Lue keskustelun säännöt.
masennus ja epätoivo
07.03.2010 |
minulla on ollut vuosia sitten vakava masennus ja nyt tuntuu et homma alaa valua taas siihen suuntaan. pelkään, ahdistaa ja ahmituttaa. en voi puhua kenellekkään asiasta koska en edes itse halua tunnistaa näitä oireita.
katson miestäni ja lastani ja mietin et ne pärjää ihan hyvin ilman minuakin. en jaksaisi mitään. ketään. hymyilen kun pitää ja yritän olla ok. pinta alkaa rakoilla, e tiedä mitä tekisin, musta tuntuu että en tule enää jaksamaan sitä helvettiä uudestaan. apua ei vaan saa. niin moni asia on liian vaikeaa.itkettää vaan. olen alkanut vetäytyä perheestäni ja kaikesta kuoreeni.
Kommentit (8)
olet aiemminkin selvinnyt. eivätkö lääkkeet auttaneet vai syötkö yhä lääkkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo mutta syön jo "esto" lääkettä. mulla on niin stressaava elämän tilanne et ei taida jaksaa vaikka olisin tervekin. ihmettelen mitä apua voisin saada? mun on vaan pakko pakko jaksaa
vaikea elämäntilanne voi laukaista masennusepisodin ja tarvitset paremmat lääkkeet. Lääkäri ei tule sua kotoa hakemaan, vaikka masentuneen on vaikea hakea apua. Pyydä vaikka sun miestä auttamaan, varaatte yhdessä lääkäriajan ja menet sinne. Saatat päästä psykiatriselle polille tai ainakin saat jutella mtt:ssa. Ei se ole sama kuin terapia, mutta kuitenkin jotain.
joo täytyy yrittää. selviän hengissä tiedän sen en vaan jaksaisi tätä taas. miksei tämä ikinä lopu. mies parka ei tajua. haluaa varmaan auttaa mut en tiedä miten sanoa se et sen olisi parempi ilman minua
se on tuttua omakohtaisesti. Mutta täyttä bullshittiä. Apua on olemassa. Näytä miehelle tämä ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap yrittää huomenna saada aikaa mtt
hyvä että tunnistat oireet. Mitä aikasemmin asiaan tartutaan, sen helpompi hoitaa.