Lue keskustelun säännöt.
Uskova: Miten suhtaudut uskonnottomuuteen?
10.03.2010 |
Onko teidän mielestä vaikea ymmärtää, että uskonnottomien ihmisten maailmankuvaan ei kuulu minkäänlaista jumalaa? Kyseenalaistatteko uskonnottoman moraalin?
Kommentit (39)
Suurin osa Suomen ihmisistä elää ilman Jumalaa, olivat sitten uskonnollisia tai uskonnottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huomannut, että siinä oli sellainen ehto vastaamiselle.
t. Ateisti 2
että uskontoja pidetään itsestäänselvyytenä. On helpompi mieltää joku eriuskoiseksi kuin täysin uskonnottomaksi. Olenko väärässä?
en ihan usko siihen, että on olemassa ihminen, jonka maailmankuvaa ei kuulu minkäänlaista jumalaa. Vanha sanonta kuuluu, ettei putoavassa lentokoneessa ole ateisteja. Eli väitän, että kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin 99 % ateisteista rukoilee.
En kyseenalaista uskonnottaman moraalia suoralta kädeltä. Ateisti voi pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin ihmisiin.
Mutta uskon uskovalla olevan astetta parempi moraali. Uskova voi myös pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin. Mutta hän uskoo, että Jumala näkee koko ajan. Siksi hänen moraalinsa kestää hitusen paremmin, kun ihmiset eivät ole näkemässä.
Yleisellä tasolla suhtaudun uskonnottomuuteen...hmmmm.... säälivästi, mikäli tämä on oikea sana.
Usko antaa elämälle neljännen ulottuvuuden. Ilman uskoa elämä on kapeampi ja minusta on "säälittävää", että jonkun elämä on kapea. Verrannollisesti: ihmisessä on ruumis, henki ja sielu. Jos ihmistä tutkii vain ruumiin ja näkyvän kautta, jää paaaaljon piiloon, ihmisestä näkee vain osan. Samaan tapaan maailmasta jää puuttumaan paljon nyansseja, ettei näe "henkimaailman" juttuja.
Suurin osa ympärilläni pyörivistä ihmisistä on uskonnottomia. Ihan mukavia he ovat, hyviä kavereitakin, eli ei minulla mitään erityistä "suhtautumista" ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fanaattinen uusateistinen käännytystyö ja suvaitsemattomuus toisin ajattelevia kohtaan, johon nykyään uskonnottomien taholta usein törmää, on tietysti rasittavaa, mutta länsimaiseen yhteiskuntaan nyt vain kuuluu se, että uskostaan saa vapaasti vouhkata, joten se oikeus koskee toki ateistejakin. Kyllä hekin joskus tajuavat, että tuollainen käännytystapa ei ole kovin tehokas.
joten oletettavasti joltakin muultakin voisi olla. Ihmettelen lähinnä miten he voivat elää ajatellen, ettei ole ketään, joka tätä koko maapalloa pyörittää. En pysty käsittämään, että joidenkin mielestä maailmankaikkeus on oikeasti voinut syntyä tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnottomia on monenlaisia eivätkä he muodosta yhtenäistä joukkoa. Vastaan siis vain itseni puolesta.
Minun on vaikea kuvitella, että rukoilisin tiukassa paikassa. Eikö rukous ole jonkinlainen opittu tapa? Miksi se yhtäkkiä tulisi noin vain itsestään, vaikka en ole koskaan tottunut rukoilemaan? Apua voi yrittää pyytää muutenkin ja muilta tahoilta, samoin kuin ilmaista omaa epätoivoaan.
Yritän elää mahdollisimman hyvin. Uskonnoton ei voi pyytää syntejä anteeksi, vaan on yritettävä elää koko ajan niin hyvin kuin osaa. En myös voi nähdä maailman pahuutta osana Jumalan suurta suunnitelmaa tai Saatanan syynä. Globaalissa maailmassa valintamme vaikuttavat myös esimerkiksi kehitysmaiden ihmisten elämään. Jokainen ihminen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan ja esimerkillään - tehdä oman osansa, että maailmasta tulisi parempi paikka kaikille ihmisille.
Halu elää hyvin ja oikein on luonnollinen ihmiselle, joka on itse saanut riittävän paljon hyvää lapsesta lähtien. Tarkoitan hyvällä esimerkiksi turvallista lapsuutta, rakkautta, läheisyyttä ja mahdollisuutta kuulla, nähdä ja keskustella avoimesti. Kun ihminen toimii hyvin toista ihmistä kohtaan, tekee se myös ihmisen itsensä onnelliseksi. Hyviin tekoihin ei siis tarvita ihmisten tai jumalien silmiä. Koen, että sekulaari humanismi on aina ollut minun juttuni, vaikka varsinaisesti löysinkin sen vasta jokin aika sitten.
En tiedä, mitä tarkoitat henkimaailman jutuilla. Nautin esimerkiksi luonnon kauneudesta, hyvästä kirjallisuudesta, tunnelmallisista kynttilöistä, puhuttelevasta musiikista tai koskettavasta teatteriesityksestä. Pidän rikkautena ihmisten mahdollisuutta kokea erilaisia tunteita. Ovatko nämä henkimaailman juttuja?
en ihan usko siihen, että on olemassa ihminen, jonka maailmankuvaa ei kuulu minkäänlaista jumalaa. Vanha sanonta kuuluu, ettei putoavassa lentokoneessa ole ateisteja. Eli väitän, että kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin 99 % ateisteista rukoilee.
En kyseenalaista uskonnottaman moraalia suoralta kädeltä. Ateisti voi pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin ihmisiin.
Mutta uskon uskovalla olevan astetta parempi moraali. Uskova voi myös pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin. Mutta hän uskoo, että Jumala näkee koko ajan. Siksi hänen moraalinsa kestää hitusen paremmin, kun ihmiset eivät ole näkemässä.Yleisellä tasolla suhtaudun uskonnottomuuteen...hmmmm.... säälivästi, mikäli tämä on oikea sana.
Usko antaa elämälle neljännen ulottuvuuden. Ilman uskoa elämä on kapeampi ja minusta on "säälittävää", että jonkun elämä on kapea. Verrannollisesti: ihmisessä on ruumis, henki ja sielu. Jos ihmistä tutkii vain ruumiin ja näkyvän kautta, jää paaaaljon piiloon, ihmisestä näkee vain osan. Samaan tapaan maailmasta jää puuttumaan paljon nyansseja, ettei näe "henkimaailman" juttuja.Suurin osa ympärilläni pyörivistä ihmisistä on uskonnottomia. Ihan mukavia he ovat, hyviä kavereitakin, eli ei minulla mitään erityistä "suhtautumista" ole.
ja siitä että olet luopunut järkesi käytöstä. Mitäpä sitä sellaisen kanssa jatkaa keskustelua...
Eli väitän, että kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin 99 % ateisteista rukoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tieteen teorioihin kuin Jumalan luomiseen. Mistä Jumala on mielestäsi syntynyt tai tullut?
Ihmettelen lähinnä miten he voivat elää ajatellen, ettei ole ketään, joka tätä koko maapalloa pyörittää. En pysty käsittämään, että joidenkin mielestä maailmankaikkeus on oikeasti voinut syntyä tyhjästä.
Se johtuu vain siitä, että itselleni Jumalan/jumaluuden täydellinen puuttuminen on niin vieras asia.
Oikeastaan ajattelen, että me kaikki olemme viime kädessä uskon varassa - uskomme joko jonkinlaiseen Jumalaan tai sitten uskomme, ettei sellaista ole. Absoluuttista tietoa asiasta ei ole kenelläkään.
Uskonnottoman moraalia en kyseenalaista mitenkään. Eli moraali voi olla ihmisellä kohdillaan tai vinksallaan täysin riippumatta siitä, onko hän uskovainen vai uskonnoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ihan usko siihen, että on olemassa ihminen, jonka maailmankuvaa ei kuulu minkäänlaista jumalaa. Vanha sanonta kuuluu, ettei putoavassa lentokoneessa ole ateisteja. Eli väitän, että kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin 99 % ateisteista rukoilee.
En kyseenalaista uskonnottaman moraalia suoralta kädeltä. Ateisti voi pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin ihmisiin.
Mutta uskon uskovalla olevan astetta parempi moraali. Uskova voi myös pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin. Mutta hän uskoo, että Jumala näkee koko ajan. Siksi hänen moraalinsa kestää hitusen paremmin, kun ihmiset eivät ole näkemässä.Yleisellä tasolla suhtaudun uskonnottomuuteen...hmmmm.... säälivästi, mikäli tämä on oikea sana.
Usko antaa elämälle neljännen ulottuvuuden. Ilman uskoa elämä on kapeampi ja minusta on "säälittävää", että jonkun elämä on kapea. Verrannollisesti: ihmisessä on ruumis, henki ja sielu. Jos ihmistä tutkii vain ruumiin ja näkyvän kautta, jää paaaaljon piiloon, ihmisestä näkee vain osan. Samaan tapaan maailmasta jää puuttumaan paljon nyansseja, ettei näe "henkimaailman" juttuja.Suurin osa ympärilläni pyörivistä ihmisistä on uskonnottomia. Ihan mukavia he ovat, hyviä kavereitakin, eli ei minulla mitään erityistä "suhtautumista" ole.
Meinasin itse ruveta vastaamaan, mutta tässähän ajatukseni jo tulivatkin, ja luultavasti paljon taitavammin koottuna kuin mitä itse olisin saanut aikaan.
eihän uskonnottomuus ole ollenkaan sama asia kuin ateismi. Ateistihan uskoo, ettei mitään jumalaa ole kieltämällä sen. Uskonnottomalle jumalan olemassaolo tai olemassaolottomuus on täysin merkityksetön kysymys.
En mäkään koe olevani moraaliton ihminen. Jopa siis ihan psykatesteissä olen saanut arvioksi, että vahva oikeudenmukaisuuden taju ja itsekin niin ajattelen. Jos sitten ajattelee jotain kymmentä käskyä, niin vaikeahan niistä on kovin eri mieltä olla. Nehän ovat tavallaan ihan uskontoriippumattomia. Kaikissa kulttuureissa on hyvin paljon samoja piirteitä.
Omalla elämänkokemuksella olen ollut aika pahoissa paikoissa. Mun lapsista on yksi kuollut, enkä silloin enkä senkään jälkeen ole rukoillut. Kai mä sen olisin tehnyt jos olisin siitä kokenut jotain lohtua saavani tai se olisi jotenkin tuntunut auttavan. En osaa ajatella kuollutta lastani taivaassa, se ei oikein tarkoita mulle mitään. Mä ajattelen niin, että kuolleesta lapsesta on jäänyt jäljelle rakkaus. En siis ajattele kohtaavani häntä toisessa elämässä tai todellisuudessa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti jatkaa vielä, että taas monien uskovien oikeudentajuun ja moraaliin on vaikea luottaa, riippumatta uskonnosta. On niin paljon uskonsotia ja kovin tuomitsevia asenteita toisten elämäntapavalintoja kohtaan.
Yhtenä pahimpana esimerkkinä mun mielestä on just toi naispappeus. Jos naispappeus on laillista ja kirkon omien sääntöjen mukaan sopivaa, niin miten joku kirkon jäsen voi ottaa sen lyömäaseeksi toista vastaan ja vielä niin, että sekin suvaitaan. Voi siis ihan kirkon johdon ainakin passiivisella suostumuksella avoimesti diskriminoida toisia uskovia. Miten tuo voi olla mitenkään moraaalista kenenkään kannalta?
Ymmärrän, että on uskonnottomia ihmisiä, sillä lapsuudenkotinikin oli jokseenkin uskonnoton. Jumala on asettanut jokaisen ihmisen sydämeen lakinsa eli omatunnon. Kyllä uskonnoton ihminenkin tuntee, mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikilla ihmisillä on omatunto. (tosin se voi olla paatunut, mutta kuitenkin). Lähinnä ajattelen, että uskonnottomat eivät tiedä eivätkä tajua, mistä jäävät paitsi. Siksi tunnen sääliä heitä kohtaan. En tarkoita tässä, että haluaisin asettua tässä heidän yläpuolelleen. En minä ole ketään ihmistä parempi.
en ihan usko siihen, että on olemassa ihminen, jonka maailmankuvaa ei kuulu minkäänlaista jumalaa. Vanha sanonta kuuluu, ettei putoavassa lentokoneessa ole ateisteja. Eli väitän, että kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin 99 % ateisteista rukoilee.
En kyseenalaista uskonnottaman moraalia suoralta kädeltä. Ateisti voi pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin ihmisiin.
Mutta uskon uskovalla olevan astetta parempi moraali. Uskova voi myös pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin. Mutta hän uskoo, että Jumala näkee koko ajan. Siksi hänen moraalinsa kestää hitusen paremmin, kun ihmiset eivät ole näkemässä.Yleisellä tasolla suhtaudun uskonnottomuuteen...hmmmm.... säälivästi, mikäli tämä on oikea sana.
Usko antaa elämälle neljännen ulottuvuuden. Ilman uskoa elämä on kapeampi ja minusta on "säälittävää", että jonkun elämä on kapea. Verrannollisesti: ihmisessä on ruumis, henki ja sielu. Jos ihmistä tutkii vain ruumiin ja näkyvän kautta, jää paaaaljon piiloon, ihmisestä näkee vain osan. Samaan tapaan maailmasta jää puuttumaan paljon nyansseja, ettei näe "henkimaailman" juttuja.Suurin osa ympärilläni pyörivistä ihmisistä on uskonnottomia. Ihan mukavia he ovat, hyviä kavereitakin, eli ei minulla mitään erityistä "suhtautumista" ole.
Meinasin itse ruveta vastaamaan, mutta tässähän ajatukseni jo tulivatkin, ja luultavasti paljon taitavammin koottuna kuin mitä itse olisin saanut aikaan.
en ihan usko siihen, että on olemassa ihminen, jonka maailmankuvaa ei kuulu minkäänlaista jumalaa. Vanha sanonta kuuluu, ettei putoavassa lentokoneessa ole ateisteja. Eli väitän, että kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin 99 % ateisteista rukoilee.
En kyseenalaista uskonnottaman moraalia suoralta kädeltä. Ateisti voi pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin ihmisiin.
Mutta uskon uskovalla olevan astetta parempi moraali. Uskova voi myös pitää moraaliaan yllä suhteessa toisiin. Mutta hän uskoo, että Jumala näkee koko ajan. Siksi hänen moraalinsa kestää hitusen paremmin, kun ihmiset eivät ole näkemässä.Yleisellä tasolla suhtaudun uskonnottomuuteen...hmmmm.... säälivästi, mikäli tämä on oikea sana.
Usko antaa elämälle neljännen ulottuvuuden. Ilman uskoa elämä on kapeampi ja minusta on "säälittävää", että jonkun elämä on kapea. Verrannollisesti: ihmisessä on ruumis, henki ja sielu. Jos ihmistä tutkii vain ruumiin ja näkyvän kautta, jää paaaaljon piiloon, ihmisestä näkee vain osan. Samaan tapaan maailmasta jää puuttumaan paljon nyansseja, ettei näe "henkimaailman" juttuja.Suurin osa ympärilläni pyörivistä ihmisistä on uskonnottomia. Ihan mukavia he ovat, hyviä kavereitakin, eli ei minulla mitään erityistä "suhtautumista" ole.
Meinasin itse ruveta vastaamaan, mutta tässähän ajatukseni jo tulivatkin, ja luultavasti paljon taitavammin koottuna kuin mitä itse olisin saanut aikaan.
Ymmärrän, että on uskonnottomia ihmisiä, sillä lapsuudenkotinikin oli jokseenkin uskonnoton. Jumala on asettanut jokaisen ihmisen sydämeen lakinsa eli omatunnon. Kyllä uskonnoton ihminenkin tuntee, mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikilla ihmisillä on omatunto. (tosin se voi olla paatunut, mutta kuitenkin). Lähinnä ajattelen, että uskonnottomat eivät tiedä eivätkä tajua, mistä jäävät paitsi. Siksi tunnen sääliä heitä kohtaan. En tarkoita tässä, että haluaisin asettua tässä heidän yläpuolelleen. En minä ole ketään ihmistä parempi.
Olen uskonnoton ja koen eläväni todella täyttä ja rikasta elämää. Esimerkiksi lapseni, mieheni, toiset ihmiset, luonnon kauneus, hyvä ruoka, taide ja elämä itsessään antavat minulle enemmän kuin voisin ikinä toivoa. Erityisen tärkeää minulle on erilaisten ihmisten kohtaaminen. En osaa ajatella, mitä voisin tämän kaiken lisäksi saada jostakin uskonnosta. En siis osaa kadehtia uskovaa :)
Usko on henkilökohtainen, enkä mä voi täten vaatia sitä omiltakaan lapsilta, että sun nyt vaan on uskottava! Meillä se kuuluu arkeen, ja lapset saavat siis uskonnollisen kasvatuksen, mutta ei se heitä mihinkään velvoita.
Jos ei usko, niin ei usko. Mutta uskon että uskonnottomat ajattelevat meistä ties mitä.
Usko on henkilökohtainen, enkä mä voi täten vaatia sitä omiltakaan lapsilta, että sun nyt vaan on uskottava! Meillä se kuuluu arkeen, ja lapset saavat siis uskonnollisen kasvatuksen, mutta ei se heitä mihinkään velvoita.
Jos ei usko, niin ei usko. Mutta uskon että uskonnottomat ajattelevat meistä ties mitä.
Avoin keskustelu saattaisi auttaa. Olen uskonnoton, ja toki usko jollakin tavalla ihmetyttää minua, koska en itse pysty sellaista kokemaan. Kunnioitan kuitenkin uskovien vakaumusta ja mielelläni kuulen toisen uskosta ja uskonnosta lisää. Uskoisin, että dialogista olisi paljon hyötyä meille kaikille.
uskottomuuteen.