työmarkkinoiden rakenteesta -kertokaapa joku viisaampi (ov)

"vanhaa rakennetta". Niistä ensimmäinen on se, että työtä ja uraa mitataan työajassa eikä työn tuloksissa , ts. normaalin virastotyöläisen on oltava paikalla klo 8-16 vaikka samat työt voisi ihan yhtä tuloksekkaasti tehdä esim klo 10-14 ja 21-22 -pääministerin ja puolueen puheenjohtajan taas on reissattava 24/7 ympäri maakuntia ja oltava samaan aikaan eduskunnassa, vaikka asiallisesti kaikki hommat voisi ihan hyvin hoitaa muutamassa tunnissa/päivä matkustamatta esim enempää kuin kerran kuussa.



Toinen vanha rakenne on se, että joka kerran kun kamaan tekstikappaleeseen yhdistetään sanat äiti ja työ, siitä tulee arvo"keskustelu" jossa kaikki huutavat toistensa päälle, eikä hyväksyttäviä valintoja yksinkertaisesti ole.

ei ole olemassa? siestaako tänne ollaan haluamassa?

joka eri tavalla kuluttavaa kuin perinteinen ruumiillinen työ. Ihmiset lähtevät positiivisin odotuksin työelämään, mutta osa väsyy jo muutamassa vuodessa.

että nykyajan työtahti on aivan liian kovaa ihmiselle. Ei ihmistä ole luotu olemaan poissa perheensä luota 7-17 (tai kauemminkin), elämään jotain elämää jossain työssä. Elämähän on sitä että elää sen perheensä (tai ystäviensä yms.) kanssa. Elämä on muutakin kuin työtä!! Tottakai elämässä pitää työtäkin olla, mutta pitääkö sen olla niin uuvuttavaa kuin se on nykyään?



Moni entinen työkaverini on sanonut että vielä 80-luvulla silloisessa työpaikassani oli mukava olla töissä. Oli aikaa myös keskustella, vaikkapa kysästä työtoverilta miten hän voi. Nykyään ei siihen ole mahdollisuutta. Työaika 8-16 ei riitä mihinkään.



Tottakai ennen vanhaan oli myös erilaista. IHmiset olivat töissä kotona, se on mielestäni luonnollisempaa ihmiselle. Nykyään lapsetkin laitoksessa aamusta iltaan, erossa vanhemmistaan ja sukulaisistaan. Ei ole normaalia ollenkaan.

on jo alle 4-kymppisenä aivan tympiintynyt työelämään. Työtä pitäisi painaa enemmän kuin aikaa olisi. Eräskin taloushallinnossa oleva tuttavani kertoo että joka päivä on huono omatunto kun hän lähtee töistä klo 17... Aina ei ehdi edes silloin lähteä. Yksi lapsi heillä on ja isä yleensä sitten hakee pojan kerhosta vähän ennen viittä. Usein tämä naishenkilö on siis myöhään iltaisinkin töissä. MIetin usein häntä. Uusi talo heillä on mutta mietin että mitä iloa siitäkin kun hän ei koskaan ole kotona? Entä lapsi? Ehtiikö olla lapsen kanssa yhtään? Joo, klo 18-20 iltaisin ja ehkä vähän viikonloppuisin.



Hän sanookin jatkuvasti etsivänsä töitä muualta. En ihmettele. Tai sitten on kohta burn-outin partaalla.

sitten käytännössä toteutuu? kun musta se kuulostaa ihan mahdottomalta.

kun tämmösiä kyselet

kun tämmösiä kyselet

eli nuoret etsii työmarkkinoilta jotain mitä ei ole olemassa? siestaako tänne ollaan haluamassa?

Ei ole mitenkään mahdotonta alkaa mitata tuloksia työajan sijasta. Ainoa, mitä siinä vaaditaan on, että luovutaan ensin lähtökohtaisesta epäluulosta työntekijää kohtaan ("se laiskottelee kuitenkin"-ajatuksesta) ja sitten siitä ajatuksesta, että työntekijästä pitäisi saada aina vain enemmän ja enemmän irti sen sijasta, että sovittaisiin, mitkä työtekijän tavoitteet ovat ja oltaisiin tyytyväisiä, kun ne tulevat täytetyiksi. Jos sitten työntekijällä riittää paukkuja ja intoa ja aikaa ja kykyä enempään, siitä voidaan sopia uudestaan ja korvauksesta myös. Ei ole mitenkään tarpeellista pitää työntekijää kokoajan valvovan katseen alla siltä varalta, että johonkin jäisi joku luppohetki, josta voisi saada irti vielä muutaman selkänahanpalasen.

Kyse on siis siitä, että me nykyajan aivotyöläiset haluamme myydä työsuorituksia, emme aikaamme.

no kertokaapa vielä miten tää rakenteen muutos sitten käytännössä toteutuu? kun musta se kuulostaa ihan mahdottomalta.

Ensimmäinen askel on, että aletaan noudattaa voimassaolevaa työaikalakia joka määrää vuotuisten ylitöiden maksimiksi 250 tuntia. Toinen askel on että aletaan noudattaa työaikakirjanpidosta annettuja määräyksiä.