Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä, jotka tajusitte lapset saatuanne että puolisonne on ihan väärä....?
21.01.2010 |
3 lasta tuon miehen kanssa piti hankkia, ennenkuin silmäni aukenivat. Mieheni ei arvosta mua, olen itsestäänselvyys, äiti, siivooja jne... ei koskaan puhu mun kanssa mistään, lähestulkoon keskustelukyvytön. Ajatus siitä, että sen kanssa pitäisi viettää koko loppuelämä, tuntuu ahdistavalta ja tyhjältä....
Kommentit (11)
Mulla vaan alkoi ikää kertyä ja biologinen kello raksutti niin lujaa, et oli pakko ottaa ainoa tarjolla oleva kelvollinen. Ja edelliset pari oli todella paskoja, niin kai mä jotenkin romantisoin tuon ainoa kunnollisen.
Mun mies on ihan ok, mutta ei mulla juurikaan tunteita häntä kohtaan ole koskaan ollut. Mies on liian tasainen mun makuun. Silti haluan jatkaa elämää hänen kanssaan osin lasten takia ja osin materialismini takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lasta tuon miehen kanssa piti hankkia, ennenkuin silmäni aukenivat. Mieheni ei arvosta mua, olen itsestäänselvyys, äiti, siivooja jne... ei koskaan puhu mun kanssa mistään, lähestulkoon keskustelukyvytön. Ajatus siitä, että sen kanssa pitäisi viettää koko loppuelämä, tuntuu ahdistavalta ja tyhjältä....
Meillä tosin vain kaksi lasta.
Joten erosin ja löysin myöhemmin sen "elämän miehen". Nyt elän varsin onnellista perhe-elämää kahden lapsen ja sen miehen kanssa.
Täällä elellään ihan samoissa tunteissa. Vankilalta tää tuntuu...
tyydyin ekaan ja sille laitoin pari lastakin. Miespä otti ja jätti ja minä ihmettelin aikani. Tapasin sitten ihanan miehen. Joka päivä iloitsen miten kivuton voi parisuhde olla(5v nyt kestänyt)!! Vaikka olis riitaa, loukkaantumista, mökötystä ja huutoa, niin sen voi aina selvittää. Aina voidaan asiat puhua halki ja pyytää anteeksi. Tehdä sovinto. Miten huonoon ekalla kerralla tyydyin ja luulin hyväksikin. Sitä en vieläkään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee vaihe kun se seuraava ja seuraava aseuraava jne mieskin on väärä jos ette tee mitään suhteen eteen. Ei se pysy samanlaisena kuin alussa siltikään. Myös odotusten pitää muuttua.
Lasten myötä mies on muuttunut. On kurjaa tajuta olevansa naimisissa epäempaattisen tosikon kanssa. Tai kai se on aina ollut sellainen, piirteet on vain vahvistuneet. Ajatus seksistä miehen kanssa saa mut voimaan pahoin, mutta kait se on pakko, koska on hyvä isä ja eroaminen lasten ollessa pieniä ei ole fiksua, ehkä sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunne tosin vahvistui vauvan synnyttyä, niinpä jätin ja otin ja lähdin lapsi mukanani.
Pari vuotta elin yh-elämää, kunnes tapasin nykyisen mieheni.
Nyt tajuan eron toimivan ja toimimattoman suhteen välillä.
Yhteisiä lapsia on siunaantunut kolme, ja lisää toivotaan.
Yhteiseloa takana 16 vuotta, ja toivottavasti rutkasti yhtä onnellisia vuosia edessä.
t. nimim. vaihtamalla paranee
onnellisista "uusista aluista"..
itse kohta 2v kahden muksun kanssa kun jätin avioliiton taakseni. sitä oikeaa odotellessa, ehkä se minullekin vielä jossain on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lasta tuon miehen kanssa piti hankkia, ennenkuin silmäni aukenivat. Mieheni ei arvosta mua, olen itsestäänselvyys, äiti, siivooja jne... ei koskaan puhu mun kanssa mistään, lähestulkoon keskustelukyvytön. Ajatus siitä, että sen kanssa pitäisi viettää koko loppuelämä, tuntuu ahdistavalta ja tyhjältä....
olen tosi surullinen. Mies ei halua puhua, mutta kuitenkin huomaan että tilanne painaa hänenkin mieltään! Todellakin ahdistaa..
Mutta turhaa sitä on enää itkeä. Se on lasten isä ihan hyvä sellainen. Ei sitä voi oikein jättääkään. Näillä korteilla mennään. Pidän itseni onnellisena lukemalla harlekiineja ja muuta hömppää niin saan romantiikkaakin elämään :). Oon itseasiassa aika tyytyväinen. Kaikki on muuten hyvin, mies vain miinus joten plussan puolella ollaan.