Lue keskustelun säännöt.
Entä jos kasvatus ei olekaan tiukka?
20.02.2007 |
Moni keskustelu täällä on keskittynyt rankaisumenetelmiin tai äiti suitsuttaa, kuinka tiukka kuri on kotona.
Mieheni lapsilla ei ole millään tavalla tiukka kuri, ei ole erityisiä rangaistuksia, koskaan eivät ole olleet jäähyllä.
Käytännössä heillä ei ole juuri lainkaan sääntöjä, siis mitään erityisiä sääntöjä - lähinnä ne ovat samat kuin aikuisilla, paitsi että nukkumaan menevät yhdeksältä.
Kuitenkin lapset ovat ihan fiksuja ja kivoja. Kiitos tulee myös päiväkodista. He eivät terrorisoi lainkaan ihmisiä, vaan ovat jotenkin poikkeuksellisen sosiaalisia ja ystävällisiä.
Tottakai he kiusaavat joskus toisiaan (jos on tylsää), ovat itsepäisiä, eivät halua pukeutua, lähteä kauppaan, syödä tms. Mitään rangaistuksia he eivät kuitenkaan kiukuttelusta saa, mutta eivät erityistä palkintoakaan.
Onko lapsista nyt ilman rangaistusmenetelmiä ja tiukkuutta kasvamassa mummonpotkijoita ja pirihuoria? Vai voiko lapsista ihan pelkällä ystävällisellä kohtelulla kasvaa ihmisiä? Kysyn minä, silmät ymmyrkäisinä.
Kommentit (28)
Vierailija:
Itsekin kovapäinen lapsi.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapset ei ole kovapäisiä. Niillä on si.
19
Vierailija:
No musta on hyvä että keskustellaan ongelmatilanteista! Ei se tee silti lapsesta kauhukakaraa jos kiukuttelee nukkumaan mennessä tai heittäytyy karkkihyllyn edessä kiljuen maahan makaamaan. Se on yksittäinen ongelmatilanne.
En sano, etteikö lapsillakin olisi kiukuttelua tms. Mutta niitä tilanteita ei hoideta arvuutellen, millainen rangaistus tilanteeseen mahdollisesti sopisi.
Siis kirjahyllyyn ei mennä räpeltään, kukkiin, uuniin, vieraan ihmisen autoon ei kosketa.. Ei juosta karkuun parkkipaikalla, bussissa ei saa painaa pysähtymisnappia kuin kerran! Sääntöjä on vaikka KUINKA paljon.
Tottakai, tällaiset säännöt ovat aikuisillakin. Mutta lapsethan eivät räpellä kirjahyllyjä siksi, että ovat tuhmia, vaan tottakai he tarvitsevat ohjaamista. Mielestäni se on vanhemman vastuu.
Mieheni ohjaa lastensa käytöstä, mutta melko harvoin lapset ovat tekemässä mitään typerää.
Varsinkin uhmassa meillä lapsi pääsee nurkkaan ja kiukuttelee sääntöjä vastaan. Se on tervettä lapselta. En pidä lapsiani mitenkään pahoina kun ne kiukuttelee vastaan.
Kyllä munkin miehen lapsilla on ollut uhma, mutta siihen ei ole vastattu alkamalla riidellä vanhemman kanssa tai nurkkaan laittamalla.
En usko ettei lapsilla ole muuta sääntöä rajottamassa kuin nukkumaan meno: saako mennä syömään jääkaapista kun haluaa, katsella telkkaria halujensa mukaan, kiroilla ihmisille?
Säännöt ovat samat kuin aikuisillakin. Jostain syystä he eivät kiroile ihmisille (sellaisia vaiheita on ollut, mutta ei juuri nyt), jääkaapille he eivät mene itsenäisesti. He kysyvät aina luvan telkkarin katsomiseen.
Eroja toki on kasvattamisessa; toiset jaksaa jauhaa eitä ja selittää. Ei ota sitä stressaavana, toiset taas ei jaksa lapsen uhmittelua ja karjuu kun pinna palaa lapsen pienimmästäkin sekoilusta?
Miehelläni ei pala pinna juuri koskaan, kyllä hän toisinaan tympääntyy tilanteeseen, mutta yleensä sitten väsyttämällä hoitaa sen. Tai jos tilanne on se, ettei lapsi suostu pukeutumaan, hän ottaa ja pukee lapsen, kantaa vaikka autoon. Mutta mitään riepottelua siihen ei sisälly.
Jos lasta ei komenna, eikä lasta ohimennen kiitä tai kehu niin musta on aika outoa semmonen. Koska kyllähän lapselle tulee ohimennen väkisinkin puhuttua!
Tottakai lasten kanssa täytyy puhua kaikesta! Niin oppii tuntemaan lapsensa ja miksi nämä reagoivat kuten tekevät. Ihan pienen kanssa se ei vielä ole mahdollista.
Onko se sitten vanhemman " syy" jos lapsesta kasvaa rikollinen tai tutkija? Siinä ajattelemista näin tiistaille.. ;)
Mä en tunne ainuttakaan rikollista tai narkkaria, jolla olisi ollut tasapainoinen lapsuus. Se ei tarkoita, että vanhempien pitäisi olla pahoja tai että syyllisen etsintä varsinkaan jälkikäteen auttaisi.
Vierailija:
Meitä ei rankaistu, aina asiat tehtiin lasten ehdoilla. Kaikki saatiin periksi, kunhan ei vaan tullut itkua.
Ihana lapsuus!
Sitten tulikin teininä tehtyä kaikkea tyhmää - juopottelua ja yhden illan suhteita. Kukaan ei viheltänyt peliä poikki. Ihana nuoruus!
Nyt " aikuisena" ja itsekin äitinä olen joutunut ajattelemaan elämäni uudestaan ja terapeutillakin olen käynyt ajatuksiani selkiyttämässä. Huono itsetunto on ehkä suurin vamma, jonka ehkä juuri tuo välinpitämätön kasvatus aiheutti. Meitä kyllä rakastettiin, mutta välillä kävi kateeksi kavereita, joiden vanhemmat esim antoivat kotiarestia perjantai-illan kaljottelusta yms.
Mutta heillä ei ole " rankaisukeskeinen" kasvatus. Olen silmät ymmyrkäisinä usein kysynyt miksei, koska itseäni on kuritettu luunapeilla, tukkapöllyillä ja milloin nyt milläkin tavalla, huutamalla, läiskimällä. Mieheni mielestä se on melko järkyttävää.
Siis vielä toistan: Lapset eivät saa tehdä ihan mitä haluavat, mutta heidän elämäänsä ei kuulu nurkassa istuminen, aresti, tukkapölly, jäähy, karkkipäivän evääminen, pelikielto tms.
kuria paljon tärkeämpää on opettaa lapselle rakkautta ja vastuunkantoa. Minuakaan ei koskaan, missään oloissa rangaistu lapsena. Ei ollut kotiintuloaikoja, ei kieltoja. Paljon rakkautta ja läheisyyttä ja keskustelua oli. Hyvästä toiminnasta kehuttiin, kun jotain meni pieleen, mietittiin miksi.
Minä olin aina se nuorisojoukon vastuullisin ja vieläkin olen vastuunkantaja. Rikollista minusta ei tullut, tuli tohtori ja perheenäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen sitä mieltä, että rajat ovat rakkautta. Lempeän tiukka ote.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ns. helppoja lapsia, jotka haluavat aina miellyttää. Heille rajat ovat mieleen, tarpeen ja helpit pitää. Ajatelkaa miten vaikeaa heidän elämänsä olisi, jos eivät tietäisi mitä pitää tehdä!
Sitten toisessa ääripäässä ovat lapset, jotka määrittelevät itse tiensä ja haluavat itse tehdä virheensä verissä päin, ns. läpi harmana kiven menijät. Rajat on heille tehty rikottavaksi. Näille nykyään pannaan diagnoosi, aiemmin heidät piiskattiin säännöllisesti henkihieveriin ja koetettiin murtaa tahto niin.
Vierailija:
itse olen sitä mieltä, että rajat ovat rakkautta. Lempeän tiukka ote.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisia täytyy rajoittaa, mutta toisia etupäässä kehoittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta he eivät saa itsepäisyydestä rangaistuksia.
Tietenkään he eivät saa piirtää seiniin tai juosta sisällä niin että tavarat sinkoilevat, mutta eivät aikuisetkaan.
Yritän siis sanoa, että meitä on moneksi. Niistä rajoja kaipaavista lapsista tulee isona kirjanpitäjiä ja kapiaisia, ja niistä rajoja inhoavista taiteilijoita ja nykymaailmassa jotain IT-kehittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tarkoittaako se sitä, että on joku tietty muotti, johon lapsi yritetään tunkea - vai tarkoittaako se sitä, että rajat ovat olemassa, mutta niistä ei tarvitse keskustella (tyyliin " on itsestäänselvää ettei kukaan lyö ketään päähän" )
Joillakin on vaan hieman kovempi pää kuin toisilla : )
Hölmöyksiä ei tietenkään saanut tehdä, mutta aina kehotettiinkin käyttämään omaa päätä, onko toiminta järkevää vai ei. Kehotettiin miettimään pitkällä tähtäimellä, että entäs jos nyt käy näin kun teet näin, niin mites sitten tapahtuu ja mitä ikävyyksiä voi seurata.
Oman vastuun kantaminen oli kaiken a ja o. Kukaan ei voi elää elämää toisen puolesta, mutta kaikkia hölmöyksiä ei pidä tehdä varsinkaan, jos sillä pilaa tulevaisuuden mahdollisuuksiansa. -Jotenkin tähän suuntaan kulki vanhempieni ajatus. Mikä sinänsä oli järkevää. Nimittäin uskon, että kapina vaan olisi kasvanut, jos olisi pakotettu ja pakotettu...
mutta ovat he molemmat omalla tavallaan vaativia ja todella itsepäisiä. He ovat tottuneet huomatuksi tulemiseen ja siihen, että heidä kohdellaan yksilöinä.
Näistä keskusteluista saa usein sellaisen kuvan, että joko lapsi alistetaan liian tyrannian alla passiiviseksi ja araksi olennoksi jolla ei ole omaa tahtoa tai sitten hänen annetaan kasvaa ilman mitään rajoja itsekääksi, omatunnottomaksi häiriköksi. Ehkäpä se kultainen keskitie olisi kuitenkin lähinnä totuutta.
Ja kuten aiemminkin on esille tullut, se mikä toimii yhden lapsen kanssa ei välttämättä toimi toisen. Meillä esimerkiksi esikoisen kanssa pärjää hyvin pitkälle puhumalla ja perustelemalla miksi jotain saa/ ei saa tehdä. Kuopus ei paljoa puhetta jää kuuntelemaan. Jäähy tms. muu selkeä rangaistus toimii hänen kohdallaan parhaiten.
Vierailija:
Joillakin on vaan hieman kovempi pää kuin toisilla : )
Itsekin kovapäinen lapsi.
19