Lasten ikäeroksi tulee 1v3kk, onko liian vähän?

vaikka siinäkin oli lisänä vielä alle 5v esikoinen. Etteköhän te pärjää ihan hyvin, älä ressaa :)

Apua tarvit (ainakin mieheltäsi) alkuun kun on kaksi pientä ja ensimmäinen vuosi menee melko pimennossa mutta siitä selviää. Meillä tuli kans yllätysvauva samalla ikäerolla. Nyt kun pienempikin jo puoltoistavuotias niin alkaa olemaan mukavaa ja päivät menee vähän helpommin. Ja lapsista on nyt paljon seuraa toisilleen.

Riippuu tietysti tosi paljon lapsista miten kaikki menee, mutta meillä nuoremman sairastelujen vuoksi oli pitkään tosi rankkaa. Jossain vaiheessa kuitenkin helpottaa, ja lähekkäin syntyneillä lapsilla on isompina paljon seuraa toisistaan.

NO ei vaiskaan. Ystävällä on lapset 1v2kk ikäerolla ja hyvin on heillä mennyt.

tyttö ja poika.

Meillä ainakin mennyt todella hyvin. Ovat nyt jo yli 3 ja 4 vuotta.

Leikkivät paljon toistensa kanssa ja muutenkin ovat kuin paita ja perse.

Varaudu, että kuopuksen eka vuosi on rankka

Ja juu rankkaa on mutta olen silti onnellinen, vaikka kuopus vahingossa saikin alkunsa

Hyvin menee nyt, lapset 4 ja 3.

Ensimmäinen vuosi oli rankin. Johtuen vauvan koliikista, saiurasteluista, ravaamisesta sairaalassa jne.

Onneksi esikoinen oli terve ja " helppo" lapsi.

JOS vauva olisi ollut terveempi, niin hyvin olisi mennyt. ja näinkin selvittiin.

Nyt ovat kuin paita ja peppu =)

ja kolmas vauva tulossa =)



Onnea koko perheelle!

Muista että esikoisesi on myös todella pieni, älä ajattele, että hänen täytyy jo osata, pitää jaksaa jne kun on isompi. Hänon vielä kovin pieni silloinkin kun vauva on jo 6kk...

Kuopus oli koliikkivauva ja esikoisella todella kova uhmaa. Lisäksi sairastelimme todella paljon koko porukka.

Itsellä lapset ikäerolla 1v1kk, ja esikoiselle pikkuveli on aina ollut itsestäänselvyys ja vanhempi nukkui vielä pitkiä päiväunia kun vauva syntyi joten minäkin pystyin nukkumaan.



Yöheräämiset hoituivat yhdellä kertaa ja pienen ikäeron takia ovat olleet alusta asti kuin paita ja peppu.



Kaksivuotias osaa jo olla mustis, mutta noin pieni ei.

Tuon kirjan luettuani osasin jo vähän enemmän ja sen ansiosta meillä ei ole mustasukkaisuutta tms. eikä lapsiperhearki ole vieläkään tuntunut raskaalta.



Meillä sama ikäero, nyt kolmas tulossa, tosin miestä ei tällä kertaa ole auttamassa, silti pärjätään. Tsemppiä :)

Vierailija:

Tuon kirjan luettuani osasin jo vähän enemmän ja sen ansiosta meillä ei ole mustasukkaisuutta tms. eikä lapsiperhearki ole vieläkään tuntunut raskaalta.

Meillä sama ikäero, nyt kolmas tulossa, tosin miestä ei tällä kertaa ole auttamassa, silti pärjätään. Tsemppiä :)

Mun lasteni ikäero on 1v 2 kk. Ensimmäinen vuosi on ollut työntäyteistä säpinää, mutta hyvin on selvitty. Neuvon kuitenkin, että ota vastaan kaikki apu, jota lähipiiristä tarjotaan (varsinkin synnytyksen jälkeen apu on jees).

Meillä tuo ikäero ja ollaan oltu tyytyväisiä. En edes jaksa uskoa että sellaista ideaali-ikäeroa on joka olisi kaikille paras.



Tottakai kun esikoinen oon vauvan syntyessä vasta reilun vuoden, ei voi olettaa että hän yht' äkkiä muuttuu aikavaksi isosiskoksi tai -veljeksi. Voi varautua siihen että alkuun on kaksi " vauvaa" hoidettavana ja arki menee pitkälti heidän mukaansa. onneksi meillä mies pystyi hyvin olemaan mukana arjessa, en tiedä miten olisin jaksanut jos hän olisi asunutvaikka viikot toisella paikkakunnalla. Myös siihen kannattaa varautua ettei tämä toinen raskaus mene kuin unelma, noin pienen vauvan hoitaminen alkuraskauden pahoinvointien aikana tai myöhemmin ison vatsan kanssa on oma juttunsa.



Toisaalta kun tuossa tottuu siihen että pieniä lapsia on kummallekin kädelle, on ihana myös huomata kun homma helpottaa. Nyt kuopuksen ollessa 1,5v nuo ovat mitä parhaat kaveruksen ja saan jo hyvin omaa aikaa kun viihdyttävät toisiaan. Myös sen koin positiiviseksi ettei esikoinen vauvan syntyessä ollut vielä uhmaiässä eikä vaatinut niin paljoa. Viihtyi hyvin kotosalla äidin ja vauvan kanssa ja saatiin siinä keksittyä tekemistä ensimmäisiksi kuukausiksi. Myöhemmin vauva nukkui jo hyvin rattaissa puistoilujen ajan jne. Itseasiassa uskon että olisin ollut kovemmilla jos vauva olisi syntynyt esikoisen pahimpaan uhmaikään.

hyvin on mennyt. Vanhempi ei ole ollut kateellinen eikä muutenkaan mustis tms. Nyt ovat jo hyvät kaverit ja puuhaavat keskenään. Nuorempi on just 2 ja vanhempi 3 v ja 3kk.

En tarvinnut apua ja hyvin meni kotona olo. Nyt olen ollut pari kk työelämässä takaisin.

Muusta ikäerosta minulla ei ole kokemusta, mutta tuo on ainakin mielestäni ollut meille hyvä ikäero. Vanhempi ei ole ikinä miettinyt aikaa ilman sisarusta. Ja sisko/veli on aina lapselle rikkaus, ei se ole vanhemmalta lapselta pois vaan päinvastoin :)

Mustasukkaisuutta ei esiintynyt kun vanhempi oli liian pieni tajutaakseen olla mustis :) Alku oli tietysti raskasta kahden eri-ikäisen " vauvan" kanssa mutta 6 kk jälkeen helpotti ja kun nuorempi oli vuoden niin kaikki sujui jo tosi hienosti.



Kaksi vinkkiä: Ota kaikki tajottu apu vastaan. Ja toinen, mielestäni tärkein neuvo kaikille joilla lapsia pienellä ikäerolla: Muista aina että vanhempikin lapsi on pieni vielä. Mielestäni pieni ikäero on vain hyvä asia lapsenkin kannalta jos vain ottaa kaiken huomioon lasten kannalta ts. ei oleta / vaadi että pienesti isosisaruksesta tulee ISOsisarus vauvan syntymän myötä.