Muita alkuraskauden väsyttämiä?

kun odotin kolmosta mä ajattelin että jos tämä menee kesken musta ei ole tähän uudelleen. Olin niin väsynyt ja pahoinvoiva. Eikä raskaus muutenkaan ollut helppo. Ei mitään todella vakavaa mutta mun olo oli ihan paska suoraansanottuna,en nauttinut tippaakaan koko raskaudesta. Sitten sain ihanan vastasyntyneen tyttäreni ihoa vasten ja ajattelin heti että mä haluan lisää..

Eli tässä ollaan ja siksi harmittaa se että välillä tunnen olevani vankina omassa ruumiissani.Haluaisin niin nauttia olostani ja tästä viimeisestä raskaudestani.

Koitetaan,vaikka ei aina helppoa olekaan. Just kävin oksentamassa,minä joka inhoan ajatustakin:) Totesin et se ajatus on kamalampi,ainakin tuli parempi olo,hetkeks. Vaikka joka kerta olen ihan tuskanhiessä ja kädet tärisee kun tuon riitin joudun suorittaa:))ap

Väsymys oli jotain ihan järkyttävää, sellaista kaikennielevää. Eikä nukkuminen auttanut, sen jälkee oli ihan yhtä väsynyt. Joskus tuntui että nukahtaa pystyyn vaikka kaupassa tai että sydän vain pysähtyy väsymyksestä. Jouduin jopa muutamaksi päiväksi saikulle kun mistään ei tullut mitään ja päälle iski vielä migreeni.



Ja sitten kaikki sanoivat että odotapa vain kun se vauva syntyy, sittenpä sinua vasta väsyttää. Pitää todeta että ei väsytä. Tai siis tietenkin joskus väsyttää aivan sairaasti, mutta ne väsymykset lähtevät nukkumalla, jo pieni torkkuminenkin auttaa. Tuohon raskausväsymykseen auttoi vain aika, alkoi loppua joskus rv 12 tienoilla.

Muistan hyvin sen alkuraskauden väsymymksen. Nukuin 12 h yössä ja 3-4 tunnin päikkäreitä ja olo oli ihan riutunut. Tuntui kuin olisi jotain unilääkkeitä napsinut. En vaan pysynyt hereillä.

Nyt meillä yritetään toista ja pelottaa, että mitäs jos olen taas yhtä väsynyt. Nyt kun tässä olisi tämä 2v. hoidettavana. Onneksi nukkuu vielä päikkäreitä.

Tuntui, ettei jaksanut yhtään mitään muuta kuin nukkua. Kun oli työpäivän rämpinyt läpi, niin sohvalle ja sieltä illalla sänkyyn (odotin esikoista, joten se oli mahdollista). Mutta hei, kyllä se loppuu, mulla muistaakseni käännekohta oli viikon 11 paikkeilla tehty pieni lomareissu. Yrität nyt vaan sinnitellä tämän alun läpi ja järjestää jotakin mielekästä tekemistä piristykseksi. Kohta tulee kevät ja aurinko paistaa. Sulla on vielä paljon aikaa nauttia raskaudestasi! Tsemppiä!

ja poika on kaksivuotias. Aivan törkeä väsymys. Onneksi mies ymmärtää nyt. Ekan kohdalla ei hoksannut että kuinka väsynyt oikeastaan olin. Nyt saan apua ja olen todella iloinen mieheni toiminnasta perheen hyväksi.



Mutta nukkuisin kyllä koko ajan...



Lisäksi hajut ovat vaikeuttamassa oloani jatkuvasti... Erityisesti valkosipuli, vanhat kahvinpurut sekä tupakka tökkivät pahasti... Tänään meinasin oksentaa vaipanvaihtopuuhissa...

Ja huipentuma sitten, keskenmeno vk 11. Jos vielä jaksaisimme yrittää uudestaan - ei kyllä jaksaisi, koska alkuraskaus on ainbakin mulla ollut aina kamala :(

teille vastanneille. Tuli hyvä mieli kolmosen tsempeistä:)) oikeassa olet,kevät tulee ja se on aina saanu mut hyvälle mielelle.

Kyllä tämä tästä,tiedän. Tämä alkuvuosi on ollut niin sairastelun täyteistä(lasten) että ehkä sekin on vähän saanut alavireiseksi. Tuntuu ettei edes halua näyttää naamaansa ihmisten ilmoilla,mikä taitaa johtua tästä olosta.

Mutta tänään on ihme kyllä ollut vähän parempi olo pahoinvoinnin kannalta. Jotenka kyllä se tästä:) Tiedän ettei tämä tähän lopu mutta otan kyllä mielelläni väliin helpommankin päivän.

Mä olen normaalisti peruspositiivinen ihminen ,siks tuntuu niin kurjalta väliin nämä synkät fiilikset. ap