Miksi miesten on niin paljon helmpompi olla erossa lapsistaan?

mies ei varmaan just tunne sitä syyllisyyttä niin helposti. Sille käy hyvin muutkin hoitajat eikä syyllisty, ettei ole koko ajan lapsensa kanssa. Ei miehillä ole samanlaisia paineita kun naisilla.

Oma mieheni on ihana isä ja aviomies, ja antaa todellakin kaikkensa perheensä eteen. Ja matkustelee työn puitteissa paljon. Ei hän pidä jatkuvasta matkustelusta ja olisi enemmänkin meidän kanssamme, mutta toisaalta pitkillä lomilla hermostuu jatkuvaan tohinaan, mitä lapsiperheissä on, ja kaipaa selvästi omaa tilaa ja rauhaa.



Ehkä se on vaan se, että isyyden odotukset on niin täysin erilaiset kuin äitiyden. Isä on hyvä isä ihan vaan sillä, että osallistuu kun on kotona ja rakastaa. Äideiltä vaaditaan sitä antautumista ja jatkuvaa olemista.

Vituttaakin joskus kun ne pitää raahata mummolastakin kotiin ennen sovittua aikaa.

pystyn minäkin ja otankin usein omaa lomaa. Mieheni kyllä pystyy huolehtimaan lapsista sillävälin. Tietenkin seläntakana haukutaan, mutta ei haittaa.



Äitiydelle ja isyydelle on eri kriteerit. Naisten oletetaan uhrautuvan perheelle mikä lienee joissain tapauksissa tarpeellista jos sattuu olemaan tumpelo miehenä.

Tottahan ymmärrän, että isyyteen kohdistuu erilaiset odotukset kuin äitiyteen. Ja asiaa voi selittää jotenkin sosiologisestikin: ennen vanhaan, kovassa maailmassa, joka oli vaaroja täynnä, isä ei saanut kiintyä perheeseensä niin paljon, ettei olisi voinut tehdä töitään ja hankkia perheen elantoa julmasta viidakosta tai ankaralta mereltä... (Olipa hieno ajatus, etenkin kun ajattelen, ettei miesten työpanos kaikesta tehdystä työstä liene ainakaan korkeampi kuin naisten.) Mutta juu. Jonkinlaisesta tehtävienjaosta voipi olla kyse.



Hormonitoiminnan ongelmat saattavat vaikuttaa äidin lastaan kohtaan tuntemaan rakkauteen. Koettu rakkaus ei ehkä perustu yksin odotuksiin tai tietoisiin valintoihin tms. Miehillä saattaa ylipäätään olla vähemmän äidinrakkaushormoneita. Jos rakkautta voi ja kehtaa arvioida määrällisesti, voi olla perusteltua sanoa, että isät rakastavat lapsiaan vähemmän. Ja sen lisäksi eri tavalla.

Pitäisi kysyä miheltä, mutta pelkään että se suuttuisi. On siis hyvin rakastava isä, mutta kieltämättä sille on todella helppoa järjestää itselleen omaa aikaa ilman lapsia, siinä missä minä koen sen hyvin vaikeaksi.

Jos kuvitellaan että mies olisi sairaalassa, verta vuotavana ja alapää rikki revittynä yhteisen lapsen synnytyksestä, kuinka monelle naiselle tulisi mieleen kerätä kaveriporukka kasaan ja lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ja silti miehet tekee tätä, joskus jopa niin että se verta vuotava nainen kokkaa tarjottavat ryyppäjäisiin.

Mies pystyy olla vaikka vastasyntyneestä erossa pari viikkoa jos on hyvä reissu tiedossa (joo joo ja tiedän että hyvä mies ei edes lähde noin vaan ja minun mieheni ei ainakaan pystyisi ja blaa blaa) mutta noin niinkuin kärjistäen - mies voi tosta vaan ottaa ja lähteä.

Tavallisesti nainen on synnytyksen jälkeen ensinnäkin fyysisesti aika hajalla, hormonitoiminta myllää ja sidottu lapseen imetyksen takia. Minusta todelliset syyt ovat siis ennen kaikkea fyysisiä.

Pitäisi varmaan vertailla lesbopareja ja heteropareja ja siltä pohjalta tehdä päätelmiä siitä, onko kyseessä enemmän sukupuoleen liittyvä asia vai siihen, että se, joka on lapsen kantanut, on fyysisistä syistä johtuen tiukemmin lapseen sidottu.

sanelee asiaa aika pitkälle. Eihän se mies ole ollut samanlaisessa yhteydessä vauvaan koko raskausaikana kuin äiti. Mun mielestä tuo on ihan luonnollista.



Ja ei, meillä ei ole mies viettänyt varpajaisia eikä ollut reissuilla kun meillä on ollut pieniä vauvoja.

Minulle on äitinä ja naisena todella helppo olla erossa lapsistani ihan synnytyssalista lähtien. En koskaan ole tuntenut olevani ns. kiinni lapsissa että en olisi voinut lähteä vaikka viikoksi pois kotoa. Enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä siitä että olen poissa, lapsilla on isä/mummo sinä aikana hoitamassa jotka osaa kyllä hommansa ihan hyvin. Tämä ei sitten tarkoita ettenkö rakastaisi omia lapsiani, en vaan oikeasti käsitä miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä etten ole niiden kanssa 24/7.

että kyse on siitä että se nainen huolehtii enemmän lapsesta! Mies ei pysty/saa olla niin paljon lapsen kanssa vert. äiti.



Lähipiirissä mies joka taannoin jäi heti lapsen syntyessä yksinhuoltajaksi, ja hän on "kuten nainen" lapsen kanssa. Ollut yksin vastuussa lapsesta ja lapsi on todella tärkeä hänelle.



Kun taas miettii "normaaliperheitä" missä isä ja äiti, niin yleensä se äiti on se joka lapsen hoitaa ja sanoo miehelle että hän tekee väärin kun vaihtaa vaippaa tai kylvettää lasta eri tavalla kun äiti... Vaikka siis ihan ok hommat tekisi, vain eri tavalla.



Minusta siis on ihan sama KUKA lasta hoitaa, mutta se joka on ENSISIJAISESTI lapsesta vastuussa =hänen on myös vaikeampi lapsesta olla erossa jne.

miehen biologinen tehtävä on siittää ja tuottaa niin paljon jälkeläisiä kuin mahdollista. Tämä ei onnistu, jos jokaisen perään jäädään itkemään. Naisen tehtävä taas on huolehtia niistä muutamasta synnyttämästään jälkeläisistä.

Olen tosissaan ruvennut pohtimaan tätä kun katson sekä omaa perhettäni että ystävä/tuttavaperheitä: lähes kaikissa naisen on vaikeampi lähteä omille menoilleen (syyllisyys), vaikeampi viedä päivähoitoon tai vaikka isovanhemmille yökylään ja nainen muutenkin ikävöi enemmän lapsiaan erossa ollessa.



Mies pystyy olla vaikka vastasyntyneestä erossa pari viikkoa jos on hyvä reissu tiedossa (joo joo "ja tiedän että hyvä mies ei edes lähde noin vaan ja minun mieheni ei ainakaan pystyisi ja blaa blaa) mutta noin niinkuin kärjistäen - mies voi tosta vaan ottaa ja lähteä.



Jos väitetään, että mies rakastaa ja välittää lapsista ihan yhtä paljon kuin nainenkin niin miten on sitten mahdollista että mies voi lähteä vaikka viikoksi reissuun mutta nainen ei? Onko se miehen rakastaminen erilaista? "



Yleensä se on nainen joka jää kotiin =ei työmatkoja, ei koulutksi ym. mihin pakko mennä.



+Minun tuntemistani naisista harva harrastaa kajia jossa on kisamatkoja (yksi jolla niitä on, pelaa jääkiekkoa) mutta moni mies pelaa jotain JOUKKUELAJIA kuten sählyä/jalkapalloa missä pelimatkoja.

+Naiset havemmin harrastavat sellaista mikä vaatii esim. viikonlopun poissaoloa, vert. esim. metsästys ja jooga.



On aika vaikea sanoa kun lapsi syntyy, että en enää tee työmatkoja, en enää lähde perinteiselle kalareissulle, en enää voi olla sählyjoukkueessa jne. jne. vert. on kokonaan poissa töistä kotihoidontuella tai jättää yhden jooga kerran väliin.

En ole ympäristössäni havainnut, että äideille tuottaisi mitään vaikeuksia olla erossa lapsistaan kahden ensimmäisen päivän jälkeen.



AP:n kuvaileman asetelman tuottaa tietysti breadwinner-asenne, joka korostuu, kun nainen jää kotiin hoitamaan lapsia. Tunnen kaksi lesboparia, ja heillä tilanne kärjistyy täysin samalla tavoin. Kyse on siis sosiaalisekonomisesta tilanteeen tuottamasta erosta, eikä siitä onko ihmisellä munat.

ansaita rahaa, silloin on mentävä myös työmatkoille. Yhtähyvin mies voisi olla kotona jos toinen toisi sen rahan.