pauhaus kotitöistä-miten eroon tavasta?

Meillä siis tilanne se, että lapset 9v ja 7v auttavat minusta aivan riittävästi kykyjensä mukaan, mies taas ei oma-aloitteisesti kuin hyvin harvoin. Mieskin tekee kyllä pyydettäessä, mutta toivoisin että tekisi jotain ihan omasta aloitteestaan ettei ne olisi kokonaan minun ns. vastuullani.

Muutenkin koko arki lähes minun vastuullani, käyn silti töissä yhtä paljon kuin mieskin. Asumme maalla ja ulkotöitäkin on aivan riittävästi ja teen niistäkin enemmän kuin mies tai sitten ne ovat tekemättä.



En jaksa nalkuttaa joka päivä tekemättömistä jutuista, teen sitten mieluummin itse. Jossain vaiheessa menee aina tilanne yli kantokykyni ja siitä seuraa yhden päivän pyörremyrsky meidän kotona. Minä pauhaan kaikki tekemättömät jutut ja miten paljon teen kaiken ihan yksin ja mies ei tee sitä eikä tuota eikä tätä. Lapsetkin sitten saavat tästä siinä sivussa osansa vaikkei tarvitsisi. Pahimmassa tapauksessa pyytelevät sitten anteeksi etteivät auta enempää :(

Teen kyllä selväksi aina lapsille, että he tekevät kyllä riittävästi ja hienosti.



Miten tämän hoitaa rakentavammin, ettei tilanne pääse tällaiseksi? Tai miten hoitaa se vain miehen kuullen? Kun kuppi menee nurin, niin ei vaan jotenkin pysty odottamaan iltaa ja rakentavaa keskustelua mistä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä. Joka kerran jälkeen ollaan puhuttu ihan hyvässä hengessä (tai lähinnä minä puhun ja mies kuuntelee, kun ei osaa avata suutaan), mutta ei tilanne vaan muutu.

Siis kyselen nyt miten omaa käytöstäni saisin hillittyä ja muutettua, ettei lapset turhaan joutuisi kantamaan mun väsymystäni.