Kiltti ja helppo pikkulapsi on merkki onnistuneesta kasvatuksesta!
Provosoiva aloitus, tiedän.
Jouduin vastakkain tämän ilmiön kanssa, kun 1v6kk poikani kanssa tutustuin samanikäiseen pikkupoikaan ja hänen äitiinsä. Alkuun meni kivasti ja käytiin ulkoilemassa ja kävelylenkeillä jne.
Jossain vaiheessa alkoi tympäisemään kun tämä äiti jatkuvasti moitti poikaani, joka teki kaiken väärin.
Poikani on hyvin kova menemään, tekemään ja touhuamaan. Hänen poikansa taas on hiljainen, arka ja varovainen. Enemmän sellainen paikallaan viihtyvä.
Jos poikamme yritti ottaa lelua toisen kädestä, josta tietenkin kiellettiin ja ohjattiin ettei niin saa tehdä - hän oli tämän toisen äidin mielestä huonosti käyttäytyvä.
Poikamme ei myöskään jaksa kävellä pitkiä matkoja, vaan alkoi tepsuttelemaan teiden vieriä ja ojan penkkoja, jolloin jouduin ottamaan kyytiin rattaisiin.
Tämä rauhallinen poika jaksoi kävellä kilometrinkin matkan, poikkeamatta minnekään sivuun. Sekin on kuulemma kasvatuskysymys, miten opettaa alle 2-vuotiaansa kävelemään!
Poikamme heittäytyi kerran suojatielle, josta jouduin hänet kantamaan. Taas tämä toinen äiti käkätti että pitäisi kasvattaa paremmin ettei heittäytyisi, kun ei meidän Samuli Koskaan Tee Niin.
Kaikki hassut temput mitä tämä " kiltti" ja hyvinkasvatettu Samuli teki, oli meidän pojalta opittua. Kun ei se kuulemma koskaan ennen ole tuollaista keksinyt tehdä, niin se ei voi olla muuta kuin teidän pojalta opittua.
Mistä noita besserwisseräitejä sikiää? Onko tuollainen yleistäkin?
Mulla on kaksi muutakin lasta, jotka ovat melko rauhallisia, joten tiedän että poikamme vilkkaus ei ainakaan kasvatuksesta johdu. Olisivathan kaikki 3 lastamme muuten tosi vilkkaita.
Kommentit (38)
En tunnista omaa kaksi vuotiastani tuosta saatikka nyt uhmaiässä.
Alan ymmärtää myös miksei mulla ole äitikavereita ja miksi en halua heitä tai selitän asian ajanpuutteella.
Mistä me tiedetään miten se toinen äiti lapsensa kasvattaa esim. tiukalla kurillako ja tukahduttavasti vai tavanomaisesti ja sallitusti.
Vierailija:
Jos minulla olisi vain kuopukseni, poika, niin pitäisin itseäni erinomaisena kasvattajana.
Mutta minulla sattuu olemaan myös toinen poika. Hän pitää minut nöyränä.
Jos joskus olenkin tuskastunut tähän poikaan, niin en voi mitään jos se on näkynyt. Tosin olen kyllä yrittänyt peittää sitä parhaani mukaan. Poika on rasittava koheltaja. Ehkä rauhoittuu, ehkä ei?
Pojan äiti antaa pojalle paljon periksi, mutta ymmärrän sen tavallaan. Nimittäin se on väsyttävä lapsi. Toisaalta hallaa sillä saa aikaisekis pidemmän päälle, mutta ymmärrän äitiä.
Eihän sen ikäiseltä voi odottaa kovinkaan kummoista itsehillintää kun asiat ei pysy mielessä kuin pienen hetken kerrallaan.
Helposti ärtyvät ja haastavan tempperamentin omaavat lapset eivät taivu niin helposti sääntöihin kuin ne ns. helpot.
Että lasta pidetään ilman vaippaa kun on opittava kuivaksi. Jos tulee pissat lattialle, pistetään arestiin huutamaan pinnasänkyyn. kun sieltä ei pääse pois. Äiti on sitä mieltä että Samuli pissaa äitiä kiusatakseen lattialle. Poika ei mielestäni ole kypsä päiväkuivaksi, koska pissavahinkoja sattuu monta kertaa päivässä lattioille.
ap
Vierailija:
En tunnista omaa kaksi vuotiastani tuosta saatikka nyt uhmaiässä.Alan ymmärtää myös miksei mulla ole äitikavereita ja miksi en halua heitä tai selitän asian ajanpuutteella.
Mistä me tiedetään miten se toinen äiti lapsensa kasvattaa esim. tiukalla kurillako ja tukahduttavasti vai tavanomaisesti ja sallitusti.
Normaalit lapset pyrkivät miellyttämään ja toimimaan aikuisten toivomalla tavalla. Eivätkä pienetkään lapset yleensä ole 100% eristyksissä ympäröivästä maailmasta, vaan oppivat ainakin pääpiirteet siitä, miten pitäisi käyttäytyä.
Yksityiskohdissa he saattavat toimia väärin, koska eivät ole kotoa oppineet oikeaa toimintamallia.
Täysin väärää käytöstä sen sijaan selittää minusta yleensä se, että lapsi ei KYKENE ja OSAA tulkita tilanteita eikä sitä, miten pitäisi toimia.
Vierailija:
lapsi voi käyttäytyä huonosti ihan neurologisen sairauden perusteella. Ei siinä kasvatus kauheasti auta, jos lapsella esimerkiksi AD/HD.Viiden " normaalin" ja yhden erityislapsen äitinä hermostun aina noista kommenteista kuinka huonosti käyttäytyvä lapsi on kasvatuksen puutteen tulos. Meilläkin viisi hyvin käyttäytyvää ja yksi joka ei vaan pysty olemaan paikallaan, jankkaa asioita jne.
Vierailija:
Poika ei mielestäni ole kypsä päiväkuivaksi, koska pissavahinkoja sattuu monta kertaa päivässä lattioille.
suorastaan inhosin villejä poikalapsia ja vannoin, että jos minä joskus pojan saan niin nöyrä ja kiltti siitä tulee pienestä pitäen. En vain voinut sietää huutavia, riehuvia ja villejä poikia. Uskoin ihan tosissani, että sellainen käytös oli saatu aikaseksi huonolla kasvatuksella...tai lähinnä kasvatuksen puutteella.
No niin...sillein siinä sitten tietysti kävi, että sain pojan jolla tempperamenttia riittää. Huutaa ja heittäytyy lattialle jos ei saa tahtoansa läpi, puree, lyö päätä seinään, kiljuu huutaa ja juoksee. On oikea riiviö. Nyt minua katsotaan kadulla ja varmasti mietitään, että ei ole tuokaan lastaan kasvattanut...noh olenhan minä . Kuri on oluut alusta asti ja hyvä sellainen, Tällä pojalla on vaan niin valtavasti energiaa ja tahtoa että sitä ei edes ymmärrä ihminen jolla on " normaali" lapsi. Lateellisena saan katsoa niitä lapsia jotka kävelevät rattaiden vieressä ja ovat yleinsäkkin tli 10 sekunttia hiljaa...huoh.
toivottavasti seuraava on rauhallisempi
Xandris:
Normaalit lapset pyrkivät miellyttämään ja toimimaan aikuisten toivomalla tavalla. Eivätkä pienetkään lapset yleensä ole 100% eristyksissä ympäröivästä maailmasta, vaan oppivat ainakin pääpiirteet siitä, miten pitäisi käyttäytyä.Yksityiskohdissa he saattavat toimia väärin, koska eivät ole kotoa oppineet oikeaa toimintamallia.
Täysin väärää käytöstä sen sijaan selittää minusta yleensä se, että lapsi ei KYKENE ja OSAA tulkita tilanteita eikä sitä, miten pitäisi toimia.
provosoi huonon käytöksen, joka on merkki siitä, että vanhempi ei " ole samalla aaltopituudella" lapsen kanssa. Olen nähnyt tapauksia esim. tuttavaperheen n. 3v haluaa äidin syliä, käy 3x kiltisti pyytämässä, mutta äiti ei ehdi, koska pitää jutella vieraiden kanssa. 10 minuutin päästä lapsi pistää aivan ranttaliksi ja vierailu muuttuu epämiellyttäväksi. Minusta tuntuu, että äiti ei yhdistänyt näitä kahta asiaa toisiinsa mitenkään.
Toisella vierailulla lapsi olisi halunnut laittaa yhden ylimääräisen kaakaolusikallisen mukiinsa. Äiti kielsi ehdottomasti, eihän niin voi tehdä, meillä laitetaan aina 2 kpl! Pian oli hirveä show päällä. Itse olisin antanut kokeilla miltä maistuu.
Muista ihmisistä on helppo havaita tällaista käytöstä. Itse syyllistyn varmaan samaan, vaikka melko helppo lapsi onkin. Nämä ko. äidit ovat mielestäni ihan hyviä äitejä. Jälkimmäinen ehkä vähän mielikuvitukseton ja rutiineihin taipuva. Jos lapsi sitten on kokeilunhaluinen ja luova, niin kemiat ei varmaan aina kohtaa
En ole missään vaiheessa kuvitellutkaan saaneeni sitä itse aikaiseksi, lapsihan on ollut tuollainen jo synnytyslaitokselta asti. Nytkin uhmaiässä, päästää aika helpolla kullanmurun kanssa.
Me ei mieheni kanssa uskalleta tehdä enää toista lasta, koska todennäköisyys tälläiselle samanlaiselle tuurille olisi olematon ja meistä tulisi näin helpon kokemuksen jälkeen varmaan huonoja kasvattajia jos saisimme " normaalin" tai jopa temperamenttisen vauvan.
Meillä käy kylässä hulivili, jonka kasvatuksessakin on varmaan puutteensa, mutta se johtuu varmaan vain siitä että villin pojan kasvattaminen on vain niin kertakaikkisen väsyttävää. Minä väsyn päivässä, miltähän hänen äidistään mahtaa tuntua.. Siksi koetankin aina poikaa kehua kovasti kun tavataan.
Teksti kuvasi hyvinkin samanlaisia tilanteita, joihin olen törmännyt.
Tietääköhän tämä äiti että alle 3 vuotiaalle jäähyä ei suositella ollenkaan ja 3-vuotiaallekin maksimi aika on 3 min. Eli minuutti/ikävuosi.
Lapsihan on ihan alistettu. Raukalla mahdollisesti mielenterveysongelmia isona.
tai penkereillä kävely?
Mä ajattelen huonon käytöksen ihan muuksi, kuin tuollaiseksi.
En jaksanut hänen ilkeilyjään ja katkasin välit häneen. Jatkuvaa arvostelua sain häneltä ja pönkitti kokoajan itseään.
Muistakaa tämä, että eläväinen lapsi on hauska ja valitettavasti se rauhallinen ja kiltti ei ole niin hauska.
Oma lapseni on ollut ylivilkas ja nyt hän 3.7v. ja hän on aivan sika hauskaa seuraa, nautin hänen seurastaan.
Tähän lapseen oli tosi vaikea saada kontaktia, kun ei oikein reagoinut muihin kuin vanhempiinsa.
t. ap
Vierailija:
En jaksanut hänen ilkeilyjään ja katkasin välit häneen. Jatkuvaa arvostelua sain häneltä ja pönkitti kokoajan itseään.
Muistakaa tämä, että eläväinen lapsi on hauska ja valitettavasti se rauhallinen ja kiltti ei ole niin hauska.
Oma lapseni on ollut ylivilkas ja nyt hän 3.7v. ja hän on aivan sika hauskaa seuraa, nautin hänen seurastaan.
Jos et ole ottanut lapsen kanssa kunnolla yhteen ennen murrosikää niin olet vaikeuksissa! Että taistellaan vaan nyt näiden riiviöidemme kanssa=)
lapsi voi käyttäytyä huonosti ihan neurologisen sairauden perusteella. Ei siinä kasvatus kauheasti auta, jos lapsella esimerkiksi AD/HD.
Viiden " normaalin" ja yhden erityislapsen äitinä hermostun aina noista kommenteista kuinka huonosti käyttäytyvä lapsi on kasvatuksen puutteen tulos. Meilläkin viisi hyvin käyttäytyvää ja yksi joka ei vaan pysty olemaan paikallaan, jankkaa asioita jne.