Oletko koskaan kokenut
pettymyksen tunnetta vauvasi sukupuolesta? Joko kuultuasi sen etukäteen tai synnytyksessä.
En edes tiedä miksi pettyä, ei ole mitään perusteita edes sille miksi jommasta kummasta voisi pettyä?!
Itsekästä ja kamalaa,mutta olen tuntevinani hienoista pettymystä?! Kai se jokin alitajuinen odotus sitten asiasta oli ja tämä menee ohi ja on varmaan monellekin tuttua, "kuuluu asiaan".
Kielletty tunne, tiedän, ja tuomio tulee teiltä tyyliin: "et ansaitse lasta", "anna lapsi minulle", tunne vain on minulle totta ja en voi sille mitään! Mutta kertokaa jos jollain muulla on näitä kiellettyjä ajatuksia ollut. Ja kiva kuulla kokemuksia sitten, oliko "pettymys" turhaa jne.
Kommentit (9)
silloin kun kuulin lapsen sukupuolen, siihen asti kun lapsi oli noin parikuukautinen. En tiedä miksi oli näin, oikeasti sukupuoli ei merkinnyt minulle. Mutta en ole 9 vuoteen enää kokenut kertaakaan "pettmystä" asiasta. Jostain oudosta syystä alussa oli tälläinen fiilis. Seuraavakin lapsi samaa sukupuolta, eikä enää sitä fiilistä ollut.
Mistäköhän johtui.
kumpaa sukupuolta sinulla lapset on?
Esikoisen kohdalla kyllä. En halunnut tietää sukupuolta etukäteen, mutta toivoin poikaa, toki tiesin että tyttökin voi tulla, mutta toivoin poikaa ja mulla oli tunne että saan pojan. Tyttö syntyi ja kyllä mua "harmitti". Mutta siinä vaiheessa kun päästiin kotiin, olin jo ihan onneni kukkuloilla ja harmista ei tietokaan.
Sen pojankin sitten sain myöhemmin :)
koska lähes poikkeuksetta nämä "pettyneet" ovat poikien äitejä. En ole oikein ymmärtänyt että miksi juuri poikien äidit pettyvät.
en ole ap
kumpaa sukupuolta ap sinulle on tulossa?
no ei vitonen ainakaan ollut pikaan pettynyt!
en kerro sukupuolta koska sillä ei tässä ole merkitystä vaan sillä tunteella että pettyy. jos kerron sukupuolen tässä, alkaa kauhea taistelu ja minun pointtini ei ollut alkaa verrata tyttöjä ja poikia... vaan ihmetellä omaa tunnetta.
En edes kun sain tietää esikoisen olevan poika, olin iki onnellinen! Tulihan sitten onneksi seuraavaksi se "kaikkien naisten haluama tyttö"..
vaan minulla oli sellainen olo, että oma kehoni ei voi "osata" tuottaa poikaa, koska olen itse "tyttö". Olin siis aluksi aika varma, että odotan tyttöä. Kun asia selvisi ultrassa, tuntui käsittämättömältä, että sisälläni kasvoi poika. Mitenkään pettynyt en siihen ollut.
:/