Oletko koskaan nähnyt esim kaupan myyjän itkevän

nuorena kaupan kassaneitinä ollessani. Mun silloinen jätkäkaveri oli just käynyt ostamassa jotain ja lähti siitä sitten reissun päälle. Tuli kamala ikävä, kun tiesin etten näe johonkin aikaan. Kyyneleet silmissä siinä hymyilin jonon seuraavalle asiakkaalle.;)

en ole nähnyt, mutta ollessani torimyyjänä sain jonkun loppuunpalamiskohtauksen ja itkin ainakin kaksi tuntia. Yritin pari kertaa mennä rauhoittumaan vessaan, mutta koska olin ainoa paikalla vahtimassa kojua, en voinut olla siellä tarpeeksi kauan. Niinpä sitten myin ihmisille juttuja ja vaikutin siltä kuin perheeni olisi juuri kuollut tuskallisesti ja olisin saanut tietää sairastavani parantumatonta syöpää.

Olen kerran ostanut hautajaisvaatteita niin, että myyjäkin otti osaa suruun, niin että itku tuli häneltäkin.

Olin silloin töissä erään automarketin kassalla. Viereisellä kassalla myyjä teki pienen virheen, sellaisen minkä siinä heti pystyi korjaamaan, eikä siitä sen kummempaa seurausta ollut kuin asiakas joutui olemaan ehkä 3min pitempään ennenkuin pääsi lähtemään. No tämä asiakas vittuili työkaverilleni koko sen ajan mitä kuitin korjaamiseen meni aikaa. Siis todella törkeästi vittuili, syytti varkaaksi, tyhmäksi (ja nämä haukkumasanat lievimmästä päästä mitä sen ukon suusta pääsi). Työkaverini alkoi itkemään ja siinä samalla pyyteli anteeksi. Myöhemmin selvisi että työkaveri oli raskaana, joten se teki että alkoi itkemään. Mutta oli sen ukon kielenkäyttökin niin törkeätä että.. Ei uskois että fiksusti pukeutuva ja päällepäin fiksun näköinen ihminen saattaa niin törkeästi puhua. Jokainenhan meistä tekee virheitä...

Kiitin häntä hyvästä palvelusta ja hän liikuttui.

Itseni. Vaatekaupassa olen myyjänä ja tasan kerran tuli itku, asiakas käyttäytyi niin rumasti, huusi ja oli jotenkin valtavan vihainen asiasta, johon minä en edes voinut vaikuttaa.

Olin todella väsynyt ja alakuloinen muutenkin, ja sain erittäin kovat ja törkeät haukut asiakkaalta.. Syy oli ehkä aiheellinen, mutta asiakas käyttäytyi niin törkeästi, että en voinut itkulle mitään.

edelläni ollut asiakas haukkui myyjän niin täysin (asiasta, jolle myyjä ei voinut mitään, vaan asiakas itse oli tilanteeseen syyllinen).



Olisin sanonut vuorollani jotain lohduttavaa, mutta myyjä pyysi toiselta kassalta tuuraajan ja lähti jonnekin takahuoneeseen kyynelet valuen.

mutta itse olen itkenyt kassalla työskennellessäni. Olin saanut edellisenä päivänä tappouhkauksen asiakkaan toimesta ja olin pelosta kankeana siinä kassalla ja jotenkin vaan odotin koko ajan että se hullu tulee tappamaan mut. Sit yks asiakas erehty sanomaan että "yleensä sä oot ilosempi" tjs. Sillon tuli itku. Onneks oli kotiin lähtemässä oleva työkaveri siinä jonossa parin asiakkaan päässä niin se sit ohjas kiltisti perässä tulleet asiakkaat toiselle kassalle joten mä pääsin takahuoneeseen rauhottamaan itteni. Tosin en enää sinä päivänä enää töitä kyenny tekemään.

Yläasteen ruotsinopettaja alkoi itkeä oppilaiden riehumisen ja kiusaamisen takia, ihan kuten tuossa yhdellä aiemmallakin vastaajalla.



Itse olin ekassa työpaikassani erään huoltoasema-ravintolan kassalla. Paikassa oli avajaiset ja kymmenittäin ihmisiä jonottamassa hullunhalpoja avajaisannoksia, tyyliin lehtipihvi ranskalaisilla 10 markkaa :D Näpyttelin tilauksia toisensa jälkeen koneeseen varmaan puolen tunnin ajan. Sitten kokki kurkkasi ovelta ja kysyi, eikö kukaan oikasti tilaa mitään ruokaa? Tajusin, että en ollut kertaakaan painanut koneesta namiskaa jolla annosmyynti siirtyy keittiöön ja tulostuu tilaukseksi. Samassa kassalla oli sankka joukko ihmisiä huutamassa "missä ruuat viipyy". Kokki huusi mulle, kymmenet asiakkaat huusivat mulle, paikan omistaja nousi kolostaan sättimään mua.. Minä 17v pikkulikka seisoin siinä tuomittavana ja itkin valtoimenaan :D



Nyt tuo naurattaa, mutta sain siitä pitkäksi aikaa niin pahat traumat etten suostunut kassatyöhön ollenkaan, halusin vain siivota pöytiä ja täyttää vitriiniä.... Pomo kyllä pyysi multa sittemmin anteeksi ja tunnusti itse tehneensä virheen siinä, että laittaa avajaisryysiksessä täydellisen keltanokan huolehtimaan kassasta :)

Olen alalla, joss asiakastapaamiset voi kestää ja niiden aikana voi keskustelut olla aika avoimia ja syvällisiä. Joskus sitten on silmät kastunut ja ääni värissyt, kun olen vähän myötäelänyt :-) (Ja siis ei ole hautauststo, vaan ihan tavallinen muu)



Sen verran vanha jo olen, että v-mäiset asiakkaat ei mua itketä, jos mokaan, vaikeempi on pidätellä naurua, että kuinka tyhmä sitä taas onnistuikin olemaan.

Vanhassa työpaikassani oli tällä kassojen päälliköllä (nainen) tapana käydä haukkumassa virheen tehnyt tai liian hidas tai mitä vaan kassa ihan siinä asiakkaiden nähden, tai pyytää toimistoon kassalta, haukkua ja uhkailla, ja lähettää takaisin kassalle. Yhden näin itkevän kassalla pomon häivyttyä, monet muut nieleskelivät itkua koko työpäivän. Oli neidillä jännä tapa olla auktoriteetti. On edelleen pomona siellä, onnea vaan niille hänen alaisilleen, jotka ottaa silmätikuksi.

kun sellainen vanhahko, hieman laitapuolenkulkijan näköinen mies mäkätti nuorelle kassatytölle. Taisi olla kyseessä herran maksukortin kelpaamattomuus ja tyttö rassukka yritti sitä monet kerrat saada läpi, mutta lopulta ei voinut sanoa muuta kuin ettei toimi.



Onneksi tytön avuksi meni vanhempi työntekijä, joka sai miehen poistumaan. Tyttö rassukka pyyhki silmiään ja mulla oli sen puolesta tosi paha olo pitkän aikaa.

siis miten itkettää lääkäreitä? Valittamalla jotenkin erityisen surkeasti vai mitä?

6-luokkalaisten opettajalla on vaikea pitää tunteitaan kurissa.

Itsekin olen aikamoinen itkijä kaikissa tilanteissa...

Olen itkenyt itse asiakkaan kanssa. Tuntematon ihminen minulle, tuli lääkäristä ja tuli hakemaan lääkkeitä. Hänelle oli annettu muutama viikko-kuukausi elinaikaa. Olin ensimmäinen ihminen, jolle hän kertoi.



Pari kertaa asiakas on haukkunut ja mennyt niin henkilökohtaisuuksiin ja törkeyksiin, että olen nähnyt työkaverin itkevän.

olin nuorena tyttönä lastenvaateliikkeessä myyjänä, kun nainen tuli ostamaan kuolleelle vauvalleen hautajaisasua. kyynelehtien löysimme kauniin valkoisen puvun, jossa oli vaaleansininen rusetti. on kyllä jäänyt itselleni erittäin vahvasti mieleen, tapauksesta on kuitenkin jo 15 vuotta.

nopealla veneellä, oli kaksikerroksinen.



En älynyt miksi vene oli Tallinnasta tullessa myöhässä ja me matkustajat odottelimme.



Kai jossain oli jotain tietoakin, mutta en kiinnittänyt huomiota. Kun vihdoin pääsimme laivaan ymmärsin myöhästymiseen syyn. Oli valtavan kova tuuli, vesi tyrskysi ikkunoihin ja näytti kauhealta katsoa.



Ihmiset kertoivat että satamassa oli ollut tietoa lipun peruutuksesta, en ollut kuullut ja moni muukin matkusti. Vuosi oli 1998.



Jossain vaiheessa kuulin kun lapsia itki oksennuspaidat riisuttuna, äidit eivät pystyneet hoitamaan lapsiaan vaan yökkäsivät ja ulisivat..Oksennus haisi ja haju levisi. Ihmisillä oli oksennuspusseja jaettuna....





Takaisin tullessa meille jaettiin jo ovella oksennuspussit, laiva oli myöhässä ja lähti kohti Helsinkiä.



Isot miehet karjuivat yökkäämällä, lasit tai mikään ei pysynyt pöydillä ja kun olin menossa kysymään jotain laivan henkilökunnalta oli vain tyhjä tiski...sieltä alta kurkkasi nainen henkilökunnasta, joka itki ja pyyteli kovasti anteeksi, hän voi tosi huonosti ja ehkä pelkäsikin, pystyssä ei kukaan pysynyt, minä heiluin ja yritin pitää jostain kiinni.



Parempi oli kulkea konttamalla jos oli pakko...Kadutti kun tulikin lähdettyä. Ei ollut pieni myrsky, ja joku ihmetteli miksi laiva yleensä on lähtenyt tällaisessa myrskyssä, yleensä pienet jäävät lähtemättä näin kovalla tuulella ja myrskyllä.

Hieman aiemmin oli kaupanmyyjää uhkailtu useamman samaa porukkaa olevan asiakkaan toimesta. Loppuilta oli vartija ollut kaupassa ja poliisikin oli käynyt paikan päällä. Karua olla yksin iltavuorossa töissä.

Kevätruuhka myymälässä, mainos ilmestynyt ja puolet mainostetuista tuotteista suunnilleen puuttuivat, kamalasti uusia tuotteita joista ei ollut myyjillä tietoa, ihmiset huusivat ja haukkuivat naama punaisena (moni asiakas osaa todellakin olla erittäin huonosti käyttäytyviä), myyjät tietysti syntipukkeina...tätä kun oli kuunnellut puoli päivää ja yrittänyt parhaansa tehdä ja palvella asiakkaita, niin tuli vaan se viimeinen niitti ja purskahdin itkuun..toinen myyjä tuli apuun..kuulin vain kun miesasiakas nolona pyyteli anteeksi, ettei hän tarkoittanut pahaa. Eikä varmaan tarkoittanutkaan, oli vain se viimeinen pisara siinä tilanteessa ;)