Pois töistä, kun lapsi sairas - syyllinen olo...
miksi näin? Aina kun joudun olemaan töistä pois lapsen tai vaikka omankin sairauden vuoksi, on kauhean syyllinen olo. Mietin kuinka muut joutuvat tekemään minunkin töitäni ja ovat nyrpeitä, kun palaan töihin. Vaikka oikeasti eivät ole, ja ovathan muutkin pois välillä. Muita samanlaisia?
Kommentit (17)
-aivan turhaan, lähes kaikki naiset ovat/ovat olleet pienten lasten äitejä joskus ja joutuneet itsekin olemaan poissa. Varmaan välillä vanhemmat voivat myös vuorotella.
...kahden lapsen äitinä joudun jatkuvasti olemaan pois töistä lasten takia. Molemmat vielä pieniä ja päiväkodissa ja kaikki taudit rämmitään läpi ja vielä itse sairastan päälle. Olen osaston ainoa äiti jolla pienet lapset joten sympatiaa on turha odotaa. Työt kaatuvat muiden pöydille, siitä ei pidetä. Puhuttelussa olen ollut usein sairaspoissaolojeni vuoksi. Tänään viimeksi jouduin jäämään kahdeksi päiväksi kuumeisen lapsen kanssa kotiin ja esimies sanoi suoraan päin naamaa "terveisiä perseestä"...
...kahden lapsen äitinä joudun jatkuvasti olemaan pois töistä lasten takia. Molemmat vielä pieniä ja päiväkodissa ja kaikki taudit rämmitään läpi ja vielä itse sairastan päälle. Olen osaston ainoa äiti jolla pienet lapset joten sympatiaa on turha odotaa. Työt kaatuvat muiden pöydille, siitä ei pidetä. Puhuttelussa olen ollut usein sairaspoissaolojeni vuoksi. Tänään viimeksi jouduin jäämään kahdeksi päiväksi kuumeisen lapsen kanssa kotiin ja esimies sanoi suoraan päin naamaa "terveisiä perseestä"...
Meillä vaan yksi lapsi mutta kun hän sairastaa usein minä jään kotiin. Mies tarvitsee jo ekasta päivästä lääkärintodistuksen. Itse saan olla kolme päivää omalla ilmoituksella. En ala raahaamaan flunssaista lasta lekuriin vaan sen takia, että mies saa todistuksen. Jos komen päivän jälkeen vielä tarvii jäädä kotiin niin sitten haetaan se todistus tai anoppi järjestää vapaata.
Itse saan aina töissä kuulla asiasta mutta annan takaisin samalla mitalla... kaikilla on oikeus olla pois.
lasten sairastaessa. Hänellä on työ, jossa joku toinen sijaistaa työvuoron. Eivät työkaverit varmaan kilju riemusta näin tehdessään. Itse olen lääkäri, joten jos olen poissa töistä, niin monelta potilaaltani peruuntuu vastaanottoajat. Ja työt on sitten suurimmaksi osaksi tehtävä joskus myöhemmin.
Toipilasvaiheessa olemme käyttäneet molempien työnantajien tarjoamaa sairaan lapsen hoitajapalvelua. Lapsemme ovat jo 4v ja 5v, joten vieraankin hoitajan kanssa ovat viihtyneet hyvin. Lapset ja me vanhemmatkin sairastimme tosi paljon viime vuonna, kun lapset aloittivat päivähoidon. Tämä toinen hoitovuosi on mennyt jo paljon paremmin.
Ymmärrän hyvin viestin aloittajan syyllisyydentunteen töistä poissa olemisesta. Minun esimieheni suhtautuu ymmärtäväisesti poissaoloihin. Mutta miehelleni oli esimies kuitannut, että eikö lasten äiti voisi välillä olla kotona...
on vaan sitä että ehdit hankkimaan hoitajan lapselle.
Sen verran sulla on ihan lain mukaan oikeus olla pois. Mitä sitten että joku tekee työsi -lapsesi on sairaana-
Mutta toi sairaslomaoikeus tulee nimenomaan siitä että hankit jostain hoitajan, voit mennä huomenna töihin jos saat järkättyä hoitajan.
Meillä on ainakin oikeus omalla ilmoituksella olla 3 päivää _hoitamassa_ omaa lasta, ei hankkimassa hoitajaa lapsille. Oletushan on, että lapsen oma vanhempi hoitaa lapsen ellei työnantaja tarjoa hoitajapalvelua. Yleensä kun lasten flunssat sun muut kestävät sen 3-7 päivää, ja vanhempien vuorotellessa hoitovuoroilla tuo onnistunee useimmilta.
Höpöhöpö nro 7. Ei kannata puhua asioista joista ei tiedä. Ainakin meidän TESsin mukaan saa olla kotona hoitamassa sairasta lasta.
että saa olla 3 palkallista päivää pois sairasta lasta hoitamassa. Ja eipä ole kukaan vielä napissut asiasta.
Meillä minä olen aina ensin pois lasten vuoksi ja jos sairaus jatkuu, niin sitten jää mies tai yritämme saada hoitoapua, mutta mahdollinen hoitaja asuu 250km päässä, joten aina se ei ole mahdollista eikä järkevääkään. Itse voisin ajatella käyttää työnantajan tarjoamaa hoitopalvelua isomman lapsemme kohdalla, mutta pienempi on sen verran varauksellinen, että häntä en vieraan hoidettavaksi jättäisi. Mutta enpä ole sitä vielä kokeillut, onneksi lapsemmekaan ei ole kovin paljoa sairastellut.
Mutta mitä tuohon syyllisyyteen tulee, niin itse tunsin sitä aikaisemmin, mutta jotenkin toisen lapsen jälkeen en ole enää vaivautunut syyllisyyttä tuntemaan tai oikeastaan sen jälkeen kun esimieheni tokaisi, kun harmittelin poissaoloani, että "sellaista se on pienten lasten kanssa, ei sille voi mitään".
Ja onpa tässä hiljattain ollut sellainenkin tilanne, että kaikki kolme sairastuivat jotakuinkin aivan peräkkäin. Meillä tes:in mukaan saa olla hoitamassa alle 10-vuotiasta lasta 4 työpäivää, eli jos lapsi sairastuu torstaina, voin olla pois torstain, perjantain, maanantain ja vielä tiistainkin täydellä palkalla per lapsi per sairaus... Mulla on onneksi työntantaja, jolla on itselläkin pieniä lapsia (mies), ja joka kerran kun olen jäänyt kotiin lapsia hoitamaan, hän on toivotellut vain "pikaista paranemista" eikä ole mitenkään antanut ymmärtää olevansa asiasta pottuuntunut, sillä mitäpä se mitenkään hyödyttäisi.
mutta asia on niin etten sairaanhoitajana voi mennä töihin yhtään kipeänä jo potilasturvallisuuden takia (erikoissairaanhoidon työ, jossa esim haavahoitoja yms hyvin kipeitä potilaita).
Poskiontelontulehdus on mulla.
Mutta silti on morkkis.
On mälsää olla suomalainen.
Siis vaikka koskaan en ole turhaan ollut pois ja jos töissä on ollut paha tilanne, mies on jäänyt hoitamaan tai olen pyytänyt jopa äitini pitkän matkan takaa hoitamaan. Myös anoppia käytetään.
Tosi sairasta lasta en vain voi anopin kanssa jättää, kun on hiukan "kädetön", mutta toipilaan kanssa pärjää jo hyvin.
Nyt kuitenkin vittuunnuin todella pahasti esimieheeni ja tästä lähtien jään joka kerta itse hoitamaan lasta ja ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Ja jäänkin helposti.
Ärsyttää vaan, että 10v olen sumplinut ja järkkäillyt ja tuntenu huonoa omaatuntoa ja loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä. Minkäänlaista kiitosta en ole saanut edes järkevien työtehtävien muodossa.
mutta minulle tulee aina teistä syyllistyjistä mieleen, että onko työ teille tärkeämpi kuin omat lapsenne?? Jos ei, niin miksi tunnette syyllistyyttä?
En ymmärrä logiikkaanne. Jos oma lapsi on tärkein ja hän sairastuu, niin totta kai äiti tai isä jää hoitamaan häntä kotiin. Se on vanhemman oikeus (ja velvollisuus), josta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä hetkeäkään.
Olemme liiann tunnollisia kaikkia kohtaan!
Siivoa kaappeja, pese ikkunoita tms, jos se helpottaisi. Siis silloin kun lapsi on kipeä. :)
ja nyt lapsella alkaa oireita tulla, tänään vielä meni kouluun (mulla viimeinen saikkupäivä) ja pelkään että sairastuu niin, että joudun huomenna jäämään vieläkin töistä pois lapsen takia. Yleensä mies ollut pois, mä lapsen takia ehkä yhden päivän yhteensä, mutta huomenna mies ei voi töistä olla pois (tärkeä palaveri). Olen ihan kauhuissani jos joudun soittamaan töihin että en vieläkään tule, pähkäilin jo oman sairausloman jatkoa, että kehtaanko jäädä, vaikka kuume nousi uudestaan.
Ihana kun löytyi tämmönen ketju. Olen itse ollu lapsen kanssa kaksi päivää sairaslomalla vatsataudin vuoksi. Ja juuri kun ehdin ilmoittaa että tulen huomenna töihin kun tauti näytti helpottavan, niin lapsi oksensi taas. Ei auttanut kun laittaa viesti, etten huomennakaan pääse tulemaan. Hirveä syyllisyys asiasta, ja pelko mitä uudessa työssä poissaoloista ajatellaan. Turhaa, tiedän. Mutta silti. Helpotti kuitenkin, että muutkin ovat olleet samassa veneessä. :)
Mieti jos jotain sattuisi kun lapsi olisi muilla hoidossa?Antaisitko sitä anteeksi kun paiskisit vaan töitä ja lapsi vieraalla?
Itse olin samanlainen, en enää.
Työt kyllä odottaa!