Jättäisitkö sina 2- ja 4-vuotiaat yksin tavaratalon leluosastolle?
Turun tavarataloissa Ville Itälä saattaa huoletta jättää Artturin, 4, ja Aleksinan, 2, leluosastolle, komentaa olemaan siivosti ja sukeltaa ostoskärryineen ruokaosastolle.
- Brysselissä se ei tulisi kuuloonkaan. Joka kerta kun kauppoihin menee, sydäntä kylmää lukea ilmoitustauluilta aina uusia ilmoituksia kadonneista lapsista.
Kommentit (35)
Siellä Turussa on niin hyvä olla! Ville takaisin Turkuun!
Ja sitten oma mielipiteeni: en ikinä jättäisi Suomessa lapsiani vartioimatta. Enkä jättäisi missään muuallakaan. Varmasti on totta, että Brysselissä saa olla varuillaan enemmän kuin Suomessa mutta etteikö voisi mennä leikkipuistoonkaan ilman toista aikuista...? Huh!
Terveisin Brysselissä pitkään asustanut
Citymarketista ainakin vaatteita ostavat... Näin eilen Citymarketissa myynnissä samanlaisen päähineen, joka sillä niiden 4 v. pojalla oli tuon jutun ulkokuvassa päässään. Hinta noin 22-,. =-)
En jättäisi heitä pihalle, kauppaan, autoon en yhtään mihinkään ilman valvontaa. Kotona voivat toki olla eri huoneessa tms. Mutta miten ihmeessä voisi tuon ikäisiin luottaa ja jättää heidät oman onnensa nojaan?
Itälä, mies kun on, on tottunut siihen että aina joku muu kuin hän itse (kiireinen edustaja ja mitä lie) katsoo lasten perään. Niinhän esim. osa koti-isistäkin virastoon mennessään olettaa, että Kelan rouvat leikittävät Viivi-Vaniljaa ja Oskari-Simeonia enemmän kuin mielellään! Tätä on nähty, ihan liikaakin. On vaikea herrojen ymmärtää, että se " leikkikenttä" on myös rahvaan työpaikka.
Vaikea kuvitella 4-vuotiasta 2-vuotiaan vahtina. Eri asia, jos on kyse jostain lapsiparkista, missä siis joku aikuinen vahtimassa. Silloinkin kyllä hiukan katsoisin kuinka paljon lapsia on hoidossa ja minkä näköiselle tädille/sedälle lapseni jättäisin ja silloinkin korkeintaan 4-vuotiaan korkeintaan puoleksi tunniksi.
Vierailija:
Turun tavarataloissa Ville Itälä saattaa huoletta jättää Artturin, 4, ja Aleksinan, 2, leluosastolle, komentaa olemaan siivosti ja sukeltaa ostoskärryineen ruokaosastolle.- Brysselissä se ei tulisi kuuloonkaan. Joka kerta kun kauppoihin menee, sydäntä kylmää lukea ilmoitustauluilta aina uusia ilmoituksia kadonneista lapsista.
ja olen jättänytkin. cittarin leluosastolla ovat olleet, eikä yhtään lelupakettia ollut tuhottu.
4-vuotiaan ehkä hetkeksi katsomaan jotain milenkiintoista, jos kipasen hakemaan jotain unohtunutta.
2-vuotias voi saada päähänsä ihan mitä vain, lähteä äitiä etsimään, avata leluja, vetää päälleen jotain ym. 2- ja 4-vuotiaat yhdessä vielä aika riskibisnestä!
-siinä tulis äkkiä sossun väki selvittämään heitteille jättöä
-meidän penskat alkais availla lelupaketteja ja alkaa leikkiä leluilla
-lapsille tulis hirmu hätä missä vanhemmat on
-ei siis tulis mieleenkään edes miettiä, että jättäisinkö!!
saa kyllä murhaavia katseita ja sossutädistä kutsumattoman vieraan.
Ainahan kaupoissa on näitä äidin ja isin kultamussukoita, jotka nappaavat myynnissä olevat mopot ja ajavat niillä päin muita ihmisiä. Kantavat leluja paikasta toiseen, jne.
Leikkipaikat on kaupassa erikseen, sinne lapset voi jättää jos haluaa. Itse en kyllä luottaisi siihen, että pienet lapset pysyvät siellä. Enkä siihen, että jos tulee pipi tai itku, niin joku toinen aikuinen huolehtii lapsista.
2-vuotiaani kun näkisi jotain mielenkiintoista, säntäisi heti perään ja sen jälkeen eksyisi. Eikä 4-vuotias voi olla peräänkatsojana, varsinkin kun varmasti itsekin lumoutuu leluhyllyn antimista.
että Itälän tuonikäiset lapset olisivat niin kilttejä, etteivät koskisi mihinkään, jos leluosastolle jäävät kahdestaan...Meillä samanikäiset lapset ja kyllä varmasti he koskisivat leluihin, jos heidät yksin jättäisin. En usko, että uhkailutkaan tehoaisivat. Niin suuri vetovoima olisi kyllä suunnattomalla määrällä UUSIA leluja. Ja leluosastohan ei ole leikkipaikka...Itäkeskuksen stokkalla on ihan laput seinässäkin: leluosasto ei ole lasten leikkipaikka tai jotain vastaavaa.
taitaa olla kokoomusmeppi ollut liian kauan poissa Turusta jos kuvittelee, että siellä lapset voi niin vaan jättää...
Turun tavarataloissa Ville Itälä saattaa huoletta jättää Artturin, 4, ja Aleksinan, 2, leluosastolle, komentaa olemaan siivosti ja sukeltaa ostoskärryineen ruokaosastolle.
- Brysselissä se ei tulisi kuuloonkaan. Joka kerta kun kauppoihin menee, sydäntä kylmää lukea ilmoitustauluilta aina uusia ilmoituksia kadonneista lapsista. Belgia on surullisen kuuluisa pedofiileistään, mutta ilmeisesti lapsia ryöstetään myös " varaosiksi" elinsiirtoihin, europarlamentaarikko kertoo.
Sari Itälä ajattelee haikeana, miten hän saattaa laskea lapset leikkimään Turun rivitalon pihamaalle tai mennä heidän kanssaan pulkkamäkeen.
- Brysselissä en uskaltaisi lähteä ilman toista aikuista kahden lapsen kanssa leikkipuistoon. Eläväiset pienet lähtevät juoksemaan eri suuntiin, lähdet toisen perään - ja kun katsot taaksesi, toista ei enää olekaan missään.
Brysselin turvattomuudesta huolimatta Itälät viihtyvät uudessa, joskin tilapäisessä asuinpaikassaan, johon he muuttivat kaksi ja puoli vuotta sitten isän europarlamentaarikontyön vuoksi.
Itälät myivät Turussa sijaitsevan omakotitalonsa ja ostivat huolettomamman rivitalokodin.
Sari kävi Suomessa synnyttämässä kuopuksen ja palasi lapsien kanssa Villen luo - joka toki oli lentänyt mukaan synnytykseen.
- Olemme perhe, enkä missään tapauksessa halua elää viikkoja erossa Sarista ja lapsista. Viikko kerran kuukaudessa Strasbourgissa Ranskassa on tarpeeksi inhottava. Tietysti olisi halvempaa, jos minulla olisi Brysselissä yksiö kuten monilla mepeillä on, mutta eihän se olisi mitään oikeaa elämää, entinen sisäministeri sanoo.
Jo se on Ville Itälästä tarpeeksi surullista, että hänen esikoisensa Hannu, 13, asuu Turussa.
- Lapsen oli kuitenkin luonnollisempaa jäädä äidilleen. Onneksi välimme ovat säilyneet läheisinä. Kun parin viikon välein käyn Turussa, yritän ehtiä tavata myös poikaani. Hannu viettää lomiaan luonamme Brysselissä. Velkualla kalastamme ja savustamme aivan kuten olemme tehneet koko hänen elämänsä ajan.
- Aleksinalla ja etenkin Artturilla on aina kova ikävä isoaveljeään, joka on heille aikamoinen idoli. Minusta oli komeaa nähdä, että pojan levyhyllystä löytyy omia nuoruuden suosikkejani kuten Led Zeppeliniä, Black Sabbathia, Uriah Heepiä ja Santanaa, Ville hymyilee.
Vilkas ja ujostelematon Aleksina käy ranskankielistä tarhaa, sisartaan varovaisempi Artturi ranskankielistä koulua, jossa tosin askarrellaan kuten tarhassakin. Pojan kielitaito on valikoiva: käskyjä ja kieltoja hän ei ymmärrä, mutta kaupassa hän hämmästelee, jos iskä ei tajua, mitä myyjät sanovat.
Yleensä äiti vie ja hakee lapset. Matkoihin niin aamuisin kuin iltapäivisinkin kuluu tunti ruuhkassa, johon verrattuna Turun pahimmatkin liikennekaaokset tuntuvat lastenleikiltä.
- Kuri lasten hoitopaikoissa Brysselissä on kovempi kuin Suomessa. Artturi on sanonut, että opettaja on lyönyt jotakin koulukaveria. Emme tiedä, onko se totta. Mutta lapsi ei esimerkiksi pääse sisään tarhaan enää sen jälkeen, kun valtavat rautaportit aamulla on lukittu. Ainakaan kaikissa kouluissa oppilaille ei anneta lomia vanhempien lomien mukaan kuten suomalaisissa kouluissa on tapana. Läsnäolopakko on ehdoton, Itälät kertovat.
Sari Itälä ei tunne olevansa riistetty, vaikka hän hoitaa kotia ja mies kodin ulkopuolisia töitä. Valinta on ollut myös Sarin. Hän on tyytyväinen, että hänellä on taloudellinen mahdollisuus olla kotona, kun lapset ovat pieniä.
- Kun lapset ovat tarhassa ja koulussa, pyykkään, silitän, siivoan ja valmistelen ruokia. Joskus viikonloppuisin syömme ravintolassa.
- Kahdesti viikossa käyn ranskantunnilla. Kun lapset vähän kasvavat, toivon löytäväni töitä sairaanhoitajana. Kunnallisiin sairaaloihin en pysty menemään, sillä niissä pitää osata sekä ranskaa että flaamia. Brysselissä on kuitenkin pelkästään suomalaisia 3 500, ja osaanhan minä myös englantia, Sari kaavailee.
Ville muistuttaa, että eihän ole edes sanottua, että he enää kahden vuoden jälkeen ovat Brysselissä.
- Toivoisin voivani jatkaa toiset viisi vuotta. Ensimmäisellä kaudella olen oppinut systeemit ja saanut luotua verkostoa, mikä on tärkeää mepin työssä.
Mihin tahansa elämä viekään Itälät asumaan, heidän oikea kotinsa tulee kuitenkin aina olemaan Turussa.
TEKSTI AILA SEPPÄLÄ
Kannattaa muistaa tämä kun on seuraavat europarlamenttivaalit!
Älkää kukaan enää äänestäkö Itälää, että lapsetkin pääsevät leluosastolle leikkeihin.
En tosiaankaan kahlinnut lapsiani viereeni tai istuttanut kuopusta (3-v) kärryissä vaan annoin heidän kohtuuvapaasti vaeltaa ympäri osastoa. Lisäksi kannustin heitä pyörähtämään Sokoksella vaateosaston viereisellä leuluosastolla, josko siellä olisi (toinenkin) leikkipaikka.
Aika ja paikka ja sijainti ratkaisevat sen miten ja mihin " jätän" lapseni.
En tietenkään jättäisi lapsia 5. kerrokseen jos menisin kellariin ruokaosastolle, samassa tasossa, ääni-näköyhteyden päässä pitää olla.
Joskus poika (3v) pyörii vähän kauempana mutta samalla käytävällä aina.
Mutta tuosta jutusta niin tuskin Itälä on oikeasti lapset sinne jättänyt. On vaan taas tuollainen " ah kuinka ihanaa perhe-elämää ja turvallistakin Suomessa voi viettää" -aloitus tuohon lehtijuttuun. Siis hahmotetaan ihmisille autuas kuva ja sitten maalataan eteen niin kamala Bryssel, jossa ei voi lapsia päästään hetkeksikään silmistään. Eli luultavasti Itälä on ollut haastattelussa yksin tai lapset on seisoneet isin vieressä viimeisen päälle putsattuina ja laitettuina ja sanottu, että nyt seisotte siinä kiltisti että täti/setä ottaa kuvan jne.