G: Miksi teillä on enemmän kuin kolme lasta?

Itse olen köyhästä perheestä lähtöisin, nyt on vähän paremmin raha-asiat. Olen vähän päältä kolmikymppinen, enkä lapsuudessani ollut koskaan kuullutkaan suklaamarieista, enkä muuten ennen kuin nyt. Ratsastusleirille pääsin, olin käytännössä ainut lapsi. Makuupusssina kyllä oli joo joku mahdollisimman halvin, ei untuvapussi. Mutta äiti osti silitettävän heppakuvan ja silitti sen siihen kamalaan ruskeaan polyesterpussiin, ja kaikki leirillä olisivat halunneet samanlaisen makuupussin. Jne. Ei mulle kyllä jäänyt traumoja. Enkä päässyt joka kesä ratsastusleirille, kun ei ollut varaa.



T joku ekalta tai tokalta sivulta, jolla neljä lasta, 2 tyttöä ja 2 poikaa

ei todellakaan tehtäisi :)

... totesimme haluavamme neljä, mutta nyt kolmen lapsen kanssa olen alkanut toivoa neljää enemmän. Tykkäämme lapsista ja kai siinä jonkinmoista haavetta lapsenlapsistakin taustalla on, vaikkemme tule lapsiamme siihen suuntaan painostamaan.

olemem onnistuneet saamaan 7 ihana lasta

Todennäköisesti jää haaveeksi kun ikää on jo liikaa :(

Tää on totta. Kun kerran sopeutuu lapsiperheen arkeen ja sen rutiineihin, lisäväki ei kun helpota. Perunoita nyt joutuu keittämään useamman ja maitoa kantaa enemmän, vaatteita kuluu enemmän, mutta ne on aika maallisia asioita. Lapset leikki valtavasti keskenään, vahtivat toisiaan. Pelkästään se, että on elämää ympärillä, riittää kaikille viihdykkeeksi. Itse ei tarvi kuin lähinnä toimia erotuomarina ja jakaa oikeutta.

Pääsee helpommalla.

Tosin leikkivät kivasti sekaisinkin, yli tyttö-poika tai ikärajojen. Ja on ihanaa kun on sekä tyttöjä että poikia. Vaikka sattumaahan se on, että noin sopiva yhdistelmä on tullut.



Itse olen aina elänyt pienessä perheessä, tämä on tässä elämässäni varmaan ainut mahdollisuus olla suurperheen jäsen.

Tykättiin että lapsia on parillinen määrä, kaksi oli liian vähän ja kuusi olisi liikaa.

Ok, auto on pakko vaihtaa. Se vie rahaa, kun ei markan ritsaa viitsi ostaa. Ehkä asunto käy jossain vaiheessa pieneksi, mutta sopu sijaa antaa. Kuitenkin isomman asunnon tarve on aika lyhyt aikaista, joten tämäkin on aika suhteellinen tarve. Eläminen maksaa, mutta isommassa sakissa vaatteiden kierrätys on aika sujuvaa, kun vähän näkee vaivaa. Kun kerralla ostaa kunnollista, menee se vaikka neljällä (melkein).



Väitän, että neljännen " hommaaminen" /saaminen on enemmän uskalluksen kysymys. Neljälapsinen perhe herättää totisesti enemmän huomiota kuin kolmelapsinen. Tästä mulla ensi keväänä enemmän kokemusta, kun neljän lapsen kanssa pyöriskelen asioilla ja puistoissa. Katsotaan, olenko oikeassa.

Onko sitten vain tyydyttävä partiossa käymiseen ja saatava ikuisia traumoja kun ei saanut edes harrastaa?

Pidämme elämästä ja ihmisistä. Ihmiset ja ihmisten kanssa oleminen on meille tärkeää. Olemme perhekeskeisiä. Omat lapset ovat ihania. Heistä on paljon iloa ja seuraa toisilleen. On seuraa kotona, ei tarvitse aina lähteä minnekään. Oman perheen kesken on mukava puuhata kaikenlaista. Meillä neljä lasta.

Minun mieheni on jo 42 v ja silti häntä kaivaa lapsuuden perheen rahatilanne: kuinka partioleirillä kaikilla muilla oli suklaamariet ja hänellä vain tavallinen marie, kuinka kaikilla muilla oli untuvapussi, hänellä jokin puuvillainen kirppispussi. jne.



Tämän vuoksi hän kun menee ruokakauppssa, on niitä pipareita viittä eri lajia, eikä hintaa katsota. Ja tämä näkyy muutenkin ruokalaskussa, joka on aina hänen jäljiltään liki 200 euroa. Meidän 7 v pojalla on untuvapussi, eikä mies kelpuuta hänelle isoisän vanhaa rinkkaa partioleirille, jottei häntä katsottaisi alaspäin. Huh heijaa, kun hän maksaa pojalle kalliita harrastuksia, mitkä minun mielestäni on liikaa.

Tämä kertoo vain yhdestä asiasta: Niin syvällä on jokin häpeän tunne.

kolme lasta oli suunnitelmissa ja neljä on saatu.

että meidän perheestä kaikki eivät tule harrastamaan. En pakota, enkä aja ketään harrastamaan. Ei kaikista ole sellaiseen, kun päiväkoti ja koulu vie mehuja. Toiset on luonteeltaan rauhallisia ja ei niin paljon aktiviteettia vaativia. Jos itse innokkuutta on, takuulla kannustan ja ilomielin maksan. Meillä vanhin alaluokilla ja hän on itse pyytänyt, voiko päästä esim. uimakouluun, soittotunnille. Niihin hän on päässyt. Tasapuolisuuden nimissä olen sitten seuraavalta kysynyt, haluatko sinäkin ja vastaus on ollut, että en. Ei kuulema jaksa.



En ymmärrä sitä, että lapsen illat täytetään harrastuksilla. Siis että ihan ensimmäisllä luokilla olevillakin on jokin harrastus joka ilta. Olen sitä mieltä (toistaiseksi), että yksi hyvä kehittävä harrastus per lapsi riittää. Eikä lapsia kukaan pakota kalliisiin harrastuksiin. Luistelemaan pääsee ilmaiseksi yleisöluisteluvuoroilla, uimahalli ei paljoa maksa, jne. Ei harrastamisen tarvitse olla niin suorittavaa. Johan siinä vanhemmatkin väsyy.

ilmotappa tietolähteesi missä niin kerrotaan

Vierailija:

kolme lasta oli suunnitelmissa ja neljä on saatu.

Samat sanat :) Mutta hyvin on neljäkin kanssa pärjätty. Välillä tosin on aika haipakkaa kun kaikki ovat vielä niin pieniä. Mutta eihän niitä pois antaisi...

.