Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiltti ja helppo pikkulapsi on merkki onnistuneesta kasvatuksesta!
26.10.2007 |
Provosoiva aloitus, tiedän.
Jouduin vastakkain tämän ilmiön kanssa, kun 1v6kk poikani kanssa tutustuin samanikäiseen pikkupoikaan ja hänen äitiinsä. Alkuun meni kivasti ja käytiin ulkoilemassa ja kävelylenkeillä jne.
Jossain vaiheessa alkoi tympäisemään kun tämä äiti jatkuvasti moitti poikaani, joka teki kaiken väärin.
Poikani on hyvin kova menemään, tekemään ja touhuamaan. Hänen poikansa taas on hiljainen, arka ja varovainen. Enemmän sellainen paikallaan viihtyvä.
Jos poikamme yritti ottaa lelua toisen kädestä, josta tietenkin kiellettiin ja ohjattiin ettei niin saa tehdä - hän oli tämän toisen äidin mielestä huonosti käyttäytyvä.
Poikamme ei myöskään jaksa kävellä pitkiä matkoja, vaan alkoi tepsuttelemaan teiden vieriä ja ojan penkkoja, jolloin jouduin ottamaan kyytiin rattaisiin.
Tämä rauhallinen poika jaksoi kävellä kilometrinkin matkan, poikkeamatta minnekään sivuun. Sekin on kuulemma kasvatuskysymys, miten opettaa alle 2-vuotiaansa kävelemään!
Poikamme heittäytyi kerran suojatielle, josta jouduin hänet kantamaan. Taas tämä toinen äiti käkätti että pitäisi kasvattaa paremmin ettei heittäytyisi, kun ei meidän Samuli Koskaan Tee Niin.
Kaikki hassut temput mitä tämä " kiltti" ja hyvinkasvatettu Samuli teki, oli meidän pojalta opittua. Kun ei se kuulemma koskaan ennen ole tuollaista keksinyt tehdä, niin se ei voi olla muuta kuin teidän pojalta opittua.
Mistä noita besserwisseräitejä sikiää? Onko tuollainen yleistäkin?
Mulla on kaksi muutakin lasta, jotka ovat melko rauhallisia, joten tiedän että poikamme vilkkaus ei ainakaan kasvatuksesta johdu. Olisivathan kaikki 3 lastamme muuten tosi vilkkaita.
Kommentit (38)
Minäkin varmasti keskimmäisen tyttäreni kanssa olisin voinut erehtyä tuollaista kuvittelemaan. Jos hän olisi ainoa lapseni. Ollut tosi helppo. Kaksi muuta lasta onkin sitten eri maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin sitä vielä kuvittelee, että voi omalla kasvatuksellaan muokata lapsestaan juuri sellaisen, kuin haluaa.
Tai luulee ainakin NIIN pitkään, kun lapsi tulee kunnolla uhmaikään. Kaikilla toki sekään ei perusluonteesta johtuen ole kovin räväkkä, mutta jossain vaiheessa lapsi joka tapauksessa alkaa kehittää omaa tahtoa.
Oikeasti lapsilla on syntyjään jo paljon luonnetta määrittäviä geenejä. Niihin voi oikeanlaisella kasvatuksella vastata niin, että lapsi oppii yhteiselämälle ja oppimiselle soveliaita taitoja ja tapoja.
Mutta kokonaan ei lapsen perusluonnetta voi kukaan kasvattamalla muuttaa.
Käsittämätöntä että noin pieniä lapsia pitää jo alkaa jakamaan vuohiin ja lampaisiin. Et taida enää liiemmin olla tuon tuttavan seurassa?
Meillä naapurissa perhe, jonka äidille valiti kun meidän kuopus niin kovin kuolaa. Vastaus heidän lapsensa eivät ole koskaan kuolanneet. ja heidän lapsensa ovat aina nukkuneet hyvin jne. Siis loputon lista siitä miten he ovat onnistuneet kasvattamaan ja saamaan aikaiseksi niin hyvin käyttätyvät lapset. jso poika kiroilee, se on jonkun kaverin vika ym.
Välillä tekisi mieli sanoa pahasti, varsinkin kun heidän ekaluokkalainen poika ei osaa ajaa pyörää kunnolla edes apupyörillä. Pitäisi vissiin ehdottaa tutkimuksiin menoa
hyvin. Kyllä ollaan miehen kanssa naurettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehaisin juuri ystävälleni, että 2 v poikani tykkää kävellä ulkona rattaiden vierellä ja hurmata vastaantulevia mummoja hymyllään ja jutuillaan. Mulla on niin helppo lapsi. Lapsi joka kuuntelee ja ymmärtää, kun kerron jotain. Osaa myös uhmata, kiipeillä luvattomiin paikkoihin huomionhakuisesti, pitää kovaa ääntä ym., mutta perusluonteeltaan on hyvin kiltti. Mielestäni on vain hyvä totuttaa lasta moniin asioihin heti pienestä, kuten kävelemään, ettei lapsesta tule löhorattailijaa. Äkkiä sitä oppii rattaissa makoilemaan ja turhautumaan äitinsä seurassa.
Kaikki pitäisi tehdä itse. Ei meidän Samuli vaan suostuisi edes mitään mauttomia purkkimössöjä syömäänkään.
Tällä äidillä ikää on 43v ja kaksi täysikäistä lasta olemassa ennestään.
Ja joku arvasi oikein, yhteydenpitoa olen minimoinut niin että emme juuri enää tapaa. en vaan jaksa sitä täydellisyyttä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkienkö roikotat sitten niskasta että kävelet nyt, vai?
Ei meillä isommatkaan ole tuossa iässä pitkiä matkoja kävelleet. Nyt myöhemmin kuitenkin kävelevät.
Elämä opettaa...
ap.
Vierailija:
Mielestäni on vain hyvä totuttaa lasta moniin asioihin heti pienestä, kuten kävelemään, ettei lapsesta tule löhorattailijaa. Äkkiä sitä oppii rattaissa makoilemaan ja turhautumaan äitinsä seurassa.
Olin juuri tuollainen, että kuvittelin lapsen kiltteyden ja aurinkoisuuden sekä nopean kehityksen olevan omaa ansiotani ;)
Kuinka ollakaan, pojan kasvettua olen huomannut ettei se ihan niin ollutkaan. Järkyttävät uhmaiät olemme käyneet läpi, koulussa poika menestyy vain siten,että vahdimme, pönkitämme, kuulustelemme jne. Ikää on nyt 11 vuotta. Et kyllä elämä on opettanut ainakin tätä " hyvää kasvattajaa" =) Ja juu, tein kaikki soosit itse, nyt poika söis vaan ranskalaisia ja hampurilaisia yms.... Hohhoijaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä lähtee sitten hyvä kierre kävellä muuallakin. Riippuu lapsen temperamentista, että miten alkaa kävely sujumaan. Rattaisiinkin pääsee istumaan, mutta kävely on hauskaa! Itse panostin esikoisen opettamiseen ajatuksella, että pienemmät matkivat perässä ja niin tekevätkin. Nuoremmat ovat aloittaneet kävelyharjoittelun heti, kun pysyivät pystyssä. Aikuisella ei vain saa olla kiire, kun 1 v taapertaa.
Kaupungissa on mielenkiintoista vastaantulevat koirat, polkupyörät, liikennevalot, hälytysajoneuvot, bussit, junat (suosikki!), kauppakeskuksissa ihmiset ja näyteikkunat. Vilkkaassa ympäristössä oppivat kävelemään ja pitämään kiinni rattaista. Mä olen kuin emo ankka, kun taaperran lasteni kanssa.
Samallahan sitä moittii sitä toista äitiäkin. Voisi miettiä kuinka hyvin tuollainen poika joka on noin arka ja rauhallinen, pärjää muiden poikien seurassa myöhemmin. Saattaa olla pelkkää bonusta, että osaa vähän pitää puoliaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palataan ap:n alkuperäiseen aiheeseen... Itse kunkin on kiva saada kehuja aina välillä. On ok tuoda esille juttuja, jotka itseltä sujuvat hyvin, mutta toista ei pidä lätätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a) aina ei voi taapertaa hitaasti, eikä kulkea kovin mielenkiintoisissa ja/tai turvallisissa ympäristöissä
b) lapset ovat yksilöitä (itsekin totesit tämän faktan)
c) sinäkin kerrot päästäväsi tarvittaessa rattaisiin, mikä ap:n kertoman mukaan oli tuolle toiselle äidille myrkkyä ja paheksunnan paikka.
Vierailija:
Siitä lähtee sitten hyvä kierre kävellä muuallakin. Riippuu lapsen temperamentista, että miten alkaa kävely sujumaan. Rattaisiinkin pääsee istumaan, mutta kävely on hauskaa! Itse panostin esikoisen opettamiseen ajatuksella, että pienemmät matkivat perässä ja niin tekevätkin. Nuoremmat ovat aloittaneet kävelyharjoittelun heti, kun pysyivät pystyssä. Aikuisella ei vain saa olla kiire, kun 1 v taapertaa.Kaupungissa on mielenkiintoista vastaantulevat koirat, polkupyörät, liikennevalot, hälytysajoneuvot, bussit, junat (suosikki!), kauppakeskuksissa ihmiset ja näyteikkunat. Vilkkaassa ympäristössä oppivat kävelemään ja pitämään kiinni rattaista. Mä olen kuin emo ankka, kun taaperran lasteni kanssa.
Omat lapsetkaan ei oo mitään " mallilapsia" aina :)
Muttta täytyy myöntää että yhden kaverin poika on todella rasittava. Sitä saa jatkuvasti kieltää, tekee alvariinsa asioita mitä ei saisi, ei pysy hetken vertaa paikallaan. Kitisee ja mankuu. Eikä edes pojan äiti halua lähteä sen kanssa oikeastaan mihinkään puistoa kauemmaksi.
Niin, se on ärsyttävä lapsi ja erikoisen vaikea, ei voi mitään.
" Ihan hyviä periaatteita kaikki, mutta miten nämä nyt varsinaisesti liittyvät itse aiheeseen?
a) aina ei voi taapertaa hitaasti, eikä kulkea kovin mielenkiintoisissa ja/tai turvallisissa ympäristöissä
b) lapset ovat yksilöitä (itsekin totesit tämän faktan)
c) sinäkin kerrot päästäväsi tarvittaessa rattaisiin, mikä ap:n kertoman mukaan oli tuolle toiselle äidille myrkkyä ja paheksunnan paikka."
------
Ehdin jo kirjoittaa, että voisimme palata aiheeseen. Minähän sieltä aiheesta tulin eksyttäneeksi vähän poiskin... mutta
a) kannattaa varata aikaa, kun lapsi on pienenpieni, niin alkaa sujumaan tuo kävely. Ruuhka-aikojen ulkopuolella pystyy liikkumaan turvallisesti ihan helposti.
c) niin. Harvoinpa haluavat istua rattaissa, kun ovat pienestä asti tottuneet kävelemään. Meillä kuitenkin liikutaan paljon ulkona, joten... Ensin väsytän pienimmän kävelijän päiväunille, jolloin isompi saa halutessaan leikkiä vauvaa ja istua rattaissa (3,5v) ja kävelee sen jälkeen taas mielellään (ei ole surffilautaakaan). Sitten väsytetään 3 v ja äiti kun haetaan koululainen kotiin:) En paheksu siis rattaita sinänsä. Ihmetelkööt ohikulkijat ihan rauhassa, että miksi 3,5 v istuu rattaissa:D
Mutta todella huonokäytöksisestä lapsesta puhuttaessa on kyse kasvatuksen puutteesta!
Tällä siis tarkoitan sitä, että lapsi voi olla hyväkäytöksinen kasvatuksella jne. Tai voi olla vähemmän hyväkäytöksinen.. Mutta jos lapsi ei mitään tottele niin kyllä silloin on kasvatuskeinot pielessä!
Oma lapsi on kiltti ja maailman helpoin. Serkkuni lapset ovat kilttejä, mutta kasvatuksella pilattuja.. Haukkuvat toisia, eivät kävele kun ei tarvii kun sitten mennään autolla, eivät siivoa leikkejään, eivät käy edes vessassa ja jos käyvät jättävät kakat pyyhkimättä!!
Kyseessä siis jo vähän isommat lapset.. Mutta tosiaan jos lapsi ei nyt häiritsevästi käyttäydy niin on vaan eri temperamenttinen..
Jos tosiaankin käyttäytyy niin, ettei hetkeäkään osaa kävellä kunnolla tai ruokapöydässä sotkee niin on siinä vähän kasvatuksen ja kurin puutetta!
Eli ap olen kanssasi samaa mieltä jos olet todellakin yrittänyt kasvattaa lastasi.. Mutta jos olet niitä joka toteaa vaan, että lapset on lapsia joka tilanteessa, silloin olet hakoteillä!
Ja ps. Tuon ikäinen lapsi ei kyllä tarvii enää purkkiruokia!
vaikka tekisit mitä! Oma esikoiseni juoksi vielä tuossa iässä ihan sokkona karkuun ihan minne sattui eikä vahingossakaan kävellyt kauniisti vierellä. Ajattelin jo että mitä olen tehnyt väärin. Kuopus on tehnyt aina kävellyt kiltisti vierellä joko rattaista tai kädestä pitäien ilman mitään opastusta, joten minä tiedän kyllä varmasti että lapset vaan ovat erilaisia! Ei sille äiti mitään voi jos lapsi on kauhea menemään, tai voi tietenkin odottaa että lapsi rauhoittuu kasvaessaan, sillä ei siihen mikään muu auta.
Eiköhän äiti itsekin tiedä että hankalaa on, ilman että siitä aina erikseen huomautellaan?
Vierailija:
Omat lapsetkaan ei oo mitään " mallilapsia" aina :)
Muttta täytyy myöntää että yhden kaverin poika on todella rasittava. Sitä saa jatkuvasti kieltää, tekee alvariinsa asioita mitä ei saisi, ei pysy hetken vertaa paikallaan. Kitisee ja mankuu. Eikä edes pojan äiti halua lähteä sen kanssa oikeastaan mihinkään puistoa kauemmaksi.
Niin, se on ärsyttävä lapsi ja erikoisen vaikea, ei voi mitään.
Alue: Aihe vapaa
Jos minulla olisi vain kuopukseni, poika, niin pitäisin itseäni erinomaisena kasvattajana.
Mutta minulla sattuu olemaan myös toinen poika. Hän pitää minut nöyränä.