Tunnetko koiraihmisiä, joista saa käsityksen,

Pikemminkin kyse on siitä että heille tuo koiraharrastus (oma aika ja meno) ilman lasta on tärkeä.

Tunnen paljon perheitä missä on koira ja jokaisessa perheessä koirista myös välitetään ja pidetään hyvää huolta. Mutta ei ikinä ole tullut ilmi tai että edes olisi mikään viitannut sinne päin että koira olisi lasta tai lapsia tärkeämpi.

Joka itse mainitsi aamuisin nauttivansa sängyssä pienen koiransa kanssa leikkimisestä ja muisteli ettei ikinä leikkinyt lasten kanssa samalla lailla.



Reissussa lapsilla ruoka-ajat joustaa, mutta koirien kanssa on tarkka. Samoin lapset voivat olla illankin kahdestaan kotona, mutta koirat eivät kovin pitkää päivää.



Heillä kuitenkin koirat tulleet vasta kun lapset kouluikäisiä ja tuntuu hitusen hurahtaneen koiriin.

mies voi suhtautua koiraan kuin lapseen vaikka hänellä ei olisi lapsiinsa vähäisintä kiinnostusta. Näitä olen koiraharrastuksen kautta tavannut silloin tällöin. Yleensä kyseessä on intohimoinen harrastusaktiivi. Samanlainen "lapsi jää kakkossijalle" asetelma voi syntyä mistä vain aktiiviharrastuksista kuten tietokonepeleistä, raviurheilusta, moottoripyöräharrastuksesta jne. jne.

Tiedän paljon sellaisia ihmisiä joille koira on ikäänkuin lapsen korvike, sitä hoidetaan, sen kanssa leikitään, sille ostetaan uusia leluja ja jopa vaatteita, sille myöskin lässytetään ja tietysti sillä on ihmisen nimi!Tätä harrastavat erityisesti nuoret (20v+) pariskunnat. Toisaalta ihan hyvä että harjottelevat toisesta huolehtimista, sitoutumista yms. ennenkuin saavat lapsia.

Mutta tunnen monia lapsettomia koiraihmisiä joille koira on kuin lapsi. Jotkut menevät ihan överiasteellekin tässä :/

Meillä on välit poikki sen takia, koska hän on loukkaantunut siitä, että ei saa tuoda koiraansa mukaan meille kylään. Vertaa sitä siihenn, että tuntuu samalta, kuin jos hän kieltäisi meitä tuomasta lapsia kylään heille.

Tunnen useampiakin lapsettomia koiraihmisiä jotka väittävät että rakastavat koiraa yhtä paljon tai enemmän kuin muut ihmiset rakastavat lapsiaan, mutta sehän on tietysti aivan eri asia.

vanhempiensa koirasta. Kun lapseni olivat pieniä, hän toi koiran käymään meillä kuin arvokkaana "lahjana". Edelleen koira on tärkein hänelle, mutta nykyään tämä ystävä on jo hieman kiinnostunut lapsemme harrastuksista, mutta vain toisen lapsen = ei mikään lapsi-ihminen, muuten kyllä mukava.

jos sekin lasketaan että arvostaa omia koiriaan enemmän kuin muiden ihmisten lapsia niin sitten tietenkin tunnen. Luulin että tässä tarkoitetaan vain että joku jolla on omia lapsia asettaisi koirat silti etusijalle, sellaiseen en kyllä ole törmännyt. Olisi melkoisen sairasta.

Minulla oli tuttu jonka kanssa pidettiin yhteyttä. Sitten huomasin, ettei viime kertoina olla puhuttu mistään muusta kuin hänen koiristaan. En ole koskaan ollut vähääkään kiinnostunut piskeistä. Ystävän juttuja kyllä kuuntelen, mutta jos ihminen ei pysty puhumaan mistään muusta, en jaksa kuunnella loputtomiin.

Eikä jäänyt käsitykseen, sanoi ihan itsekin, että jos pitäisi valita mies/lapset tai koirat niin valitsisi koirat.