssa itärannikolta ja mies ainakin tykkää New Yorkista.
miten Suomi noisi korkealle listallasi? En usko etta suomea osaamatomalla miehellasi olisi Suomessa vastaavanlasita kysyntaa kuin esim. englanninkielissa maissa. Se tyohistoria ja osaaminen kun ei valttamatta *translate* ihan sellaisenaan kun vaihdetaan toiseen maahan ja kieleen. Itse olen saanut kokea taman myos.
Muutakaa Yhdysvaltoihin.
miten Suomi noisi korkealle listallasi? En usko etta suomea osaamatomalla miehellasi olisi Suomessa vastaavanlasita kysyntaa kuin esim. englanninkielissa maissa. Se tyohistoria ja osaaminen kun ei valttamatta *translate* ihan sellaisenaan kun vaihdetaan toiseen maahan ja kieleen. Itse olen saanut kokea taman myos.
Muutakaa Yhdysvaltoihin.
Tai Kanada/Yhdysvallat.
Toisaalta Aasian maissa on edullinen hintataso. Malesia? Singapore?
Kakkosringissä Sveitsi, Itävalta, Etelä-Saksa alppien ympäristöstä.
Eipä noita muita ole; esimerkiksi luontopointti rankkaa pois Hollannin, Luxemburgin, Belgian etc.
Onnea asuinmaan valintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni asui siellä pitkään ja hänellä on edelleen "eläketalo" siellä, vaikka on asunut parissa muussa (englanninkielisessä) maassa sen jälkeen. Aikoo lopulta muuttaa sinne takaisin.
Toinen vosi olla Irlanti, mukava maa, jossa on helppo ulkomaailenkin elää. Britannia voi kanssa tulla kysymykseen.
Kyllä teidän varmaan kannattaa priorisoida miehen työt.