Lue keskustelun säännöt.
Olenko minä hullu vai onko tämä suhde huono?
21.03.2010 |
Minulla on ihana, kunnollinen ja kaunis mies, joka rakastaa yhteisiä lapsiamme ja hoitaa heitä hoivaten. Kuitenkin olen tulossa hulluksi tässä suhteessa. Meillä ei ole mitään henkistä yhteyttä. Hän ei puhu minulle asioistaan, ja minä puhun hänelle yhä vähemmän. Hän työskentelee tietokoneella päivät ja yöt silloin kun ei ole lasten kanssa. Lisäksi käy päivätöissä 40 h viikossa. Nytkin on koko vapaapäivän tehnyt työ- ja opiskelujuttuja koneella. Ilmoitti vielä, että työskentelee yön ja huomisen päivänkin. Sain sitten sanottua, etten kertakaikkiaan jaksa tällaista suhdetta, joten hän tuli viemään minua nukkumaan. Sanoin, että harkitsen vakavissani eroa, johon hän sanoi, että hän on tyytyväinen, eikä sitä halua. Sitten hän rupesi kuorsaamaan. Kysyin häneltä, oliko hänellä vielä tarkoitus työskennellä, mutta hän ei vastannut siihen. Sitten koetin selittää hänelle, miltä minusta tuntuu, kun en saa häneen mitään yhteyttä, että meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset ja että tunnen itseni todella yksinäiseksi. Hän vastaili puolittaisilla kysymyksillä, mutta nukahti jälleen. Muutenkin on sama juttu, hän saattaa työskennellä öisin, eikä ikinä nukahda tietokoneen ääressä, mutta aina kun koitan jutella jostain, hän kertakaikkisesti nukahtaa. Olen yrittänyt, että hän menisi johonkin tutkimuksiin tai me yhdessä pariterapiaan, mutta hän ei koe siihen mitään tarvetta. Olen surullinen kun tunnen menettäneeni elämänkumppanini, enkä löydä mitään keinoa saada häneen yhteyttä.
Onko kellään vastaavantyyppisiä kokemuksia? Mitä niiden taustalta on löytynyt? Lähinnä mietin, että olenko itse jotenkin mielisairas, kun mieheni kokee kaiken olevan aivan hyvin. Voiko olla muun tyyppisiä selityksiä?
Kommentit (25)
Käy töissä, opiskelee, aikaa riittää lapsille...
Mun mies vinkuu aika usein, että pitäisi olla yhteistä aikaa. Ainoa mitä minä kaipaan on oma aika, sillä aika menee tarkkaan töitä tehden (yksityisyrittäjä) ja lasten ja kodin hoitoon.
Mies on kyllä paljon lasten kanssa, laittaa ruokaa, tekee hyväpalkkaista vastuullista työtä. Mua harmittaa kuitenkin ihan kamalasti, että se on jotenkin jo urautunut! Mies ei halua muuta kuin nykyisen työnsä, meidän perheen ja siinä se. Toivon, että hänellä olisi enemmän kunnianhimoa. Pitäiskö meidän vaihtaa miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin johtaa samaan lopputulokseen. Sano, että halauat keskustella ja varaatte ihan ajan. Monet miehet mielellään siirtävät asiaa ja sitten illalla nukahtavat, koska eivät osaa keskustella ja siten pääsevät pois ahdistavasta tilanteesta. Älä ala keskustelua eroasialla, vaan kerrot, mitä tunnet ja kysyt häneltä mitä hän tuntee. ts. anna keskustelussa miehelle tilaa äläkä vain itse puhu. Muuten tuntee olonsa tukalaksi. Mieti jo valmiita kysymyksiä, miten saat keskustelun etenemään. Muuten istuu hiljaa ja sanoo, että ei hänelllä mikään ola.
jos ei kerran jaksa kuunnella... Voimia ap!
Meillä autto vähän kun kirjoitin kirjeen ja siinä laitoin toiveen, että varaa kalenteristansa ihan ajan, jolloin keskustellaan. Siitä keskustelusta ei kylläkään ollut paljon apua, sillä mies otti ja ottaa asiat niin, että asetan vain lisää vaatimuksia, jotka hänen tulee täyttää vaikka eihän se niin ole. Parisuhteesta kummankin pitäisi saada voimia jaksaa sitä muuta arkea.
No nyt kun ollaan väännetty tästä asiasta 2v niin mies on vihdoinkin valmis lähtemään pariterapiaan (vaikka ei vieläkään näe että siitä olisi mitään hyötyä)
Yrittäkää olla kahdestaan koko vkl ja katso onko mitään puhuttavaa.
Jos mies tekee noin paljon kuitenkin kotonakin, niin ota sitten vaan omaa aikaa ja häippäise iltaisin tai vkl ostoksille, elokuviin, tyttöseuraan tms. ja
katso alkaako mies ikävöimään seuraasi.
Olet varmaan liian lähellä koko ajan, hän ei osaa edes arvostaa sinua. Rupea tosi itsekkkääksi ja itsenäiseksi, niin eiköhän miehes mielenkiinto taas herää.
Toisaalta kuulostaa vähän nössöltä mieheltä, mieti jaksatko loppuelämäsi hänen kanssa elää. Minusta toiselta pitää kuitenkin saada jotain muutakin kuin apua kotitöissä ja lasten kanssa.
Jos olet perinteinen äiti, jäät tyytyväisenä suhteeseen koska hän on kuitenkin hyvä isä lapsillesi, ja sehän on tärkeintä.
Tai jos olet oman tien kulkija, niin löydät kyllä vielä elämällesi muutakin sisältöä(enkä tarkoita uutta suhdetta vaan tyytyväisyyttä omaan elämääsi itsesi kautta!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä erolla et minä aikani tyytymättömyyttäni kateltuani löysin työpiireistä miehen kennen kanssa asiaa puitiin ja suhdehan siitä kehkeytyi, tosin ohi menossa sekin...mutta kuvio muuten sama...mies tyytyväinen ja minä tyytymätön.
Ja tyypilliseltä mieheltä siinä mielessä että välttää kaikin keinoin Keskustelua Parisuhteen TIlasta.
Tuskin mitään hormonivikaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tyypilliseltä mieheltä siinä mielessä että välttää kaikin keinoin Keskustelua Parisuhteen TIlasta. Tuskin mitään hormonivikaa on.
Herranjestas. miten te naiset jaksatte?
Okei, parisuhdekeskusteluja miehet vihaa. Mutta siis tuollainen mies joka ei millään tasolla huomaa naistaan. Eikä jaksa kuunnella kahta minuuttia kauempaa. Kyllä minä heittäisin tuollaisen miehen ulos ovesta, kai nainen nyt jotain huomiota kaipaa, ja henkistä yhteyttä, keskusteluja. kaikkeen te tyydytte!
pariterapiaan. Sanot että joko sinne tai ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aivan samanlainen tilanne!
Olen vaan ajatellut, että ehkä hänellä on nyt valtavasti töitä. Täytyy yrittää kestää. Mutta koen myös parisuhteen menetyksen. Hänellä riittää paukkuja lapsille ja työhön, muttei enää minulle.
Ehkä yksi mahdollisuus olisi järjestää yhteistä aikaa, mutta itse haluaisin ainakin parisuhteen, jossa yhteistä aikaa olisi joka päivä. Yhdessäoloa, keskustelua jne.
Ihan kuin meillä olisi sama mies :)
on kuitenkin aikaisemmin puhunut sinulle ja kokenut tarvetta jakaa asioitaan, niin kelle se niitä sitten nykyään kertoo? Ootko ihan varma, että koneella tehdään vaan työjuttuja, eikä vaikka mesetetä jonkun naisen kanssa? Jos mies kerran on tyytyväinen elämäänsä, niin sitten sen kiinnostus sosiaaliseen elämään on loppunut totaalisesti, tai se harjoittaa sitä jonkun muun kuin sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkiä lasten kanssa, kyllä siinä välillä väsyykin.
En tiedä mihin tutkimiuksiin hänet lähettäisi, puolinaiseen puheeseen kun ei taida olla mitään hoitoa.
Koita nyt saada häneltä omaa aikaa.
kun sen puute (tai jonkun muun hormoonin) voi olla syynä tuollaiseen selittämättömään vetäytymiseen. Turha varmasti edes mainita, että kun ei ole kahdenkeskistä läheisyyttä, niin hiljaista on silläkin rintamalla. Ymmärrän että opiskelu, työ ja lapset väsyttävät, mutta en ymmärrä, miksi pystyy kuitenkin valvomaan kaiket yöt, vaikkei pysty kanssani keskustelemaan edes varttia nukahtamatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että opiskelu, työ ja lapset väsyttävät, mutta en ymmärrä, miksi pystyy kuitenkin valvomaan kaiket yöt, vaikkei pysty kanssani keskustelemaan edes varttia nukahtamatta...
on se, ettet kiinnosta häntä. Jos vika olisi jossain hormonissa, ei miestä kiinnostaisi myöskään työ, opiskelu tai lapset. Älä tee asiasta liian monimutkaista.
tuskin sen kummempaa. meillä äijä nukahtanut jo 2 viikkoa putkeen 9 aikaan toiselle sohvalle ja siinä nukkuu aamuun asti. sit taas töihin, n.6 kotiin, sit syödään katotaan telkkaa ja taas kuorsaa.
minulle jää lapsi ja siivous, toki en valita kun tekee kuitenkin 12 ja jopa 12+ päiviä =))) ja minä saan leppostella kotona
juuri näin ajattelen, että en kiinnosta häntä - sehän on täysi selviö. Mutta miksi ei kiinnostu puhumaan edes erosta. Sanoo vaan, että haluaa pysyä yhdessä ja että olen hänelle sellainen henkilö, jonka kanssa hän voi jakaa elämäänsä, eikä halua muuta. Jos sanon, että voisin lähteä, hän huomauttaa, että minä olen se joka puhuu erosta, ei hän. Toteaa vaan lakonisesti, että olemme puhuneet jo asiasta, kun pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa mainitsin ajatuksesta. Mutta se puhuminen oli vain keskustelun aloitus, ennenkuin hän silloinkin nukahti...
ap
Ymmärrän että opiskelu, työ ja lapset väsyttävät, mutta en ymmärrä, miksi pystyy kuitenkin valvomaan kaiket yöt, vaikkei pysty kanssani keskustelemaan edes varttia nukahtamatta...
on se, ettet kiinnosta häntä. Jos vika olisi jossain hormonissa, ei miestä kiinnostaisi myöskään työ, opiskelu tai lapset. Älä tee asiasta liian monimutkaista.
eli ei siis meilläkään paljoo puheeseen jää aikaa
tekee työn kuten 'miehen täytyykin', mutta siinä kaikki? Millaiset perhetaustat miehelläsi?
tekee työn kuten 'miehen täytyykin', mutta siinä kaikki? Millaiset perhetaustat miehelläsi?
ei se ympäri vuoden tollasta tuntimäärää tee, nyt on vaan ollu töissä kiire.
mielestäni suht normi kotitausta, isänsä menee viikonloppuisin viinaan, mutta ei ole ikinä ollut väkivaltainen, sisko ja äiti. ammattikoulun käynyt. maalla omakotitalossa asunut.
tippaakaan ei oma mieheni kuitenkaan juo ja hyvä niin. hauskaa meillä on yhdessä muutoin, paljon nauretaan. toki myös MINÄ lähinnä tappelen. silti sanoisin suhdettamme normiparisuhteeksi ja toteaisin että miehesi on vain väsynyt
Joku kirjoitti, että menettäisi pyykinpesijän, lastenkaitsijan ja ruuanlaittajan, jos eroaisi, mutta kun ei menettäisi edes sitä. Hän nimittäin tekee hyvinkin osuutensa töistä. Sekään ei ole selitys, etten kelpaisi mieheni suvulle; päinvastoin he pitävät minusta kovasti ja olen itsekin suorittanut paljon vaativia juttuja - tosin silloin olen kyllä ollut miehelleni läsnä. Olen "urallani" jos näin voidaan sanoa objektiivisesti "mitattuna" miestäni edellä. Eli ei minua halveksu, päinvastoin saattaa ennemminkin yrittää ottaa kiinni. Oli miten oli, olisin mielelläni hänen tukenaan ja autan deadlinejen tullessa. Mutta kun en usein edes tiedä niistä, kun mistään ei puhuta. Olen vaan ihan pihalla kaikista hänen asioistaan.