Kälyksistä nuoremmat, kuinka tulette toimeen vanhemman

appivanhempien suhtautuminen ?

siinä varmaan tärkeimmät syyt. sukujuhlissa yleensä vetää perseet (vaikka lapset läsnä) ja haukkuu ihmiset humoristisesti.



mulle viimenen niitti oli kun sovittuna selväpäisenä juhannusjuhlana alkoi kännissä jahdata vanhinta poikaani ja jankuttaa jotain lapsenkehityksestä ja raijata kädestä väkipakolla. vaikka lapsi itki. sen jälkeen on ollut aika hiljaista yhteydenpidon saralla.



lapsia molemmilla useita. suku jotenkin vaan koittaa kestää kälyäni ja kovasti järjestellään taka-alalla ettei lapset aina joutuisi jalkoihin. anoppi ja appiukko eivät koskaan ole pahaa hänestä puhuneet minulle, mutta anoppi kyllä huolestaan kertonut.



2

Luulin jo että 2 oli oma kälyni. Olen se vanhempi käly ja miehen suku pitää minua ikävänä ihmisenä anoppini puheiden takia. Oikeasti tulen ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta anopin kanssa on vähän hakalaa...

mutta kun on huonolla tuulella niin kohtelee muita ikävästi. Joten aina saa siis olla varpaillaan onko hyvällä vai huonolla tuulella.



Hän on tullut sukuun ennen minua ja alkuvuosina kun olin vielä tosi nuori, niin kohteli ylenkatseella minua.

molemmat ovat siis mua vanhempia ja ennen mua sukuun tulleita.



Minulla on yksi, kälyilläni useampi, lapsi.



Asutaan eri kaupungeissa, kaukana toisistamme. Vierailemme toistemme luona. Soittelemme ja tekstailemme silloin tällöin. Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään kuten myös veljeksetkin. Kun tavataan, niin aika kuluu mukavissa leppoisissa merkeissä.



Ei olla mitään sydänystäviä, mutta ihan hyviä kavereita.

Niin kuin usein anopeilla ja miniöillä on.

Välillä on hankalaa olla puun ja kuoren välissä :/ Minä olen toisena sukuun tullut. Minusta sukulaisten kanssa täytyy tulla toimeen vaikka ei niin tykkäisikään. Veljekset ovat kaikki läheisiä ja paljon soittelevat yms. Myös serkukset tulevat hyvin toimeen. Ei asuta samoilla paikkukunnilla.

Toisiksi vanhin on aivan ihana ihminen ja loistokaveri, on juuri parhaillaan meillä kylässä viikonlopun yli. Ollaan tunnettu kymmenen vuotta.



Nuorin kälyistäni on myös oikein mukava.

Kälyni on tosin vuosi vuodelta nousukasmaisempi, kuten miehensäkin. Espooseen muutto ei tee hyvää.

Mieheni kun on perheessään iltatähtönen.



Ihan normaali suhde meillä, aika harvoin tavataan loppujen lopuksi, välimatkat pitkät.

Anoppi sen sijaan vihaa meitä kaikkia kolmea enemmän kuin mitään muuta (tai no, ehkä minua kuitenkin eniten...), me kun ollaan niin kauheita ihmisiä :)