Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Riita koirasta paisui, ov

Vierailija
18.03.2010 |

Miten kaikki toivo elämästä voi mennä tällaisen asian vuoksi.

Hankittiin koira viime kesänä. yhdessä miehen kanssa mietittiin, ja puhuttiin paljon siitä että se on yhteinen hankinta josta kumpikin huolehtii yhtä paljon.



Jäin kuitenkin tahtomattani työttömäksi syksyllä, joten olen paljon kotona. tämä on hyvä sillä pystyin kouluttamaan pentua jo pienestä ja lenkittämään koiraa päivisin.



Pikkuhiljaa huomasin että mies ei juurikaan tee koiran kanssa muuta kuin ohimennen rapsuttaa sitä. Lisäksi sain kuulla komentteja mieheltä että lellin ja hemmottelen koiraa, jos olin esimerkiksi pennulle ostanut uuden lelun tai luun.

On varmasti niinkin että olen aivan älyttömän kiintynyt tuohon eläimeen, ja olen yrittänyt olla "vähemmän rakastava" sitä kohtaan -> tiukempi.



Syksystä asti olen toivonut että joskus istuisimme alas miehen kanssa ja sopisimme jonkin laisesta työnjaosta koiran hoidon suhteen. Koska huomasin että minä en luota häneen ollenkaan koiran kanssa. Esimerkiksi jos koira jäi päiväksi miehen kanssa niin sillä ei saattanut olla vettä kupissa ja pissat oli jossain vaikka olivat siis olleet "kahdestaan".



Eilen sitten huomasin että koiralle ei oltu annettu iltaruokaa (tämä käynyt kerran ennenkin!) koska mies oli illan kotona = hoiti koiraa.

Olen niin pettynyt tähän että päätin taas yrittää sanoa asiasta.



Meillä on kaksi lasta joita "hoidan" päivisin ja joiden lisäksi huolehdin tästä eläimestä. Haaveissani on aina ollut hankkia kolmaslapsi, mutta sanoin miehelle että en voi koskaan kuvitella lasta sellaisen kanssa joka ei pysty edes koirasta huolehtimaan.



Mies "riemastui" että hän tekee paljon enemmän perheen eteen käymällä töissä ja remontoimalla. ok. meillä on ISO remonttityömaa talossamme, enkä minä yksinkertaisesti kerkeä/ jaksa/ osaa paljoakaan auttaa kun kodin kaikki muut hommat jää minulle, mukaan lukien lasten kanssa oleminen.

Mies sitten tokaisi riitelyn jälkeen että hän vie koiran piikille, jos en lopeta "syyttelyä".

sehän homman ratkaiseekin. :/



Me siis puhuttiin paljon ennen kuin hankimme koiran työnjaosta ja kaiken piti olla selvää.

Mulla meni tän takia usko siihen että koskaan voin kuvitella hankkivani kolmatta lasta (josta olen haaveillut 5 vuotta/ikäni), tämä tosiaan avaa silmäni miehestä, valitettavasti.



halusin vain purkautua, vittuilijat älkööt siis vaivautuko.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
18.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kanssa vähän sama tilanne. Silloin joskus kun alettiin seurustelemaan, niin minulla oli jo koira. Seurusteltuamme n. vuoden verran päätimme yhdessä mieheni kanssa hankkia toisen koiran. Sovimme tasan tarkkaan että kummatkin tekee koirien kanssa yhtä paljon, eli käyttää lenkillä yms. Minulla oli vielä ehtona se, että mieheni menee uuden koiran kanssa arkitottelevaisuus kurssille, koska hän halusi ehdottomasti dobermannin ja hänellä ei koirakokemusta ollut juuri ollenkaan. Itselläni oli silloin jo koirakokemusta vaativimmistakin roduista.

No joo hän kävi koiran kanssa sen muutaman kerran koirakouluttajan pakeilla ja lenkitkin jäivät pikku hiljaa pois. Mä ymmärtäisin että ei hoida ns. omaa koiraani, mutta tämä toinen koira on myös hänenkin, niin vastuu on myös hänellä. Ja jos asiasta tulee sanomista niin vastaus mieheltä on pistä koira kiertoon tai vie piikille. Mua ärsyttää jo toi leväperänen asenne ja mä kyllä olen vastannut takasin että niin voinhan mä pistää miehenkin kiertoon ja ettiä paremman, jos näin kaikki ongelmat ratkeaa. Tiedän vastaukseni on lapsellinen, mutta niin on miehenikin kun ei osaa ottaa vastuuta muissakaan asioissa.

No mä olen kotona kahden lapsen kanssa, kolmas syntyy pian ja hyvin meillä menee. Lapsille ja koirille on riittävästi aikaa. Ja onhan noi kairatkin ihan kiva henkirako, kun pääsee illalla niiden kanssa puuhastelemaan. :)

Vierailija
2/3 |
18.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei,

teidän molempien viesteistä tuli itselleni mieleen, että jospa miehenne eivät olekaan ns. koiraihmisiä. Eli koira ei itsessään merkkaa, vaan se eläin on otettu lähinnä huviksi ja siihen ei ole sitten myöskään sitouduttu IHAN OIKEASTI.



Minulla ja miehelläni on 2 koiraa (ja liuta marsuja ja pupuja) ja kyllä koirien hoito menee ihan tasan. Mieheni käyttää koirat aina aamuisin, minä iltapäivällä ja vaihdellen viedään iltalenkille.



Mieheni on aina rakastanut koiria ja ollut alusta asti niihin sitoutunut. Kuten myös minä. Mitä tulee noihin pieniin häkkielukoihin, niin niiden kanssa olemme jo alussa sopineet, että ovat enemmän mun ja lasten juttu. Toki mieskin niitä "ulkoiluttaa" häkin ulkopuolella ja auttaa häkin putsaamisessa, mutta vastuu on selkeästi minulla.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
18.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että koira aiheuttaa perheessä kriisin. Noin yleensä ottaen koiran tulo perheeseen merkitsee suurempaa muutosta moneen asiaan, kuin mitä etukäteen on osattu arvioida. Niin moni muukin on käynyt samanlaisen riidan läpi.. Tommonen piikille vieminen on lapsellista uhkailua jota ei tarvitse sietää. Tuskin sun mies on oikeasti niin järjettömän uupunut, ettei jaksaisi paria kertaa vuorokaudessa kävellä pikaista pissilenkkiä koiran kanssa tai liikuttaa kättä sen vertaa että kaataa ruokaa kuppiin. Toi "hyökkäys on paras puolustus" -taktiikka, mitä miehesi nyt harjoittaa on niin kulunut ja nähty juttu,että kummallista että aikuinen ihminen kehtaa siihen riidassa turvautua. Tässähän on sekin pointti, että vaikka oletkin kotona etkä töissä, niin sun aika on ihan yhtä arvokasta kuin miehen aika ja sä olet ihan yhtä arvokas kuin mies. Jos mies on jotain luvannut, hän ei voi alkaa luistaa siitä. Se ei ole reilua, vaan asioista pitää keskustella, juuri niin kuin sä yritätkin.





Mut mulla pisti silmään tuo, että sä koetat olla koiralle tiukempi koska mies tahtoo niin. Mä neuvoisin nyt, voimakkaasti, että päätät millä linjalla olet ja pidät siitä linjasta kiinni riippumatta miehen sanomisista, JOS edelleenkin olet päävastuussa koirasta. Tämä ihan koiran hyvinvoinnin vuoksi. Koira menee ihan sekaisin, jos perheessä on monia eri tapoja kohdella sitä . Nuori koira tarvitsee paljon, paljon hellimistä eikä se tarkoita pilalle lellittelyä. Totteleminen kun ei perustu "kuriin" eikä herranpelkoon vaan siihen että koira luottaa omistajaansa ja haluaa totella. Luottamus tehdään hellittelyllä ja yhteisellä hauskanpidolla, lässyttäminenkin on koiralle aivan sallittua arkipäivän tilanteissa. Jos nyt teillä oliskin sellainen tilanne että sä ihan rehellisesti ja liioittelematta lellisit koiraasi ja olisit aivan todella huono pitämään kiinni mistään säännöistä, niin sekin on parempi tilanne kuin se, että sä miestä miellyttääksesi yrität pitää kuria vaikket oikein itsekään tiedä minkä vuoksi. Koira kyllä vaistoaa ettet ole aito etkä oikein tiedä mitä teet, ja se tekee susta koiran silmissä äkkipikaisen ja epäloogisen oloisen, mikä stressaa koiraa ja saattaa purkautua esimerkiksi levottomana touhottamisena, hyppimisenä ja riehumisena tai sitten ihan uhmana ja puolustusreaktiona. Jos siis koiralla on epätoivottua käytöstä, se saattaa johtua nimenomaan epäloogisesta näennäisestä kurista jota koira ei ymmärrä ja joka saa sen häröilemään, eikä niinkään mistään "kurin puutteesta".



Tsemppiä sulle ton tilanteen selvittämiseen, toivottavasti sun mieskin on nyt vähän miettinyt mitä tuli sanottua ja on valmis uuteen keskusteluun.