ensimmäisen koiran ottamista harkitsevat!
Ottakaa selvää koirista! Ihan oikeasti, tietoa löytyy kyllä. Miettikää kunnolla!
Myytti 1: Koiran pitää olla iso, " koiran kokoinen" .
Pienikin koira on oikea koira, pieniä koiria on erilaisia. Ensimmäisen koiran ei tarvitse olla iso. Varmasti jokainen kuvittelee osaavansa kouluttaa koiran hyvin, mutta valitettavasti tuolla kadulla törmää aina niihin poikkeuksiinkin... ELi: iso koira pitää opettaa olemaan vetämättä. Lapset eivät voi ulkoiluttaa isoa koiraa. Iso koiraa kakkaa isompia kakkoja, joita on ikävämpi kerätä pussiin (ja tuonne kadulle jääneet kakat inhottavat muita). Pieni koira on helpompi hallita, myös lapsen. Pienen koiran kanssa voi matkustaa helpommin. Pienistä koirista löytyy kyllä sellaisia vankempia rotuja, joita voi halata (en suosittele lapsiperheeseen chihuahuaa, vanhukselle sellainen voi olla mainio kaveri).
Myytti 2: Minä aion harrastaa koiran kanssa vaikka mitä, se saa varmasti tarpeeksi aktiviteettia ja liikuntaa.
Hyvä aikomus. Mutta mieti tähänastista ajankäyttöäsi. Kuinka monta tuntia ehdit vuorokaudessa laittaa koiran kanssa liikkumiseen/olemiseen? Siis vuodesta toiseen? Ihan vakavasti? Työkoira tarvitsee työtä - sille ei riitä, että kierrät sen kanssa aamulla 300 m pisutuslenkin, otat sen ja lapset mukaan pienelle iltapäiväkierrokselle ja komennat miehesi kakittamaan sen ennen nukkumaanmenoa. Ei tuo riitä kovin monelle muullekaan rodulle sinänsä... Mutta älkää ottako aktiivista koiraa, jos ette itse ole aktiivisia sen kanssa. Muuten teillä on ongelmakoira ja pureskellut tuolinjalat kotona...
Myytti 3: Ei koiran kouluttaminen ole kovin vaikeata.
No, ei se olekaan, jos tietää, mitä tekee. Mutta tiedätkö sinä, millaista se on? Pitää ymmärtää koiraa, osata lukea koiraa, olla johdonmukainen, sitkeä... Ota kiltti selvää asioista ja mene vaikka pentukurssille!
Olisihan näitä myyttejä lisää, mutta miettikää ihmiset tarkkaan, minkä koiran otatte! Ulkonäkö ei saa olla se, mikä ratkaisee yksin. Eikä se, että naapurissa on aivan ihana rotikka... Tms.
Kommentit (11)
Voisko sitä ajatella ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen?
Tykkää pitkistä lenkeistä, mutta ei tarvitse niitä välttämättä. On lempeä luonteeltaan, eli ei ole vaarallinen, vaikkei uuden omistajan koulutustaidoissa olisikaan kehumista.
Omasta mielestäni olet kyllä hyvin väärässä.
Ja kun niin pienistä kuin isoistakin roduista löytyy itsepäisiä. Ei voi ajatella että kun ottaa pienen koiran niin pääsisi helpommalla. Joku suurempi rotu voi olla huomattavasti helpompi kouluttaa kuin joku pieni räksyttävä terrieri.
Itse rakastan cavaliereja. Meillä oli jo lapsuuskodissani niitä, kun olin nuori, ja helppo rotu lapsiperheeseen tosiaan. Tosin yksi yksilö oli mielenvikainen, mutta yksilöitähän koiratkin ovat. Mutta siis nyt oma perhe, ja kahden pienen lapsen kanssa kodissamme pyörii kaksi perhoskoiraa. Pieniä kyllä, mutta eivät niin lapsirakkaita.
Mutta ap, miksi esim. chihuhua ei sovi lapsiperheeseen?
Naapurin koiralle kävi niin. Siksi kannattaa ostaa iso koira.
Ja syy on siinä, ettei omistaja osaa kouluttaa :(
koiraa ottavat.