Ketä kiinnostaa mitä lestat tekee?
Oletteko huomanneet, että täällä on tosi paljon aloituksia lestadiolaisista. Ketä nämä oikeasti kiinnostavat? Siis ihan oikeasti, jos joku oikeasti tänä päivänä vielä uskoo, että Jumala määrää montako lasta sä tarvit ja jaksat hoitaa tässä elämässä, eikö se kerro aika paljon kyseisen ihmisen älynlahjoista.
Olen asunut lestadiolaisalueella Pohjois-Pohjanmaalla, ja tiedän kokemuksesta, että usein nämä perheet ovat ongelmaisia. Usein äidin ja isän jaksaminen on kauan sitten ohitettu ja lapsilla on pahoja ongelmia. Koulun pahimmat ryyppääjät, huumeidenkäyttäjät ja ympäriinsä naiskentelijat olivat lestadiolaisia. Kielletty hedelmä varmaan houkutteli, mutta myös se, että vanhemmat eivät enää jaksaneet välittää, kun lapsia oli jo 12.
Niitä hyviäkin lestaperheitä toki on. Kuitenkin näillä alueilla toisten kyttääminen ja tuomitseminen oli jotain ihan karmeaa. Ei-lestadiolaisia naapureita tarkkailtiin jopa kiikareilla, ja jostain saunanjälkeisestä alastonuinnista raportoitiin koko kylälle. Se ahdasmielisyys oli todella ahdistavaa. Lopulta ei tehnyt enää mieli mennä kaverin mökille, jossa lestanaapurit koko ajan kiikaroivat tekemisiämme.
Johtavissa asemissa olevat lestat jakoivat työpaikat uskonveljilleen ja -siskoilleen, muilla ei ollut niihin paikkoihin asiaa.
Kaikista pahimpia paikkoja olivat seurat, joiden aikana seurojen järjestäjänä olevan kylän kaikki viina ja kondomit myytiin loppuun. Tämä oli ihan klassikko... "Älkää tehkö niin kuin me teemme, vaan niin kuin me sanomme!" (Hyvä, että joku sentään käytti kortsua!)
Minulla ei ole mitään lestadiolaisia vastaan, tunnen monia entisiä ja nykyisiä lestadiolaisia. Ihmettelen vain, että miten jotakuta tänä päivänä kiinnostaa mitä lestadiolaiset jostain asiasta ajattelevat. Heidän uskonsa pitää heidät 1800-luvulla, he eivät elä tätä päivää.
ihan silkasta uteliaisuudesta. Lestadiolaisuus edustaa monelle aikamoista extreme-elämää ja semmoinen herättää aitoa kummastusta. Uskonnon harjoittamisella ja älynlahjoilla ei puolestaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa. On tottakai selvää, etteivät vanhemmat ehdi kontrolloimaan lastensa tekemisiä niin paljon 12-lapsisessa perheessä kuin esim 1- tai 2-lapsisessa. On myös selvää että lestadiolaisuudesta on ainakin menneinä aikoina ollut hyvin vaikeaa erottautua. Jos on halunnut irtautua uskonnosta ja sen normeista ja säännöistä, se on usein merkinnyt myös eroa perheeseen, sukuun ja ystäviin. Kukapa meistä haluaisi olla täysin yksin. Minä näen lestadiolaisuudessa paljon hyvää mutta myös aihetta kritiikkiin minulla on. Itse en ole lestadiolainen, uskovainen kylläkin.