kotiäidin kevätkyllästyminen! onko muita?

Ei kiinnosta ulkoilut, ruuanlaitot, siivoomiset. Pitkin hampain puurretaan. Mäkin haluaisin vaan lukea ja juoda kahvia.



Tulis jo kesä...

En siis ole huono äiti!jee

Ei huvittaisi ulkoilla, mutta sitten tulee huono omatunto. Oon flunssassa, joten seki väsyttää.. Mies käy töissä ja harrastaa, sekin ärsyttää kun itelle ei jää vapaa-aikaa.. Tulis kesä ja aurinko, eikä tarvis pukee niin paljon.

hitto, ehdin jo sopia palaavani elokuussa töihin:) Kun jäin äitiyslomalle, tuntui että haluan olla kotona ikuisesti, mutta olen tässä ollut useamman viikon ihan kyllästynyt ja saamaton. Olisi ihana olla tehokas, kun arkirutiinit kahden kanssa on viimein alkaneet sujua, eikä kaikki aika mene vauvan ja isosiskon hoitamiseen. Mutta nyt ei jaksaisi mitään. Taitaa ne kaappien ja varaston siivoukset ja valokuvien järjestely sun muut ikuisuushommat jäädä siihen toiseen elämään.

Hyvin menee.



Lasten kuskailuja sinne tänne sohjokelissä, koko ajan kelloon tuijottelua, millon pitää lähtee eskariin, millon kerhoon ja millon pois. Millon minnekin. Kaupassakin pitäis käydä. Ja ruokaa laittaa. Lapset tappelee ja märisee. Äitiä ottaa aivoon. (Haluisko joku vaihtaa, vähän käytetyt blondin aivot?)



Oon niiiiin kypsä tähän, että sanat ei riitä kuvailemaan!!!



Olispa jo kesä, ainakin se vois parantaa mieltä?

...murinaa...

kukkapuska pöydälle. Minua piristää värit ihan älyttömästi. Olen nostanut nyt monelle pöydälle narsisseja ja tulppaaneja niin minun mielialaani on ainakin vaikuttanut. Kevättä ainakin maljakossa, jos ei ulkona vielä...

Ihanaa kun sataa vettä ja kura roiskuu, se tietää kesän tuloa!!! =)=)=)

Taidan olla poikkeustapaus kun rakastan kevättä...mulla toi talven ainainen pimeys ahdisti mut nyt valoa jo riittää! =)

Jaksamista vaan kaikille! =)

silloin tympii ja ketuttaa kaikki. Olo on turhautunut, ja olen hirveän pettynyt itseenikin. Tuntuu että olen tehnyt vain huonoja valintoja elämässäni eikä mikään suju. Kesti vuosia tajuta että mulla ei asiat ole aina huonosti keväisin, vaan maaliskuussa vaan tuntuu siltä. ;) Ehkä se on tämä valon lisääntyminen joka vie energiat tai joku muu. Maaliskuu on myös perinteisesti ollut stressaava kuukausi; silloin on odoteltu tietoa kesätöistä, projektien rahoituksia tai pääsykoe- ja lopputyörumba on ollut kiihkeimmillään. Ehkä mulle on vaan jäänyt päälle toimintamalli jolloin maaliskuussa olo on levoton ja pessimistinen; aivan kuten syyskuussa olen vieläkin erityisen virkeä ja touhukas jäänteenä niiltä ajoilta kun kävin vielä koulua/opiskelin.

Täälläkin yksi jo pari päivää einespitsaa ja makaronia perheelleen syöttänyt kotiäiti. Eilen ajattelin, että tänään pesen ikkunat, mutta onneksi hei sataa vettä niin ei voikaan siihen ryhtyä! Vauva onneksi ei paljon vaadi ja aina nyt sen verran jaksaa, että noin ihanan hymynaaman hoitaa. Mutta kun muuten on olo ihan vetämätön ja mikään ei oikein jaksa innostaa. Miehenkin olen jo saanut ahdistuksen partaalle, kun toissailtana totesin kivan koti-illan päätteeksi sängyssä, että "vituttaa kaikki".



Mutta huomenna taas aloitan sen paremman ja energisemmän elämän. Mutta sitä ennen vois vaikka keittää kahvit. Tulkaapas kaikki kahville, niin parannetaan tää maailma :) !

Ei huvittaisi ulkoilla kun on niin märkää ja muksu tietty tahtoo niihin lätäköihin rypemään. Inhoan kuravaatteita! Siis pukea ja riisua niitä ja sit viel putsata ja kuivattaa. Mut kun toinen on kyl hirmu söpö rypiessään onnenilme kasvoillaan. Huoh.



Just kun on koti siivottu niin se penteleen aurinko tulee esiin ja näyttää miten kulahtanutta kaikki on ja mistä pölyrätti on luistanut siivotessa. Huoh



Olen aina inhonnut maaliskuuta (ja marraskuuta), se on jotenkin tylsä kuukausi. Ei enää talvea eikä vielä varsinaista kevättä, siis turha väliin putoaja. Huoh



Menen nyt juomaan sitä kaffea (vaikka totta puhuen sidukka maistuis paremmin) jospa se päivä vähä kirkastuis. Huoh

Ja tänä vuonna tää kevät näin tolkuttoman pitkä-

Jos yhtäkkiä olisi kesä, mieliala ei voisi olla näin tylsistynyt!!

Kyllä meitä suomalaisia rangaistaan.

Tällainen ilmasto on suorastaan per.....stä.

Kuka tätä jaksaa??

Pitäisköhän vaan muuttaa etelä-Eurooppaan?

Vituttaa niin ettei verikierrä!

lumi sulaa.:)

Olisiko tuo valo, mikä keväällä panee mielen matalaksi.



Kotiäitinä ollessa maaliskuu oli tosiaan pahin. Juuri kun ei vielä ollut kunnon kevät ja alkoi kyllästyä talveen.



Nyt lasten ollessa vanhempia, olen huomannut saman vetämättömyyden ja saamattomuuden. Mutta nykyään en enää säikähdä ja ala sitä uutta elämää huomenna. Annan olon olla ja rauhoitan elämän ja elän hitaammin. Se menee ohi taas aikanaan. Se vain kuuluu nähtävästi minun persoonaan.



Vetämätön, laiska, veltto. Haluttaisi vain maata ja lukea hyviä kirjoja. Ei kiinnosta sopan keitto, eikä vessanpöntön kuuraus. Ei löydy elämänsisältö sieltä vessanpöntöstäkään.



Masentunut en ole, mutta laiskottaa kamalasti:)



Joten laiskotellaan vain näin keväisin ja odotellaan sitä auringon piristysruisketta. Se tulee sieltä takuuvarmasti.

on koiranpaskaa puolen metrin välein ja tosi isoja jätöksiä onkin. Kivaa putsata sitä sontaa taaperon kengistä.

Muuten on kiva kun aurinko paistaa.

Kevättä on odotettu koko talvi ihan into pinkeenä, ja tässäkö se nyt sitten taas onkin? Piha täynnä niin isoja lätäköitä ettei sieltä edes pääse mihinkään ilman snorkkelia ja uimalaseja, kaikki kurahousut ja sadetakit on ihan turhia kun joka ainoa vaatekappale on märkä silti. Pyykkikone laulaa koko ajan, joka paikka on täynnä kuivuvia vaatteita ja leluja ja roskia ja likaa ja kuraa, joten ne kuivuvatkin todennäköisesti joutaa pistää samantien takaisin koneeseen pyörimään.



Tuo kukkavinkki kuulosti tosi ihanalta, oi miten se olisi ihanaa... ja sitten rouva rationalisti totesi peilistä, että herätys, sulla on kaksi lasta, jotka kiipeävät pöydälle ja kaatavat maljakot, tai sitten ne kaksi kissaa hyökkäävät syömään kaikki kukat ja kaatavat ne maljakot siinä samalla. Ja ai niin, sun miehesi on myös niin pirun pihi, että todennäköisesti saat helvetinmoiset valitukset, kun se tulee kotiin ja huomaa, että olet mennyt tuhlaamaan johonkin kukkiin.



Mutta kohta on se kesä, ja odotetaan nyt sitten sitä. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että mies on kotona entistä vähemmän, kun reissaa pitkin Suomea työnsä vuoksi, ja kotityöt ja lastenhoito ovat entistä enemmän mun harteillani. No, ainakin silloin voi tuhlata rahansakin mihin lystää miettimättä mitä mies sanoo :D

istuta siemeniä ja laita ne minikasvihuoneeseen kasvamaan. Aloita herneenversoista, niistä saa salaatinjatketta nopsaan! Lapsetkin tykkäävät seurata taimien kasvua, ja kevään tulo konkretisoituu.



Lähde joku ilta shoppaamaan itsellesi uusia kivoja kevätkuteita!

hyvät yöunet piristää PALJON.