Miten ujous voi olla muka hyväkin asia?

Pitää ensin tarkkailla tilannetta jotta tietää miten siihen ja uusiin ihmisiin pitää suhtautua ja miten heidän kanssaan tulee toimeen.



Monella tapaa usein parempi kuin että täysrynnäköllä päälle vaan.

maailma olisi sietämätön paikka, jos kaikki olisivat ulospäinsuuntautuneita hölöttäjiä, päällepäsmäreitä ja kaikkeen puuttujia.

Maailmaa tarkkailevalla on sisällään mielenkiintoisia mielipiteitä. Kunhan simppelit pälättäjät ympärillä pysähtyisivät kuuntelemaan muitakin.

jotka joutuvat paljon useammin konfliktiin toistensa kanssa kuin ujot lapset, jotka eivät suuna päänä säntää kaikkiin tilanteisiin. Jos ujot saavat olla rauhassa ujoja eikö heitö yritetä muuttaa muunlaisiksi, heidän stressivaste voi olla parempi ja sehän vaikuttaa mm. verenpaineeseen ja sisäeritykseen muutenkin.

Eli mielipiteitä (ja älyäkin) löytyy, joo.



Ja mukava, herttainen persoona, kun tutustuu paremmin.

Ujoudella ei muuten ole mitään tekemistä sosiaalisuuden tai sosiaalisten taitojen kanssa, ulospäinsuuntautuva ihminen voi olla epäsosiaalinen ja/tai sosiaalisilta taidoiltaan kömpelö. Ujo voi olla hyvinkin sosiaalinen ja sosiaalisilta taidoiltaan kehittynyt. Tai sitten toistepäin. Nämä tekijät eivät korreloi keskenään (kts. mm. Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimukset)

Eihän tästä maailman menosta tulis mitään jos kaikki vaan suuvaahdossa höpöttäs.



Tästä aiheesta oli telkussa joku aika sitten ja siellä työelämän asiantuntija piti erittäin huonona että nämä suupaltit vie kaikki työpaikat, kun työnteko on taas näillä useesti vähän niin ja näin..

No nyt hyvänä aikana se menee mutta kun tulee lama tai taantuma ja pitäs tulla ne työtkin tehtyä eikä vain selitettyä.



Saman huomaa kyllä ihan arjessa, osa porukkaa lörpöttää ja kehuu itseään ja toiset tekee työt.

Miehen sisar on just tuollainen, että hölöttää tuntemattomillekin sivu suunsa liiankin tuttavallisesti ja näin vaikuttaa tunkeilevalta. Hän möläyttelee koko ajan tahtomattaan sammakoita suustaan ja aiheuttaa vihaa.