eronnut ja vieläkin miettii tekikö oikein..

Tilanne siis se, että lapset 5- ja 6-vuotiaat ja avioro heidän isänsä kanssa vuosi sitten.



Tunteet lasten isään olivat kuolleet eikä suhdetta saatu elpymään yrityksistä ja lujista ponnisteluista huolimatta. Olimme vaan niin kovin erilaisia, halusimme eri asioita ja olin onneton.



Löysin uuden miehen. Hänen kanssa kemiat natsaa kuin unelma, mutta perhe-elämän yhdistäminen pelottaa ja mietityttää. Hän ei kuitenkaan voi rakastaa lapsiani niinkuin heidän isänsä voi. Kestää lasten kiukkua, kaverien vierailuja ja yökyläilyjä, murkkujen tunteen purkauksia jne.



Surenko turhaan ja liikaa, pitäisikö keskittyä vain nauttimiseen ja siihen, että miehestä voimaantuneena jaksan olla hyvä äiti myös lapsilleni. Vai palata suhteeseen lasten isän kanssa, niin että lapsilla ehjä perhe, mutta toisilleen vieraat ja sitä myöten yksinäiset ja onnettomat vanhemmat?