Hölmöä orastavaa halua vielä neljänteen lapseen 37v:na?

Mikä ihme vaivaa? Viime päivinä olen miettinyt että jos sittenkin olisi kiva vielä yksi lapsi, mutta ehkä sitten yritys ennen kun nuorinkin menisi kouluun.



Meillä nyt 10v, 8v ja 5v lapset ja elämä ihanan täyteläistä ja toisaalta helppoa. Juuri sen jonkun ajan kuluttua olisi vielä vapaampaa. Kaipaan omia menojakin ja vihdoinkin olen päässyt aloittamaan harrastamisenkin edes joskus. Isompien lastan harrastukset vie jonkin verran aikaa joten vauvan kanssa oletan että meidän vanhempien harrastukset jäisivät minimiin.



Rakastan miestäni ja haaveilen vielä siitä yhteisestä ajasta ja vapaudesta hänekin kanssaan. Toisaalta pelkään että miehen kanssa kaksin olisi tylsää ja hitusen tyhjää. Rakastan menoa ja touhua ja perhettä ympärilläni. Olin hitusen jo hukassa kun mies oli lasten kanssa yön yli reissussa ja minä yksin kotona- tunsin oloni turhaksi. Tämä havahdutti!



Nyt jo joskus mietityttää mitä kun lapset kasvavat ja suuntaavaat entistä enemmän pois kotoa. Isompien lasten kanssa on toisaalta kiva mennä ja olla itsekin, heistäkin on moneen asiaan seuraa. Mielelläni käyn lapsen kanssa ostoksilla tai laskettelemassa tai vaikka vain tuijotan telkkaa tai harjotellaan läksyjä.



Jotenkin mietityttää että jos haluaisin sittenkin vielä sen yhden lapsen. Haluan elää perheen ympäröimänä. Silti mietityttää miten se aika vielä riittäisi riittävästi kaikille lapsille? Kuinka paljon se olisi isommilta lapsilta pois kun vauva veisi paljon aina toista vanhempaa? Taloudellisesti tekisi taas useamman vuoden kotona olo hitusen loven tuloihin, mutta toisaalta auto ja talo riittäisi hyvin vielä yhteen lapseen.



Ja myönnän että vauva-aika on toisaalta rankka ja en sitä kaipaa niinkään. Mutta kaipaisin sitä lasta. En kuitenkaan vielä ole ihan hurahtanut, nyt vain mietin. Kotona olo voisi hitusen jo tuntua siltä että seinät kaatuu päälle, varsinkin jos pidempään olisi. Toisaalta en halua laittaa ihan pientä lasta hoitoon.



Jos vauva vielä tulisi, niin sitten aloitettaisiin taas tuo vauvassa-taaperossa kiinni olo ja päiväkotielämä sen jälkeen uudestaan. Jaksaisiko sitä yrittää laittaa omia tarpeitaan taas hitusen aikaa sivuun ja myöhemmin lomitella miehen kanssa työaikaa ettei lapselle tulisi liian pitkiä työpäiviä.



Onko ihan pölhiä ajatuksia? Miten teillä muilla onko vastaavia elämäntilanteita?