Millainen ihminen on tunne-elämältään normaali ja hyvin kehittynyt?

Se on mielestäni hyvä lähtökohta.



Toisaalta ympäristössä, jossa suurin osa miehistä on alkoholisteja ja empatiakyvyttömiä, nämä ominaisuudet voidaan katsoa normaaleiksi, jos normaalina tarkoitetaan populaation keskiarvoa.



Kuulun itse siihen tunne-elämältäni kehittymättömien ihmisten ryhmään, jolla on kuulemma tapana karsinoida ja ryhmitellä ihmisiä epärealistisesti.



Totta on, että se auttaa, mutta mulle se on selviytymiskeino. Jos asennoidun jokaiseen ihmiseen kuin avoimeen kirjaan, pelkään häntä, koska hän voi silloin olla yhtä hyvin arvaamaton ja vaarallinen psykopaatti kuin luotettava kelpo kansalainen. Jotenkin mun on pakko tyypittää ja luokittaa ne ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä.



Jako ystäviin ja tuttaviinhan on sekin hyvin subjektiivista karsinointia. Ystävä ei ehkä olekaan todellinen ystävä ja tuttava saattaakin olla sisimmässään uskollinen. Mutta tätä totuuttahan ei voi tietää, joten jonkinlaisten oletusten perusteella meidän on elettävä.

myös toista kautta; itsetuntemuksen ja sosiaalisten taitojen avulla oppii luottamaan omiin vaistoihinsa. Silloin ei tarvitse olla joka asiasta olemassa valmista kaavaa johon yrittää todellisuuden tunkea.

kuka on mormaali kuka ei.täysin täydellinen olen yrittänyt olla.ehkä pientä kapinaa pikkuhiljaa alkaa tulla...ehkä olisi jo aika..

Olen itse ajatellut, että normaali ihminen on tasainen, ei koskaan suutu mistään, ei saa raivokohtauksia, ei huuda. Normaali ihminen vain on, ja mikään ei aiheuta tällaisessa normaalissa ihmisessä suurempia tuntemuksia.

Olen itse ajatellut, että normaali ihminen on tasainen, ei koskaan suutu mistään, ei saa raivokohtauksia, ei huuda. Normaali ihminen vain on, ja mikään ei aiheuta tällaisessa normaalissa ihmisessä suurempia tuntemuksia.

Tunne-elämältään normaali ihminen tuntee normaalisti ja pystyy käsittelemään tunteitaan. Eli suuttuu, suree, iloitsee jne. ja pystyy myös näyttämään tunteensa. Raivokohtaukset ei nyt ehkä kuulu asiaan, mutta kiukunpuuskat ja turhautuminen kylläkin. "Tasainen" ihminen on paljon pelottavampi kuin tunteellinen ihminen.

Olen itse ajatellut, että normaali ihminen on tasainen, ei koskaan suutu mistään, ei saa raivokohtauksia, ei huuda. Normaali ihminen vain on, ja mikään ei aiheuta tällaisessa normaalissa ihmisessä suurempia tuntemuksia.

on kyllä kaukana normaalista, tuollainen on lähinnä ihminen, jolle on tehty lobotomia.

... jaa-a. Ehkäpä se ilmenee kykynä rakastaa ja tehdä työtä. Kykyä asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa. Koulutustaustalla ei mielestäni ole merkitystä. Sydämen sivistystä ei opita yliopistossa, vaan kotona.

perusteella voi tuosta noin vain diagnosoida tuttavan narsistiseksi, psykopaattiseksi tai riippuvaiseksi? Eiköhän useimmilla jossain vaiheessa elämää ilmene joitain näille tyypillisiä piirteitä, mutta ei se silti tarkoita, etteikö ihminen olisi yleisesti ottaen ihan normaali. Minusta on pikemminkin epänormaalia, jos mitkään elämän vastoinkäymiset eivät aiheuta "synkempää" käyttäytymistä.



Ja mitä ovat nuo insestin tai hyväksikäytön oireet? Kyllähän on elämä tullut helpoksi, jos ne näkyy päällepäin.



Miksi näitä asioita pitää miettiä tuttavien kohdalla ja tehdä diagnooseja mutu-tuntumalla? Tokihan näitä tapauksia on, mutta ei varmastikaan siinä mittakaavassa, mitä tämä palstakin antaa ymmärtää. Jatkuvasti joku puhuu miehestään/ystävästään/äidistään/tms tuttavastaan narsistina tai jos joku avautuu ongelmistaan, jompikumpi osapuoli on narsistinen. Se on mielestäni naurettavaa.

ei ole ainakaan ihminen joka pyrkii yksinkertaistamaan ihmisenä olemisen johonkin muottiin. "Normaali" on myös melko kulttuurisidonnainen käsitys. Joissakin kulttuureissa on ollut mm ihan normaalia että ihmisten hirttäminen on suurta kansanjuhlaa. ja tuhansia muita vastaavia, meidän vinkkelistä kauheita asioita.

Ja jo suomen sisällä on paljon erilaisia kulttuureja; se miten asiat hoidetaan itärajalla saattaa poiketa hyvin paljon uudenmaan tai pirkanmaan käsityksestä; ja siihen kun vielä lisätään erilaiset perhekulttuurit sekä erilaiset persoonallisuudet, niin asiahan ei ole kovin yksinkertainen.

Joitakin yleisinhimillisiä ominaisuuksia on; ihminen tarvitsee ruokaa,turvaa, hellyyttä yms, ja jonkinlaisena normaaliuden mittana voisi kai pitää esim kykyä ja halua puolustaa jälkikasvuaan, mutta halu määritellä normaali ihminen on aika vaikeaa.

Usein ihminen haluaa yksinkertaistaa, koska niin pystyy luomaan itselleen turvallisen ja eheän maailmankuvan. Ja sehän on ihan ok. Sillä ei vaan ole välttämättä kovinkaan paljon tekemistä todellisuuden kanssa, se saattaa lisätä suvaitsemattomuutta ja kriisin tullen luo heikot lähtökohdat kasvaa.



Mun maailmankuvassani hyvin kehittynyt ihminen kykenee mm huolehtimaan jälkikasvustaan, tunnistaa tunteensa; tuntee itsensä ja ymmärtää itseään, osaa asettua toisten asemaan ja luopua omastaan toisen vuoksi, osaa priorisoida asioita, kunnioittaa elämää, kauneutta, luontoa jne.



terv. Kyökkipsykå