Mistä johtuu, jos ihminen ei uskalla olla onnellinen,vaikka
kaikki asiat ovat hyvin?
Tajusin juuri, ettei minulla vielä kertaakaan elämässäni ole ollut asiat niin hyvin kuin juuri nyt: Onnellinen avioliitto, terveet lapset, paljon hyviä ystäviä, vakaa taloudellinen tilanne ja kiinnostava osa-aikatyö.
Silti en uskalla nauttia tilanteesta. Pelkään koko ajan, että jos iloitsen liikaa, niin asiat kääntyvät heti huonompaan suuntaan.
Kommentit (7)
"yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen"
Onko näin?
pysty enää löytämään mitään järkeä koko uskonnosta, vaikka minulla on vahvasti kristillinen perhetausta.
Mutta minäkin olen surullinen siitä, että nykyään en osaa olla onnellinen tästä hyvästä ja turvatusta elämästäni.
En minä ennen tällaista ilmiötä itsessäni huomannut. Vaan kyllä osasin iloita pienistä asioista ja olin varsin tyytyväinen elämääni.
Nyt perheellistyttyäni kaikki vaan on alkanut tuntumaan raskaalta, eikä sellaista onnen tunnetta enää juuri koe, mikä ennen oli ihan tavallista.
ja tuttu on turvallista, vaikka se olisi kuinka kurjaa. Kun asiat ovatkin yhtäkkiä hyvin, se on tuntematon olotila ja siksi pelottava, onnellisuutta varten ei ole toimintamalleja. Psyykeltä kestää hetken tottua. Anna itsellesi aikaa, ja jos aika ei auta, terapian avulla voi etsiä syitä siihen miksi katastrofin odotus istuu niin sitkeässä.
Elämässäni on tosiaan ollut valtavia muutoksia, joiden myötä esim. taloudellinen tilanne on muuttunut täysin. Olen joskus huomannut haikeana muistelevani aikoja, jolloin minulla oli vielä oikeita haaveita, joihin silloin vain ei ollut varaa. Nyt olen pikkuhiljaa hankkinut kaiken sen, mistä ennen uneksin, mutta en ole sen onnellisempi. Tunnen joskus suorastaan häpeää elämäntilanteestani, koska en koe ansainneeni sitä millään.
on samaa vikaa ap:n kanssa.
Osittain olen pistännyt tämän sen piikkiin, että lasten myötä on alkanut vastuu painaa ihan eri tavalla kuin ennen, ja iän myötä on hävinnyt sellainen nuoruuden uho ja kuolemattomuuden tunne... On siis alkanut ymmärtää elämän rajallisuuden ja ennalta-arvaamattomuuden.
Mutta toki pitäisi silti osata nauttia! Ja oikeastaan juuri siksi.
Mutta miten..? Niin, sehän se oli ap:nkin kysymys.
joka aiheuttaa kontrollinhalua. Osin entisistä huonoista kokemuksista, joista ei syystä tai toisesta pääse yli. Luottamuksen puutteesta elämään.
Terve itsetuntoinen aikuinen uskaltaa nauttia elämästään eikä koko ajan pelkää pahinta.
Asiat menevät välillä huonompaan, välillä parempaan suuntaan. Osaan asioista voit vaikuttaa, osaan et. Mutta se, että jätät iloitsematta silloin kun ilon aihetta on, on hiukan surullista.