Lue keskustelun säännöt.
Mies uhkailee uhmaikäisiä lapsiamme!
27.02.2007 |
Mun mies ei kestä uhmaikää ollenkaan. Kiukuttelusta joutuu omaan huoneeseen, eikä minkäänlainen ininä ole sallittua. Itkemisestäkin tulee aina sanktioita. Hän vaatii mielestäni liian hyviä tapoja 2- ja 4-vuotiaalta. Jos vaatteet eivät mene liukkaasti päälle aamuisin mies uhkaa jättää lapset yksin kotiiin.
Pahinta kaikessa on sulkeminen omaan huoneeseen jos on pahalla tuulella.
Itse uskon, että myös surulle, väsymykselle ja raivolle pitää olla turvallisia väyliä purkautua ja surullista lasta pitää lohduttaa. Lapsen pitää saada kokea, että kaikki tunteet on sallittu ja arvokkaita, eikä aikuinen hylkää huonolla hetkelläkään.
Miten saan miehen vähän pehmenemään ja hellittämään otettaan.
Kommentit (9)
eiköhän ne siellä saa ukkos päähän taottua että lasten täytyy saada näyttää tunteensa. kaikkien tunteiden tulee olla sallittuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti lapsillesi ei ole jo aiheutunut vahinkoa miehesi käytöksestä! Kamalaa, jos pelkästä itkemisestäkin saa rangaistuksen!
Jos koskaan ei saa ilmaista kuin positiivisiä tunteita, lapsistasi tulee hyvin ahdistuneita. Alistuneita, kilttejä ja kamalia.
Mutta joo: hylkäämisellä ei saa uhata. Mutta kerrankos sitä on lapselle kotona sanottu, että jos et nyt vihdoinkin ala pukea ja lopeta huutoa, niin äiti/isä lähtee ja saat jäädä kotiin huutamaan!
Ei se tietenkään ole oikein, mutta äärimmäisessä venkoilussa aika ymmärrettävää.
Tuosta voisit kuitenkin puhua miehellesi. Sinänsä sanktioilla voi uhata vähän isompaa lasta, jos tämä jo ymmärtää syyn ja seurauksen. Eli esim. jos et korjaa leluja laatikkoon, et katso illalla lastenohjelmia.
Mutta on syytä miettiä, millä sanktiolla uhkaa. Hylkääminen on lapselle pelottava asia.
Plus liian usein rangaistuksella uhkaaminen menettää tehoaan.
Mitä tulee uhmakohtauksessa olevan lapsen viemiseen omaan huoneeseensa, niin paha sanoa. Minustakin on tärkeää, että lapsi saa purkaa pahaa mieltään. MUTTA rajansa silläkin. Jos lapsi varttitolkulla huutaa vaikkapa karkkia tai kiukkuaa uloslähtöä vastaan, niin parempi viedä hänet omaan huoneeseensa rauhottumaan kuin menettää itse pinna! Sanot, että miehesi ei siedä lainkaan kiukkua, mutta tuo on sinun tulkintasi - miehesi todennäköisesti sanoo, että sinä annat lasten riehua rajoitta.
Lohdutus toki on paikallaan, mutta pahimman uhmakohtauksen aikana ei kaikkiin lapsiin tehoa sylittely tai järkipuhe. Kiukun vähän laannuttua kyllä, muttei välttämättä akuuttivaiheessa.
Eli.
Sinun pitäisi jutella lisää miehesin kanssa siitä, miten reagoitte lasten uhmaan. Olisi ideaalia, että reagointitapanne olisivat mahdollisimman samankaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset saa tehdä mitä vaan. Haistattaa v***t yms. Lieneekö tuokaan ihan hyvä.
Aika hyvin arvattu, mutta aikalailla kuitenkin pieleen. En todellakaan anna lasten riehua rajoitta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi ei kai auta muu, kuin jatkuva keskusteluprosessi siipan kanssa. Niin oletan kaikkien muidenkin vanhempien tekevän: kun lapset kasvavat, eteen tulee uusia kasvatushaasteita ja niistä pitää vanhempien keskenään neuvotella ja etsiä yhteisiä pelisääntöjä.
tai vaatehuoneeseen. Saa maistaa omaa lääkettään!
Löytäisitkö jostain kasvatusoppaasta luvun uhmaiän tarkoituksesta? Ehkä sen lukeminen auttaisi.
Kyllä meilläkin ukolla tulee välillä ärräpäitä lasten kanssa niin, että pitää välillä vähän toppuutella.