Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Metsästäjien puolisot!
26.10.2007 |
Miten jaksatte syksyisin? Saatteko omaa aikaa vastaavasti kuin mies? Kuinka kotityönne jakautuvat?
Minä olen jaksanut kymmenen vuotta tuota metsästystä ja joka vuosi se on tökkinyt enemmän ja enemmän. Se on niin rakas harrastus, ettei siitä voi edes neuvotella. Olen väsynyt olemaan viikonloput lähtökohtaisesti yksin. Mies on vielä osittain reissuhommissa. Ekaa kertaa sanoin suoraan, etten hyväksy sitä ja harkitsen eroa/häipymistä/what ever, kun en jaksa näin epäreilua asemaa. Aiemmin olen yrittänyt neuvotella, että sopisiko, että olisi esim. hirvestämässä puolet ajasta ja saisi sitten vain puolet lihoista. Lapset ovat 7 ja 4, joten on tätä jo jaksettu...
Mies ei juo eikä rellestä ja on hyvä isä. Muuten menisi varmaan muutenkin hyvin, mutta töiden epätasa-arvoinen jakautuminen ja ikuiset poissaolot ahdistavat.
Narisenko turhasta?
Kommentit (6)
Oletko sinä onnellinen metsästävästä puolisostasi? Ihan vaan, vastaatko omasta kokemuksestasi vai muuten vain? Etkö kaipaa tasapuolisuutta ja omaa ja perheen yhteistä aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut naimisissa metsästäjän kanssa, sinun ajatuksesi ovat minulle hyvin tuttuja.
Nuo ajatukset näyttävät tulevan muutaman vuoden välein, ainakin minulla, en sitten tiedä miksi näin.
olen myös uhannut erolla, ja rakastajan ottamisella, ilman mitään vaikutusta, siksipä olen antanut asian olla, luovuttanut siis taistelun. :)
eihän kyse ole kuin muutamasta kuukaudesta vuodessa, lopun ajan mies on aika hyvin kotona töiden jälkeen.
en oikeastaan saa omaa aikaa koskaan, mutta olen silti onnellinen elämästäni.
kyllä ne lapset vielä kasvaa ja äitikin pääsee kulkemaan vapaammin.
Jos ei, niin ymmärrän, että ottaa päähän. Mutta kun miehellesi se metsästys on tärkeä henkireikä selvästi. Onko muuten kotona sitten, kauden ulkopuolella? Jos 9 kk vuodesta on kiltisti kotona niin aika turhasta nariset... Jos taas kauden ulkopuolella muita syitä olla pois kotoa, niin ei se metsästys teidän suhteessa ongelma ole vaan joku ihan muu.
Meilläkin näin ollut oikeastaan aina, pari vuotta piti väliä kun kolmas lapsi syntyi. Meillä lapset nyt 4, 6 ja 8. Itse otan kyllä sitten takaisin talvella ja kevätpuolella, ihan yhtä monta viikonloppua olen omilla menoillani, joskus vain koko päivän ystävieni kanssa kaupungilla ja syömässä tms. Yleensä kuitenkin reissaan lapsettomien kavereitteni luokse toisiin kaupunkeihin viikonloppureissuille, jotain tasoitusta on siis saatava.
Minusta tuo " tuohan mies lihaa kotiin" on aika turha veto, halvemmalla sitä lihaa saisi kaupasta, kun kaikki metsästyksen sivukulut otetaan huomioon. Harrastuksena tuota on pidettävä. Meillä kun mies lisäksi kalastaa kesät talvet, niin kyllä siinä omaa aikaa pitää väkisin ottaa. Katkeroituu muuten tänne neljän seinän sisälle.
Mitä järkeä on maksaa samalla mitalla takaisin, kun siinä kärsivät lapset? Tunne sanoo, että totta kai " kostan" sen, mutta ei se taida toimia niinkään, jos lähden kotoa vain, että annan takaisin kokemani " vääryydet" . Ilmeisesti harrastukseni eivät ole yhtä tärkeitä, kun ne jäävät miehen harrastusten jalkoihin enkä ole valmis harrastamaan niitä hinnalla millä hyvänsä. Pattitilanne! AP
Alue: Aihe vapaa
myös metsästä lihoja hakemalla. Pääasiallinen metsästyskausi kestää vain muutaman kuukauden ja metsästäjät oottelevat sitä aina innolla. Jos miehesi joutuu valitsemaan sinun ja metsästyksen välillä, varaudu tappion osaan.