Miksi niin monet lääkärit ovat ilottomia, tympeitä ihmisiä?

Monet, erityisesti naislääkärit, ovat tosikkoja tai perusnaamoja. Kumpi ompi muna, kumpi kana? En tiedä, mutta ei ne monet naislääkärit ainakaan mitään onnellisen oloisia ole.

Lähityöyhteisössä on noin parisenkymmentä mies- ja naislääkäriä suurinpiirtein puolet ja puolet. Ilottomaksi ja tympeäksi juorukelloksi voisin sanoa yhtä. Muuten meillä on kyllä aivan hillittömän hauska työyhteisö. Pientä osaa parhaista jutuista ei passais potilaitten edes kuulla, pääsisi muuten täällä palstalle, mitä törkeää lääkärit on sulle sanoneet (tosin tuon ketjun jutut eivät olleet erityisen hauskoja). Riippuu niin paljon potilaan sairaudesta ja vaatii aikalailla ihmistuntemusta, että potilaiden kanssa voi olla vähemmän 'lääkärimäinen', mutta aika monen potilaan kanssa se kyllä onnistuu ja asioista voi puhua hieman keventäenkin. Tosin ikävä kyllä turhan monen kanssa saa olla paskantärkeänä, ettei takaapäin tule valitusta huonosta hoidosta.



Ap: montako lääkäriä tunnet henk.koht ja montako ihan vain potilaana? Ja sen voin sanoa, että jos potilas itse on tylsä ja iloton, niin sitä pitää mennä aikalailla potilaan persoonan mukaan.

psykologisia testejä, toisin kuin sairaanhoitajien. Jos pitäisi, osa ei varmasti niitä läpäisisi. Lääkikseen pääsee hikipinko-oppilaat, joilla jo koulussa on olleet sosiaaliset taidot aika vajavaiset.

Itse olen melkoisen rempseä ja vitsaileva tyyppi. Kumma homma, kun mulla on sattunut työpaikkalääkäristä, gyneen ja hammaslääkäriin samanlaisia rempseitä tyyppejä, jotka kuitenkin osaavat erinomaisesti asiansa.



Olisko niin, että metsä vastaa samalla tavalla kuin sinne huudetaan? Oletko ap itse jotenkin iloton ja tympeä? Ymmärrän, että moni lääkärissä käydessään on sitä, kun on silloin useinmiten kipeä. Mutta mun pointti oli, että oma käytöskin vaikuttaa aika paljon, miten toinen käyttäytyy.

tai helkutin tyhmä ihminen ja sosiaalisissa taidoissa onneton(kuten lääkärit yleensä tuntuvat olevan)

Ai jos potilas on tylsä ja iloton....

niin lääkärikin voi olla???



voi helvetti,

sairauden, kivun, pelon keskellä potilaan pitäs olla mukava ja reipas, hyväntuulinen, mielenkiintoinen persoona, nauravainen ja juttua iskevä, niin sitten saisi inhimillistä kohtelua lääkäriltä????????????

sellanen perus-Pertti kuin tuoda itseään liikaa esiin.

Jos olet potilaana kivulias, pelokas ja tosissaan sairas, niin haluatko, että olen iloinen, rempseä ja huumoria viljelevä vai otatko tuossa tilanteessa asiaasi keskittyvän, kuuntelevan ja empaattisen lääkärin?



Tietty, jos tulet johonkin rutiinitarkastukseen ilman suurempia pelkoja, niin silloin olet varmaan myös itsekin mielentilaltasi sillä hetkellä enemmän oma itsesi. Tuolloin olet varmaan se rempseä ja iloisempi, joten voin myös lääkärinä olla sellainen kuin olen eli huumorintajuinen ja puheliaampi. Mutta, jos olet jäykkä jököttäjä, niin silloin tulee hillittyä myös omaa persoonaa ja olen selkeästi asiallisempi.



Vielä toinen kysymys: tuliko hyvä mieli, kun sait haukkua minut tyhmäksi ja sosiaalisilta taidoilta vajaavaiseksi tuntematta minua ollenkaan ja vielä viestini väärin ymmärtäen? Toivottavasti tuli, niin olen parantanut jonkun oloa edes hiukan.



Tuohon lääkäreiden huonoihin sosiaalisiin taitoihin ja niiden testaamiseen vastaan sen verran, että ensimmäinen väite on niin liioiteltua kuin vain olla saattaa (juu,juu oma lehmä ojassa) ja toisekseen lääkärin koulutuksella voi valmistua niin moneen erilaiseen ammattiin. Esim erinomaisen tutkijan ei välttämättä tarvitse olla kovin sosiaalinen vaan saa rauhassa ujona persoonana tehdä loistavaa tiedettä.

leipääntyminen työhön tekee apaattiseksi ja väsyneen oloiseksi.



Toinen juttu ovat joidenkin ylipitkät työrupeamat, joiden vuoksi lääkäri saattaa ihan oikeasti olla puolihorroksessa, mikä on aika ikävä ajatus. Toisaalta useilla lääkäreillä on puuduttavan paljon paperitöitä, joka saattaa myös heijastua tympiintyneenä asenteena ja olemuksena.

heidän on vaikutettava kypsemmiltä ja fiksummilta kuin potilaidensa. Lääkärit kuvittelevat myös tuntevansa koko ihmisten kirjon, vaikka tuntevatkin vain erilaisten kehojen tai sairauksien kirjon.



En usko, että monikaan lääkäri oikeasti pystyisi arvostamaan esim. sairaanhoitajaa samanarvoisena ihmisenä kuin itseään.

heidän on vaikutettava kypsemmiltä ja fiksummilta kuin potilaidensa. Lääkärit kuvittelevat myös tuntevansa koko ihmisten kirjon, vaikka tuntevatkin vain erilaisten kehojen tai sairauksien kirjon.

En usko, että monikaan lääkäri oikeasti pystyisi arvostamaan esim. sairaanhoitajaa samanarvoisena ihmisenä kuin itseään.

muuta kuin sairauksia ja niiden hoitoa koskevissa asioissa. Kyllä mulla on potilaita, jotka ovat muissa oman alansa asioissa paljon asiantuntevampia kuin minä. Ja omituinen ajatus, että ihmisen ammatti vaikuttaisi jotenkin hänen arvoonsa ihmisenä. Tottakai sairaanhoitaja on ihmisenä täsmälleen samanarvoinen kuin lääkäri. Samaa työtähän siinä

tehdään eli hoidetaan potilasta hiukan eri tavalla vain, mutta täsmälleen työnä yhtä tärkeänä.

Itsellä tympii nämä joidenkin ennakkoasenteet lääkäreitä kohtaan. Tokihan joka ammattiryhmässä on ne omat mätäpaiseensa, jotka luulevat osaavansa kaiken tai sitten ei vain viitsitä hoitaa töitään kunnolla, mutta yleistäminen antaa tälläkin palstalla kirjoittajastaan vain aika yksinkertaisen kuvan.

Tuota kommenttia en ymmärrä, että lääkärit kuvittelevat tuntevansa koko ihmisten kirjon. Eihän me mitään ajatusten lukioita olla, mutta kun tätä työtä tekee 40-vuotta ja tapaa kymmeniä ihmisiä viikossa ja kuulee varsin intiimejäkin asioita, niin väkisinkin siinä oppii tuntemaan ihmisluonteesta aika paljon. Sama homma myös hoitajilla, jotka varsinkin osastolla ovat enemmän aikaa tekemisissä potilaiden kanssa, niin hekin saavat käsityksen erilaisista potilaista.

Pettyneitä potilaita on varmaan paljon. Osalla heistä varmaan on liian suuret odotukset lääketiedettä kohtaan, mutta totuus on että kaikkia sairauksia ja vaivoja ei voi parantaa. Lisäksi asenneongelmaisia on sekä lääkäreissä että potilaissa, ikävä kyllä.

Itse olen myös sairaalassa töissä (en lääkäri) ja yhdelle potilaalle on niin vähän aikaa, ettei ehdi rentoutua ja olla iloinen ja hyväntuulinen. Olisihan se kiva rupatella jokaisen kanssa ja luoda lämmintä henkeä, mutta ei vaan ehdi. On oltava tehokas jotta ehtii ne pakolliset kuviot hoitamaan!

"Sinulla on syöpä, hah hah haa!"

Asiallinen käytös lienee varminta ja sopivinta suurimmalle osalle potilaista.

tosin joskus ovat kiukkuisen ja kärsimättömän oloisia ja tavallaan katsovat potilasta alaspäin. Mutta usein myös iloisen kivoja.



Vanhemmat mieslääkärit on suurimmaksi osaksi ilmeettömiä, mumisevat hiljaa jotain ja ovat tympeitä.



Anteeksi nyt vaan, lääkärit! Mutta kyllähän esim. kaupan kassojakin samalla lailla arvostellaan jne.